Kirjailijan ja nyrkkeilijän yllättävä ystävyys: ”Elinan ansiosta pelkään elämää vähemmän, myös nyt sairauteni keskellä”

Kaikki ei ole hyvin, Ulla-Maija Paavilainen ajatteli.

Tuo nuori nainen on hukassa, tuo tarvitsee apua.

Jos susta joskus tuntuu, että tarvitset mua, soita.

Oli tammikuu 2019, ja Ulla-Maija oli tullut nyrkkeilysalille haastattelemaan Elina Gustafssonia lehtijuttuun. Elina vastaili kireästi eikä katsonut silmiin. 

Haastattelun jälkeen he jatkoivat matkaa samalla raitiovaunulla. Kun Ulla-Maija oli jäämässä ratikasta, hän sanoi Elinalle:

–Jos susta joskus tuntuu, että tarvitset mua, soita.

Uskottu, luottonainen

Elina ei silloin soittanut Ulla-Maijalle. Mutta tässä hän nyt istuu, lähes viisi vuotta myöhemmin, Ulla-Maijan olohuoneessa Helsingin Töölössä, jalat kippurassa nojatuolissa.

– Ymmärrämme toisiamme puolesta sanasta, Ulla-Maija Paavilainen sanoo.

Tässä asennossa Elina täällä yleensä istuu. Paitsi kun hänellä on tosi tärkeää asiaa. Silloin hän pomppii Ulla-Maijan sohvalla.

Elina Gustafsson, 31, on entinen nyrkkeilijä, joka erotettiin huonon käytöksen vuoksi kahdesti yläasteelta ja kahdesti ammattikoulusta. Ulla-Maija Paavilainen, 68, on kirjailija, toimittaja ja entinen päätoimittaja, joka sai koulussa Hymytyttö-patsaan ja kirjoitti neljä laudaturia.

– Voisi luulla, että meitä ei yhdistä mikään, mutta olemme toistemme uskottuja, luottonaisia, Ulla-Maija sanoo.

Olemme toistemme uskottuja, luottonaisia.

– Ellulla on minuun ihmeellinen vaikutus. Kun hän on täällä, koko kroppani rentoutuu. Ellu välittää ympärilleen iloa ja elämänvoimaa. Heti kun näen hänet, minullekin tulee vahva olo.

Siksi Ulla-Maija pyysi Elinan luokseen viime maanantainakin. Silloin Ulla-Maijalla oli niin huono olo, että hän makasi sohvalla koko päivän.

Elina toi Ulla-Maijalle vegaanisia muffinsseja, istui nojatuoliin ja alkoi kertoa tosi-tv-ohjelman kuvauksista, joissa oli ollut. Ulla-Maija makasi peiton alla, kuunteli silmät kiinni ja hymyili.

Vaikeita päiviä on viime aikoina ollut usein, sillä Ulla-Maija on vakavasti sairas. Syövän toteamisesta on pian vuosi.

Elämä ei ole niin vakavaa

Ystävyyteen kuuluu myös toisen kouliminen.

– Pidän Ultzille häpeämättömyyskoulua. Hänen julkisuuskuvansa on niin siveä. Yritän kaivaa hänestä rentoutta esiin, Elina selittää.

– Ullis ei neuvo, paitsi jos pyydän. Arvostan sitä, Elina Gustafsson sanoo.

Häpeämättömyyskoulutukseen on kuulunut se, että Elina on julkaissut heistä kuvaamiaan hassuja videoita Insta­gramissa. Kuten sen, jossa Elina tupsutti Ulla-Maijan kasvoihin glitteriä ja painoi päähän sateenkaaripannan.

Pidän Ultzille häpeämättömyyskoulua. Hänen julkisuuskuvansa on niin siveä.

– Ellu on tehnyt minulle monet kämmit ja samalla todella hyvää. Hän on opettanut, että elämä ei ole niin hirveän vakavaa. Ja että häpeästä voi aina mennä yli.

Vain kerran Ulla-Maija on miettinyt, voiko häpeästä sittenkään mennä yli. Silloin Elina oli lähdössä Ulla-Maijan kotoa sukupuolitautitestiin.

Elina oli kirjoittamassa aiheesta Instagramiin ja halusi liittää siihen myös Ulla-Maijan nimen. Siihen tapaan, että ”odotan tässä just seksitautitestiä Ulla-Maija Paavilaisen kanssa”.

Odotan tässä just seksitautitestiä Ulla-Maijan kanssa.

– Silloin sanoin, että et kyllä mainitse mua. Enhän ollut edes menossa Ellun seuraksi sinne. Mutta niin vain Ellu lisäsi nimeni julkaisuun. Lopulta sekään ei ollut kamalaa. Nauratti.

Tulen nyt sinne sairaalaan

Tammikuussa 2023 iskivät kivut. Ne olivat niin kovat, että Ulla-Maija makasi työhuoneensa lattialla. Hän hakeutui päivystykseen. Seuraavana päivänä terveyskeskuslääkäri kertoi, että Ulla-Maija sairastaa vakavaa syöpää.

Elina on vegaani, Ulla-Maija ei. Kun Ulla-Maija kerran osti huoltoasemalta maksamakkaraleivän, siitä syntyi melkein kriisi.

Vuoden aikana Ulla-Maija on voinut välillä todella huonosti. Tänään olo on hyvä, mutta huomisesta ei tiedä. Ulla-Maija yrittää hyväksyä sen.

Kun hän on ollut sairaalassa, Elina on pyrkinyt vierailuille melkein väkisin.

– Ellu on aina tunkemassa sairaalaan. Hän saattaa soittaa iltakymmeneltä, että moi, tulen nyt sinne. Olen saanut Ellusta iloa ja voimaa syöpähoitojenkin keskellä. Ellun ansiosta pelkään elämää vähemmän, myös nyt sairauteni keskellä.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 1/2024. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.