Eläkkeelle jääminen tulee harvoin yllätyksenä. Silti työn vaihtuminen eläkeläisen elämään voi ahdistaa.

Miten pitkään haaveiltu vapaus voi tuntua näin alakuloiselta? Viimeiset vuodet työelämässä olivat raskaita, ja suunnitelmia eläkepäivien viettoon oli vaikka kuinka paljon. Miksei nyt eläkkeelle päästyä tunnu oikein miltään? Paitsi tyhjältä. Kalenterissa ei ole merkintöjä, eikä mielessä haaveita. Aika taisi ajaa ohitseni.

Psykologi Pekka Järvinen sanoo, että ennen eläkkeelle jäämistä on vaikea ymmärtää, miten paljon ja miten moneen asiaan työelämä vaikuttaa. Työ antaa monelle itsearvostusta ja tarkoituksen elämään. Se tarjoaa valmiin päivärytmin ja lomien odottelun kautta jopa vuosirytmin. Ja tietysti myös sosiaalisia suhteita.

– Eläkkeelle jääminen voi tuntua yhtä isolta muutokselta kuin esimerkiksi avioero.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Oma minä-kuva on mietittävä uudelleen. Suomessa työn arvostus on korkea, ja kun työelämä omalta osalta on ohi, myös arvoaan ihmisenä voi joutua puntaroimaan uudelleen. Moni eläköityvä miettii, mistä hakea elämään sisältöä ja miten kokea itsensä hyödylliseksi. Mihin käytän aikani? Millaisen päivärytmin rakennan?

Mihin käytän aikani? Millaisen päivärytmin rakennan?

Järvinen huomauttaa, että muutostilanteessa mieli joutuu eräänlaiseen käymistilaan. Moni kokee levottomuutta, ärtyisyyttä ja jopa ahdistusta. Voi yllättää, että suuren vapauden tunteen sijaan onkin levoton olo. Tunteet saattavat heilahdella vuoristoratamaisesti riemukkaasta vapaudesta ahdistukseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ennen uuden eläkeläisen päivärytmin rakentumista on tehtävä surutyötä.

– Alakulo liittyy usein tähän vaiheeseen. Mikään ei oikein huvita. Alakulo on merkki välitilasta, ja sitten alkaa syntyä uusia ajatuksia. Pikkuhiljaa alkaa hyväksyä uudenlaisen roolinsa.

Malttia ennen päätöksiä

Eläkkeelle jäämiseen voi valmistua etukäteen. Tehdä valmiiksi suunnitelmia niin, että miettii päivärytmiä tai mahdollisia harrastuksia. Eläkkeelle jääneiltä tuttavilta voi kysellä heidän kokemuksistaan.

Pekka Järvinen kehottaa malttiin uuden elämänvaiheen alussa.

– Kannattaa antaa itselleen aikaa ja odottaa, että mieli tasaantuu. Tunnemyllerryksessä ei kannata tehdä isoja päätöksiä esimerkiksi Espanjaan muutosta.

Tunnemyllerryksessä ei kannata tehdä isoja päätöksiä esimerkiksi Espanjaan muutosta.

 

Järvinen neuvoo odottamaan ainakin vuoden ennen kuin tekee radikaaleja muutoksia. Kannattaa kuulostella, mitä elämä eläkeläisenä tarjoaa.

Maltin tärkeydestä puhuu myös eläköityville opaskirjan viime vuonna julkaissut Pirkko Kasanen.

– Jos on tottunut tomeraan työhön voi olla hermostuttavaa kuunnella itseään. Etsikkoaika voi mennä ohi, jos heti eläkkeelle jäätyään täyttää kalenterinsa. Silloin voi suotta sitoutua asioihin, joihin ei sitten haluaisikaan sitoutua. Jos antaa aikaa lorvimiselle, vastaan voi tulla hienoja asioita.

Kasasen mielestä on inhimillistä, jos ei eläkkeelle jäämistä ole ehtinyt miettiä ennakkoon.

– Jos työ on intensiivistä, ei siinä ohessa välttämättä riitä kaistaa eläkepäivien suunnittelulle. Riittää, että tarttuu haasteeseen sitten, kun on vapaa. Valmista projektisuunnitelmaa ei tarvita.

Nuoruuden haaveet todeksi?

Mistä eläkeläinen sitten saa luotua päiviinsä uutta sisältöä?

Pirkko Kasasen mukaan se edellyttää omaa aktiivisuutta. Elämän aiemmissa muutoskohdissa on luonnostaan tullut uutta sisältöä poisjääneen tilalle. Jos ihminen vaikkapa aloittaa uudessa työssä, uuden opettelu vie aikaa. Eläkkeelle jäämiseen ei suoraan liity uusia asioita, vaan niitä on mietittävä itse.

Ajattelun voi aloittaa esimerkiksi niistä asioista, joista nuorena haaveili. Olisiko siellä jotakin sellaista, joka edelleen kiinnostaisi? Jos ei, sitten voi miettiä jotakin muuta. Tilanne on täynnä mahdollisuuksia.

Ystävyyssuhteet ovat tärkeitä. Vanhojakin ystävyyssuhteita elämän eri vaiheista kannattaa herätellä eloon. Ei kannata kursailla, seura voi ilahduttaa toistakin osapuolta.

Samalta työpaikalta eläkkeelle jääneet pitävät monesti yhteyttä toisiinsa. Tapaamisiin kannattaa osallistua, vaikka ei olisi tottunut hakeutumaan aktiivisesti toisten seuraan. Vertaistuki helpottaa.

Harrastuksista voi löytyä merkitystä ja uusia ihmisiä elämään.

Harrastuksista voi löytyä merkitystä ja uusia ihmisiä elämään. Vaikka eläkkeelle jäädessä monen tulotaso laskee, myös edullisia harrastuksia on olemassa. Esimerkiksi kirjastossa ja gallerioissa voi käydä ilmaiseksi ja liikuntaa voi harrastaa ilman kustannuksia. Jos elämäänsä kaipaa merkityksellisyyden tunnetta, sitä löytyy järjestötoiminnasta.

Perheenjäsenten kanssa voi löytyä uutta tekemistä.

Tärkeintä on miettiä asioita oma tunne edellä. Jos päiviinsä kaipaa rutiinia, sitä voi rakentaa aikatauluttamalla itselleen mieluisia tekemisiä. Jos haluaa vapautta, kannattaa pitää kalenteri tyhjempänä.

Lupa olla suorittamatta

Psykologi Pekka Järvinen muistuttaa luonnollisesta elämän hidastumisesta. Eläkkeellä ollessa on aikaa herätä rauhassa, keittää rauhassa aamukahvit ja lukea rauhassa lehti. Päivät tuntuvat täyttyvän pienistä askareista, ja monesti yksi suunniteltu asia päivässä riittää: yhtenä päivänä käyn kaupassa, toisena hoidan pankkiasioita ja kolmantena harrastan. Se on ihan luonnollista kehitystä.

– Suorittaminen on yhteiskunnassa korostuneen tärkeää. Voisiko eläkkeellä siirtyä tekemisestä olemiseen?

Järvisen mielestä voi. Eläkeläisen kalenterin ei tarvitse olla täynnä.

– Usein eläkeläisiltä kysellään, mitä he ovat tehneet ja mitä harrastavat. On ihan ookoo olla käymättä ulkomailla tai harrastamatta. Moni huomaa nauttivansa pienistä asioista kuten luonnosta ja kirjoista.

On lupa miettiä omia voimavarojaan ja rajata velvollisuuksiaan.

On tärkeää pyrkiä löytämään olemisen tila ilman suorituspaineita, rauhoittua ja nauttia myös yksinolosta. On lupa miettiä omia voimavarojaan ja rajata velvollisuuksiaan. Esimerkiksi lastenlasten hoitoon voi osallistua sen verran kuin omat voimat antavat myöten.

Kolmas ikä aiempaa pidempi

Se, että nykyään puhutaan eläkkeelle jäämisen hankaluudesta liittyy Pekka Järvisen mukaan yleiseen kehitykseen. Ihmiset elävät aiempaa pidempään ja heidän terveydentilansa on parempi. Hoivaa tarvitseva vanhuus on siirtynyt yhä myöhemmäksi.

Ennen saatettiin jäädä eläkkeelle melko huonokuntoisena. Nykyään yhä useampi eläköityvä on hyväkuntoinen, ja kolmannesta iästä puhutaan uutena elämänvaiheena. Se on tullut työelämän ja vanhuuden väliin niin kuin nuoruus tuli aikaisemmin uutena vaiheena lapsuuden ja aikuisuuden väliin. Monella tämä kolmas ikä kestää parikymmentä vuotta.

Eläkkeelle jäämisestä puhutaan eri tavoin: yksi pääsee eläkkeelle, toinen joutuu.

