"Kyllä miehet tekisivät ruokaa, jos naiset sallisivat"

Muovipussista hapsottaa kolme punttia korianteria. Pöydällä pötköttävät mateen maksa ja pikkukatkat, vieressä marmeladiaski, bulgurirasia ja kasa avokadoja. 

– Kypsyyden tuntee sormella. Pikkuisen sitä kärsii puristella. Jos se on liian kova, kannattaa laittaa omena viereen, niin kyllä aamuksi pehmenee.

Miehet tässä vertailevat. Eivätkä mitä tahansa, vaan avokadon syöntikypsyyden toteamismenetelmiä – näin insinöörikielellä – eläkkeellä olevia insinöörejä kun enimmäkseen ovat. Tosin tänään he ovat Espoon työnväenopiston kokkikurssilaisia ja opetuskeittiössä lempipuuhassaan.

Kotitalousopettaja Kati Lindfors kumoaa heti luulot:

– Näillä miehillä eivät pala perunat pohjaan. Ajatus tumpelosta eläkeläismiehestä on liian yleinen.

Tältäkin kurssilta loppuivat paikat kesken. Mukaan mahtui aluksi kymmenen, yhdestoista soviteltiin ja jonotuslistalle jäi pitkä rivi halukkaita. Eteisen naulakko pursuaa perustummaa toppapomppaa; joka koukku täynnä. 

Missä kalat ovat? Kotitalousopettaja Kati Lindfors näyttää Matti Näreikölle.

– Jos tänne haluaa, on etusormi nostettava entterille varttia ennen ilmoittautumisaikaa, Jaakko Ullakonoja tietää. Hän on ruokakurssilla toista kertaa.

– Tavoitteeni on yllättää. Vaimo on vielä työelämässä, joten voisin kotona valmistaa hänelle jotakin erityistä. Lapsenlapset yllätin jo, tein kanapataa ja kaikille maistui. 

Mutta: ongelmia on. Yleensä rouva nimittäin kynäilee kauppalapun, käy ruokaostoksilla ja sijoittaa ostokset mielensä mukaan kaappeihin ja lokeroihin.

– En voi tietää, mitä meillä missäkin on, Jaakko kuittaa. 

Hyppysellinen hämmentää

Herrasmiesjoukko kokoontuu ruokapöydäksi ryhmiteltyjen pulpettien ääreen tutkimaan raaka-aineita, kuten pullukan riisinjyvän muotoista bulguria. Porukka paneutuu päivän resepteihin: kylmä avokadokeitto ja katkaravut, saariston alkupalaleivät, madekeitto, perunarieskat, tuoreyrttisalaatti, burgurisalaatti, täytettyä broilerinrintaa, sitruunarosmariinirisotto, Jamie Oliverin lihapata, lohi-perunalaatikko, Runebergintortut ja mantelibostonkakku.

Valmistettavia ruokia 12, aikaa 4 tuntia. Ilmeet eivät värähdä. 

– Onko made jo nyljetty? On.

– Tehdäänkö mantelimassa itse? Tehdään.

– Onko Jamie Oliver se television Jamie Oliver? On.

– Hyvä. Se on hauska poika.

Mikko Mäkinen laittaa basilikaa keiton koristeeksi, porkkanaa mateen kaveriksi.

Ruoka valmistetaan pareittain. Yhdet tekevät keiton, toiset risoton, kolmannet lihapadan. Essuun on itse kukin pujahtanut jo eteisessä, siitä ei tarvitse muistuttaa. Käsienpesusta sen sijaan kyllä.

"Nuoret tulevat rehvakkaina ja haluavat olla parhaita. Nämä miehet osaavat pitää hauskaa."

Mieslauma rynnii raaka-ainekasalle kuin laitumelle laskettu lypsykarja. Jokainen tarttuu omatoimisesti hommiin, kauhojen ja kattiloiden kalistelua siivittävät keittiösopesta toiseen lennähtävät huudahdukset: Kyllä on nyt kala mallillaan! Pata se on helppo herkku! Pullaa en leivo, paitsi taas leivon! 

– Nuorissa ja vanhoissa kurssilaisissa on eroja. Nuoret tulevat rehvakkaina ja kyseenalaistavat kaiken. Tärkeintä on olla paras. Nämä miehet taas, he pitävät hauskaa, Kati luonnehtii.

Jaakko asettelee pyöreät kulhot tiskipöydälle suuruusjärjestykseen. Ensimmäiseen tulee sipulisilppu. Toiseen kuuluvat kuoritut katkaravut, kolmanteen avokadot ja kaiken perään mausteet käyttöjärjestyksessä. Ravut mies nostelee kulhoon kiehkuraksi niin, että suipot pyrstöt osoittavat aina samaan suuntaan. 

– Järjestys on tärkeää. Ja tarkkuus. Reseptin pitää olla täsmällinen, ei mitään hyppysellisiä. Paljonko hyppysellinen edes on, onko mitattu? Ja jos sanotaan, että kuutioita, niin onko se 2 x 2 vai 4 x 4?

Tenho Tuusa on keittiökaveriaan Jaakkoa suurpiirteisempi, tosin esiliina on jämäkästi ryhdissä – paketista päälle. Entisellä ammattiopisto-opettajalla on menossa kolmen kohdan elämänmuutosohjelma ensimmäisen eläkevuoden kunniaksi.

– Ensiksi aion opetella arjen taitoja. Toiseksi aion liikkua enemmän ja kolmanneksi harrastaa jotakin luovaa, hän selittää ja pyöräyttää veitsellä avokadon halki niin, että hedelmän kivi kopsahtaa pöydälle. Into on kova ja motivaatio korkealla.

Öljyä aina tarvitaan.

Ikävä iski kassajonossa

Nyljetty pötkylä muljahtaa kiehuvaan veteen ja hytkyy porinan voimasta. Hannu Pietiläinen tietää, että made laitetaan keittoon kokonaisena ja loppuvaiheessa. Muuten tulee mössöä. 

– Ensi talvena olisi tarkoitus lähteä Lofooteille, hän lohkaisee ja kertoo olevansa pilkkimiehiä. 

Kalamatkoillaan mies on vapaa. Hänen ateriaansa ei kelloteta, hänen essuaan ei pestä eikä hänen tavastaan jättää leipälautanen kattamatta huomautella.

– Kalaporukassa työnjako on selvä: se perkaa, joka ehtii, toiset kokkaavat ja kaikki siivoavat. Tiski on kauheinta, mitä voi ruokailun aikana näkyä, Hannu puuskahtaa.

Hannu jäi leskeksi 1990-luvun lopulla. Vaikka lapset olivat jo aikuisia, mies joutui kotitöissä uuteen tilanteeseen. 

"Nainen hurmataan kateenkorvalla tai rapeilla maksapihveillä", Hannu tietää.

– Ruokaa olin laittanut jonkin verran, grillannut esimerkiksi, mutta kaupassa en ollut tottunut käymään. Se oli ihan mysteeri, että mistä mikäkin löytyy ja kuinka paljon tarvitaan.

Erityisen hyvin Hannu muistaa joulun vaimon kuoleman jälkeen.

– Isossa tavaratalossa pääsi itku, hän sanoo ja pyyhkäisee nytkin kämmensyrjällä silmäkulmaansa. 

– Kaikki työntelivät hymyillen täysiä ostoskärryjä. Minulla oli korissa konvehtirasia.

Hannu Pietilä maistelee, tarvitseeko madekeitto lisää suolaa.

Nykyään Hannu elää avoliitossa, jossa ruoka on yhteinen harrastus. Puolisot ovat pitäneet omat asuntonsa, mutta aterioivat toistensa luona. 

– Nainen hurmataan kateenkorvalla tai rapeilla maksapihveillä, mies tietää.

Missä on kauhatasa-arvo?

Jaakko seisoo hellan ääressä puukauha tanassa, vaikka liedellä ei ole mitään, ja pohtii, miksi kotiin ei ole hankittu teräskulhoja ja teräviä veitsiä, sellaisia kuin täällä. Muovi tuntuu lelulta.

"Vaikka kokataan yhdessä, miehelle lankeaa usein pilkkojan tai kuorijan rooli."

Lähes kaikki kurssilaiset ovat ruuanlaittajina harjaantuneita. Monelle muullekin kuin Hannulle muonaaminen on parisuhdetta piristävä harrastus. Jaakko ja vaimonsa kestitsevät usein ystäviä. 

Mutta: 

– Mies ei ole vielä tasa-arvoinen keittiössä. Vaikka kokataan yhdessä, miehelle lankeaa usein pilkkojan tai kuorijan rooli, Jaakko huomauttaa.

– Miehet tekisivät enemmän, jos naiset antaisivat. Mies voi tuoda vaihtelua lautaselle, Jorma Leivo jatkaa. Leivoilla tosin tehdään ruokahommia tavallista enemmän. Pariskunta viljelee pientä tomaattitarhaa.

Apua! Pullat eivät ole uunissa! Eero Nordqvist on juuri rullaamassa korvapuustikiekkoja bostonkakkuvuokaan, kun Kati huudahtaa. 

– Ei niin tiukkaan! Vähän ilmaa niille!

Eero siirtyy sivuun tottunein elkein. 

– Vaimo on karjalaisia, hän naurahtaa.

Eero Nordqvist asettelee Runebergintortut uuniin, ja hyvin ne paistuivatkin.

Yli 40 vuotta kestäneessä avioliitossa ruuanlaitto on ainoa asia, josta ei ole riidelty.

– Puolisoni on ilmiömäinen kokki, joten minun ei ole kannattanut edes yrittää. 

On Eero silti jotakin kokannut. 

– Viimeksi duunasin lihamureketta. Ihan hyvää tuli. Pöydän siivoaminen on kuitenkin tärkein tehtäväni, rouva saa levätä ruuanlaiton jälkeen. Se on reilu työnjako.

"Miesten ei tarvitse enää häpeillä sitä, että ruoka kiinnostaa."

Eero on ilahtunut kotitöiden sukupuoliroolien murtumisesta. Hän muistaa, kuinka vielä 70-luvulla jako naisten ja miesten töistä oli ehdoton etenkin maaseudulla. Se, joka teki metsätyöt, ei leiponut. Ei ainakaan anoppilassa Lieksassa.

– Nyt miesten läsnäolo keittiössä on hyväksytympää. Ei tarvitse häpeillä sitä, että ruoka kiinnostaa. 

Tosin on tasa-arvokeskustelussa huvittavatkin piirteensä.

– Minä se edelleen auton huollan, renkaat vaihdatan ja tankin täytän!

Keittolautaset kalahtelevat pöytään. Hannu on siirtynyt kattamaan, menu alkaa olla valmis. Jaakon ja Tenhon uunista tosin on irronnut ritilä, eivätkä rieskat ole vielä paistumassa. 

Siisti pitää olla. Jaakko Ullakonoja lajittelee roskat.

Esko rakastui reseptiin

Charmikas mies riisuu essunsa. Rinnassa repsottaa maalarinteippi, jossa lukee ”Esko”. 

Esko Valjakka näyttää onnelliselta ja syykin on selvä; leskimies rakastui tuliseen gulassikeittoon netin keskustelupalstalla ja löysi reseptin takaa viehättävän naisen.

– Keskustelu käynnistyi desimitta-ruokalusikka -pohjalta. Vaihtelimme ohjeita, kunnes uskalsin kutsua hänet luokseni syömään. Nainen saapui kanafile kainalossa ja käsilaukussaan keltainen esiliina. 

"Enää ei ole työkiireitä eikä lapsiperhearkea. Kokkaamiselle voi ottaa aikaa."

Nyt esiliinalla on paikka Eskon keittiössä, vaikka kihlapari asuu virallisesti eri osoitteissa. 

– Keskitymme nauttimaan elämästä, jossa itse tehdyllä ruualla on iso merkitys. Enää ei ole työkiireitä eikä lapsiperhearkea, vaan kokkaamiselle voi ottaa aikaa. Suurin haaste on ollut puolison laktoosi-intoleranssi, joka vaatii muokkaamaan lempiohjeita.

Parin bravuureita ovat tuhdit keitot, pataruuat ja kesäisin hellaton kokkaaminen muurikalla. 

– Oletteko huomanneet, että mies on aina tyytyväinen valmistamaansa ruokaan, kun naisen tekemää täytyy hyvitellä? Että onnistuihan tämä, ihan hyvää on, Jaakko kommentoi ja siemaisee eteen tarjottua viileää avokadokeittoa.

Rieskat paistuvat, ja opetuskeittiöön leijailee kotoisa ohraleivän tuoksu. Pöydässä käydään verkkaista keskustelua sitruunankuoren säilöntäainepitoisuuksien merkityksestä kuoriraasteen maulle. Paistonkestävän marmeladinkin pakkausmerkinnät saisivat olla selkeämmät. 

Poimi kokkaajamiesten reseptit talteen! Avokadokeitto, saaristolaisleivät ja sitruuna-rosmariinirisotto

Alkupalaksi kylmä avokadokeitto ja lohileipä.

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 16/2014.