Jorma Hentilä, 88: ”Olen kiitollinen, että olen saanut elää yli puolet elämästäni rakkaussuhteessa”

Jorma Hentilä rakastui ensimmäisen kerran 14-vuotiaana. Tunne oli erilainen kuin mikään aikaisempi.

Kesä silloin vuonna 1951 oli ihana. Nuoret pyöräilivät yhdessä Kempeleenlahden rantaan uimaan ja halasivat, kun kukaan ei nähnyt.

Syksyn tullen he kiersivät iltaisin Oulun keskustan kortteleita samassa järjestyksessä kuin muutkin nuoret: Kirkkokatu, Sepänkatu, Isokatu, Pakkahuoneenkatu ja taas Kirkkokatu.

Pojat halasivat, kun kukaan ei nähnyt.

Suhde jatkui kolme vuotta. Muut eivät tienneet sen olevan enemmän kuin ystävyyttä, eivät edes Jorman vanhemmat tai parhaat kaverit.

– Salasimme rakkautemme, koska olimme molemmat poikia. Muut ajattelivat, että olemme vain hyviä kavereita, Jorma, 88, sanoo.

– Kotona opetettiin: ei saa tapella, ei saa kiusata, ei saa varastaa.

Jorma oli 17-vuotias, kun koulukaveri tuli kesken koulupäivän kertomaan, että Jorman poikaystävä oli kuollut onnettomuudessa. Jorma itki vasta kotona.

– En voinut iloita rakkaudestani avoimesti, enkä voinut surra menetystäni avoimesti. Kannoin ensimmäisen suuren suruni yksin.

Rakkaus, joka oli rikos

Jorma oli mennyt mukaan politiikkaan jo koulupoikana. Opiskeluaikana siitä alkoi tulla työ.

Vuonna 1961 hänet valittiin vasemmistolaisen SKDL:n kulttuurisihteeriksi. Myöhemmin hänestä tuli puolueen poliittisen osaston päällikkö ja lopulta puoluesihteeri.

Vuonna 1968 Jorma rakastui syvästi. Hän ja Max Rand seurustelivat yli 20 vuotta, mutta eivät muuttaneet asumaan yhdessä.

– Emme salailleet suhdettamme, mutta jouduimme olemaan Maxin työn vuoksi varovaisia. Olimme siksi hieman pidättyväisiä.

Yleisradion toimittajana Max isännöi toisinaan neuvostoliittolaisia vieraita ja teki työmatkoja Neuvostoliittoon.

– Jokainen on kohdannut elämässään paljon homoseksuaalisia ihmisiä, vaikka ei tietäisi sitä. Homous ei näy päälle.

– Niillä matkoilla julkihomous olisi saattanut muodostua ongelmaksi ja vaikuttaa yhteistyötahojen suhtautumiseen Maxiin.

Jorman ja Maxin suhteen alussa homous oli vielä Suomen lain mukaan rikos. Homoseksuaalisten tekojen kriminalisointi poistettiin rikoslaista vuonna 1971. Sitä ennen rangaistuksena saattoi olla pitkä vankeustuomio.

Suhteen alussa homous oli vielä Suomen lain mukaan rikos.

– Rikoslaki ei vaikuttanut meidän suhteeseemme, eikä se ollut monen muunkaan mielestä mikään ongelma. Enemmän moni meistä pelkäsi läheisten ihmisten reaktioita. Pilkkaa, vihaa ja eristämistä.

Jorma ja Max elivät yhdessä 24 vuotta. Max kuoli syöpään vuonna 1992, 49-vuotiaana. Hietaniemen kappeli täyttyi saattajista.

Suukko kadulla

79-vuotiaana Jorma Hentilä rakastui vielä kerran. Siitä on nyt yhdeksän vuotta.

– En osannut odottaa, että saisin elää tässä iässä rakkaussuhteessa. Nyt meitä on kaksi aikuista ihmistä, mutta tunteet ovat sinänsä samanlaisia kuin nuorena. Suhteessamme on läheisyyttä, luottamusta ja toiseen sitoutumista, Jorma sanoo.

En osannut odottaa, että saisin elää tässä iässä rakkaussuhteessa.

Jorma ja hänen elämänkumppaninsa Sami Hyyrynen tapasivat kahvilassa. Samilla oli siellä taidenäyttely, jonka järjestelyissä Jorma auttoi.

He eivät asu yhdessä, mutta ovat yhdessä usein. 

– Olin jo lapsena kova kyselemään ja utelias elämää kohtaan. Samanlainen olen vieläkin.

– Olen kiitollinen, että olen saanut elää yli puolet elämästäni rakkaussuhteessa. Se ei ole itsestään selvä onni varsinkaan homomiehelle, Jorma sanoo.

Kun Jorma ja Sami tapaavat toisensa kaupungilla, he usein antavat suukon.

– En ole suostunut enkä suostu vieläkään pelkäämään ympäristön asenteita. Pelosta on pitänyt päästää irti. Oppisivatpa kaikki sen. Myös ne, jotka pelkäävät meitä homoja. 

Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 3/2025 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.