–  Jos on fyysisiä sairauksia, kuormittava työ tai paljon harrastuksia, voi tuntua, että pääsee eläkkeelle. Jos joutuu irtisanotuksi eläkeiän kynnyksellä tai terveys pakottaa lähtemään ennen kuin olisi halunnut, voi tuntua, että joutuu eläkkeelle. Toinen kokee helpotusta ja toinen pettymystä, katkeruutta tai kiukkua. Molemmat ovat luonnollisia tunteita.

Eläkkeelle lähtemiseltä tuntuu silloin, kun päätös on omassa vallassa.

– On hyvä, että eläkkeelle siirtyminen on tullut aiempaa liukuvammaksi. Esimerkiksi konsulttina voi jatkaa työtä puolipäiväisenä. On hienoa, että eläkkeelle voi jäädä vähitellen. Sitä pitäisi kehittää edelleen ja hyväkuntoisten seniorien aktiivisuutta hyödyntää.

Hän on itsekin osittain eläkkeellä ja osittain työelämässä.

Lue lisää: Pekka Järvinen: Miten selvitä eläkepäivistä hengissä (WSOY); Pirkko Kasanen: Valmistaudu vapauteen (Otava)

Juttu on julkaistu ET-lehdessä numero 15/2022.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Myös minä pääsin "putken" kautta eläkkeelle 62-vuotiaana. Työelämää ennen putkea oli takana yli 40 vuotta  hyväpalkkaisessa työssä. Työelämän jälkeen tulot laskivat huomattavasti. Sinnittelin päivärahalla ja jouduin käymään työkkärin turhanpäiväisillä kursseilla parin vuoden ajan. Niillä ei vaan työllisty työnantajien mielestä ikäloppu työnhakija.

Ainakin minulle tuli sitten suurena yllätyksenä, että eläkkeen suuruus oli suunnilleen päivärahan luokkaa. Ennen eläkkeelle jäämistä työttömänä olo ja siitä saatujen päivärahojen suuruus vaikutti eläkkeen suuruuteen enemmän kuin aiemmin työelämässä ansaitut tulot.

Nyt kun eläkkeeni on juuri ja juuri hieman yli köyhyysrajan niin safarille lähteminen tuntuu mielipuoliselta ajatukselta. Onneksi tuli matkusteltua jonkin verran silloin kun olin vielä työelämässä.  Eläkkeellä ollessa on toki aikaa mutta pienituloisella eläkeläisellä ei vaan ole rahaa laskujen maksujen jälkeen mihinkään ylellisyyteen.

Minulle ei edes eläkkeen suuruus tullut yllätyksenä kun osa-aikaisena pienellä palkalla olin suurimman osan työelämästäni. Matkoihinkaan ei yksinhuoltajana ollut varaa kun vasta lapseni muutettua omilleen. Eläkkeenikään ei iso ole, nippanappa köyhyysrajalla ja vuokralla asun mutta kun on pienet menot niin jää pieniin kotimaan reissuihinkin rahaa vaikka yksin matkustavalle kalliimpaa onkin.  Ulkomaat ei ole Viroa kauemmas kiinnostanut koskaan. Laskujakaan ei tule kuin pakolliset vuokra, vakuutukset, sähkö ja puhelin. Netti sisältyy vuokraan.

t. kommentin 2 kirjoittaja

Vierailija

Myös minä pääsin "putken" kautta eläkkeelle 62-vuotiaana. Työelämää ennen putkea oli takana yli 40 vuotta  hyväpalkkaisessa työssä. Työelämän jälkeen tulot laskivat huomattavasti. Sinnittelin päivärahalla ja jouduin käymään työkkärin turhanpäiväisillä kursseilla parin vuoden ajan. Niillä ei vaan työllisty työnantajien mielestä ikäloppu työnhakija.

Ainakin minulle tuli sitten suurena yllätyksenä, että eläkkeen suuruus oli suunnilleen päivärahan luokkaa. Ennen eläkkeelle jäämistä työttömänä olo ja siitä saatujen päivärahojen suuruus vaikutti eläkkeen suuruuteen enemmän kuin aiemmin työelämässä ansaitut tulot.

Nyt kun eläkkeeni on juuri ja juuri hieman yli köyhyysrajan niin safarille lähteminen tuntuu mielipuoliselta ajatukselta. Onneksi tuli matkusteltua jonkin verran silloin kun olin vielä työelämässä.  Eläkkeellä ollessa on toki aikaa mutta pienituloisella eläkeläisellä ei vaan ole rahaa laskujen maksujen jälkeen mihinkään ylellisyyteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla