Jorma Uotinen sai puolitoista vuotta sitten aivoinfarktin. – Olen kiitollinen, että olen uudestaan kiinni elämässä. Ihmiset sairastuvat, ja mulle kävi näin. En usko ollenkaan sellaiseen, että joku taisteli itsensä terveeksi. Lääketiede taisteli mun puolesta. Ja onni oli mukana.

Koskaan Aira Samulin ei sanonut, että ei viitsi tai ei huvita. Aira viitsi ja innostui. Sitä piirrettä Jorma Uotinen, 74, ihailee yhä.

– Jos soitin ja kysyin, lähdetkö kahville Ekbergiin tai illalla teatteriin, Aira lähti aina. Aina.

Aira oli 23 vuotta vanhempi kuin Jorma. Jorma ei ajatellut ikäeroa ikinä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Aira oli iätön. Ihan niin kuin Englannin kuningattaresta ajateltiin, että shes forever, samalla lailla Aira Samulinista ajateltiin, että Aira pysyy aina.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aira oli 23 vuotta vanhempi kuin Jorma. Jorma ei ajatellut ikäeroa ikinä.

Vahvimmin Airan teki iättömäksi asenne.

– Iättömyys liittyi uteliaisuuteen elämää ja elämän ilmiöitä kohtaan. Se, mitä olen oppinut Airalta, on se asenne, se uteliaisuus. Me juttelimme kaikista ilmiöistä.

Jorma ei ole surrut Airan kuolemaa. 96-vuotiaan ihmisen kuolema on hänen mielestään vain luonnollista. 

– Joskus tulee kaipauksen hetki, mutta en ole nostalginen ihminen. Minulla on muistot Airasta, ja ne ovat hienoja. On myös ymmärrys, että me kaikki kuollaan kerran. Itsekin mietin koko ajan, montako päivää on jäljellä.

Mietitkö?

– Totta kai mietin, varsinkin aivotapahtumani jälkeen. Onko jäljellä vuosi, onko kuukausi, onko päivä, onko tunteja?

Joskus tulee kaipauksen hetki, mutta en ole nostalginen ihminen.

Jorman aivoinfarktista on nyt puolitoista vuotta.

– Olen kiitollinen, että olen uudestaan kiinni elämässä. Ihmiset sairastuvat, ja mulle kävi näin. En usko ollenkaan sellaiseen, että joku taisteli itsensä terveeksi. Lääketiede taisteli mun puolesta. Ja onni oli mukana.

Omassa vuosien, kuukausien, päivien tai tuntien päässä olevassa kuolemassa Jormaa harmittaa vain yksi asia: se, että ei silloin itse tiedä, että on kuollut.

– Sehän on ihan perkeleellistä. Muut tietävät, että hän on nyt kuollut, mutta itse ei tiedä.

Ollenkaan Jorma ei usko siihenkään, että oma tai muiden elämä jatkuisi kuoleman jälkeen.

– Se on tämä elämä ja thats it. Hyvä näin.

Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 20/2024 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla