Enni Mustosenakin tunnettu kirjailija Kirsti Manninen siivoaa hammasta purren, mutta tarinoita hän jaksaa kirjoittaa vaikka kellon ympäri – kunhan ottaa välillä nokoset.
Maaseutu / kaupunki
Kaksikymppisenä päätimme silloisen aviomieheni kanssa, että asetumme maalle. Löysimme vanhan pientilan Mäntsälästä. Nyt neliöitä on 300 ja pihapiirissä tenniskenttä ja uimalampi.
Maaseutu merkitsee minulle yhteisöllisyyttä. Veljeni perhe muutti aikanaan lähelle. Neljä lapsistani asuu samalla kylällä. Mitä tahansa mieheni kanssa tarvitsemme – pihan aurausta tai ikkunanpesua – apu on lähellä.
Aamuvirkku / aamutorkku
Aiemmin pongahdin reippaasti vesijumppaamaan, mutta talvisaikaan uni voittaa. Herään kahdeksan maissa. Katselen televisiota ja voin nukahtaa vielä hetkeksi, jos haastateltava ei ole kiinnostava. Tärkeää on saada syödä aamiaista ja ryhtyä töihin rauhassa.
Voin nukahtaa vielä hetkeksi, jos haastateltava ei ole kiinnostava.
Teetimme kotiimme pienen vesiterapia-altaan nivelrikkoni takia. Nykyään minulla on rautapolvet ja -lonkka eli hätäpäivää ei ole, mutta välillä niitä täytyy käydä altaassa verryttelemässä.
Työ / vapaa-aika
Minulla on onni saada tehdä töitä, joista innostun. Käsikirjoitusten ja näytelmien tekeminen porukalla on hirmuisen hauskaa.
En aio lopettaa työntekoa ennen kuin sormeni ovat siinä kunnossa, että en pysty enää kirjoittamaan. Senkin jälkeen varmaan ajattelen töitä.
Pidän päivän mittaan useamman tauon.
Työpäiväni ovat helposti 12-tuntisia, mutta pidän päivän mittaan useamman tauon, jolloin lepään ja seurustelen ihmisten kanssa.
Yksin / yhdessä
Kun en tee töitä, menen joko riippumattoon tai muuten pötkölleen. Nukun usein vartin tai puolen tunnin iltapäivänokoset tuvan sohvalla.
Minulle on lepoa tavata ihmisiä: sukulaisia, naapureita, ystäviä.
Minulle lepoa on myös tavata ihmisiä: sukulaisia, naapureita, ystäviä ja lasteni kavereita, joista osa on pyörinyt meillä lapsesta saakka. Nautin, kun istumme yhdessä pitkän pöydän ääressä. Usein muistelemme meidän vanhempien, mutta myös nuorempien, värikästä menneisyyttä.
Spontaanius / rutiinit
Mitä suurempi asia, sitä spontaanimmin toimin. Juuri niin olen tehnyt kaikki asuntokauppani, ja ne ovat olleet erittäin hyviä kauppoja. Samoin olen heittäytynyt hetkeäkään epäröimättä isoihin projekteihin, kuten Hovimäki-sarjan tekoon. Ruokakaupassa sen sijaan voin miettiä pitkään, otanko tämän vai tuon mandariinin.
Tiskaan ja siivoan hammasta purren.
Rutiinit ovat aina olleet minulle vaikeita – tiskaus ja siivous ne vaikeimmat. Ne hoidan hammasta purren.
Spontaaniuteni johtuu tarkkaavaisuushäiriöstä, josta tyttäreni Katri Manninen on paljon julkisuudessa puhunut. Tunnistan sen itsestäni. Virallista diagnoosia minulla ei ole.
Täysillä / lempeästi
Työssäni minulle syntyy flow ja tarinat virtaavat. Silloin unohdan esimerkiksi syödä. Mieheni pitää syömisistäni ja nukkumaanmenoistani huolta. Kun on aika tulla syömään, hän koputtaa työhuoneeni alapuolella olevasta keittiöstä harjanvarrella kattoon.
Yhtä täysillä näpertelen nukkekoteja tai teen näyttelyä museokahvilaan.
Itku / nauru
Naurun kautta asiat saavat oikeat mittasuhteet: naurusta syntyy suhteellisuudentaju.
Meillä ei todellakaan hihitetä käsi suun edessä.
Meillä ei todellakaan hihitetä käsi suun edessä – vaikka joskus pitäisi. Ei ole yhdet tai kahdet häät tai hautajaiset, jolloin sopimaton naurunpyrskäys on levinnyt lapsesta toiseen ja minullakin on ollut pokassa pitämistä.
On harhaluulo, että pohjalaiset ovat tosikkoja. Pohjalaaset nauravat koko ajan ittelleen, tyhmemmät eivät vain usko eivätkä huomaa sitä. Murre on myös asenne. Muun heimoiset eivät ymmärrä humoristista perusvirettä, joka siinä on.
Sattuma / johdatus
Olin aikoinani todella pettynyt, kun en saanut äidinkielen opettajan virkaa Pornaisten yhtenäiskoulusta. Ryhdyin ratkomaan rahapulaa kirjoittamalla.
Elämässäni on muitakin tapahtumia, joista olen jälkikäteen tajunnut, että tämähän on polku, jossa on ihan selvä logiikka.
Kun johdatukseensa uskoo, se tekee rauhalliseksi.
Kun johdatukseensa uskoo, se tekee rauhalliseksi. Vaikka millaisia asioita elämässä tapahtuu, ei tule tunnetta, että sattuma heittelee.
Yksi lempilauseitani on anopilta peritty ’kyllä luoja hulluista huolen pitää, varokoot vaan viisaammat’. Se on minun uskontunnustukseni. Se antaa mielenrauhaa.
Juttu on julkaistu ET-lehdessä 6/23. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et vielä ole ET-lehden tilaaja, tee tilaus täällä tai tutustu digilehdet.fi-palveluun.
Kirsti Manninen, 71
SYNTYNYT Vuonna 1952 Seinäjoella. Asuu Mäntsälässä.
TYÖ Kirjailija ja käsikirjoittaja, joka tunnetaan myös kirjailijanimellä Enni Mustonen. Kirjoittanut yli sata teosta ja tv-draamaa, muun muassa Vihreän kullan maata, Kotikatua ja Nyrkkiä.
AJANKOHTAISTA Enni Mustosen romaani Kasvattitytär (Otava) ilmestyy huhtikuussa. Uusi tv-sarja tekeillä tyttären, käsikirjoittaja Katri Mannisen kanssa.
PERHE Kuusi lasta perheineen, mies ja hänen perheensä sekä edesmenneen miehen lapset ja lapsenlapset.
