Jos ystävien tapaamiset muuttuvat yhä useammin harmilliseksi väittelyksi, ystävyyden aika voi olla ohi. Erilaisuus voi kuitenkin olla myös voimavara.
”Yksi elämäni parhaista asioista on ollut kuuden hengen ystäväporukka. Olemme tunteneet toisemme yli 20 vuotta.
Aina on jaettu sopuisasti ilot ja surut. On puhuttu helpommiksi omat ja lasten murheet, erot ja uudet suhteet, uupumiset ja toipumiset. Iso ikäerommekin on ollut rikkaus.
Ystäväporukka on ollut yksi elämäni parhaista asioista.
Nyt tilanne on kuitenkin muuttumassa. Itse kunkin arvot ja asenteet ovat iän mukana jyrkentyneet.
Meitä erottavat erityisesti uskonto ja politiikka, joista olemme saaneet aikaiseksi pari lihavaa riitaakin. Se tuntuu pahalta. En tahtoisi menettää ystäviäni, mutta en yhtään jaksaisi keskusteluja, joissa yksi paasaa ja toinen väittää vastaan.”
Jaana, 58
Ystäväporukka syntyy usein yhteisen harrastuksen, yhteisten arvojen, työn tai samanlaisen perhetilanteen yhdistämänä. Pitkissä, jopa vuosikymmeniä kestäneissä ystävyyssuhteissa tapahtuu kuitenkin matkan varrella muutoksia.
– Kokemukset, menetykset ja uudet ihmissuhteet muokkaavat meitä ja arvojamme. Se voi tuoda esille jykeviäkin arvoerilaisuuksia, sanoo psykoterapeutti Ulla Oksala Ihmissuhdeterapiakeskuksesta.
Ystäväporukan yhtenäisyys voi säilyä, jos ystävykset ymmärtävät, että elämässä tapahtuneet tilanteet ja meneillään olevat asiat heijastuvat väistämättä ystävyyssuhteisiin.
Elämässä tapahtuneet asiat heijastuvat väistämättä ystävyyssuhteisiin.
– Nähdäänkö siinä enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia? Jos uhkia on enemmän, voi olla, että erkaannutaan eikä olla niin paljoa yhteydessä, Oksala sanoo.
Omat arvot puntariin
Ystävyyssuhteilta haetaan usein samankaltaisuuden kokemusta. Porukkaan mahtuu kuitenkin erilaisia ihmisiä erilaisine elämäntilanteineen.
– On hyvä pohtia, mitä erilaisuus voi tuoda ystävyyssuhteeseen. Tilanteet voivat toki olla haastavia, ja voi tuntua siltä, että en tunne tuota ihmistä lainkaan, Oksala sanoo.
Nykyisin sosiaalinen media voi jyrkentää ajattelua. Sen algoritmit ruokkivat erilaisia ääriajattelun muotoja ja tarjoavat meille sisältöjä, jotka tukevat omaa ajatteluamme. Silloin voi käydä niin, että muiden arvot alkavat näyttäytyä uhkana.
Voi tuntua siltä, että en tunne tuota ihmistä lainkaan.
– Siitähän puhutaan paljon, että ihmiset ovat kärkkäämpiä ja haluavat puolustaa omaa asiaansa äänekkäämmin. Se voi olla somen vaikutusta, mutta sille emme voi mitään. Toisaalta maailma on muuttunut ja olemme myös rohkeampia tuomaan asioita esille.
Oksala kannustaa miettimään omia arvoja: missä asioissa voin joustaa, jos ystävyys ja yhteinen historia ovat minulle merkityksellisiä?
Pelisäännöt ystävyydelle
Vaikka kuvittelisimme tuntevamme ystävän läpikotaisin, emme kuitenkaan voi täysin tietää, mitä toinen ajattelee ja kokee. Pitkässäkin suhteessa läheisestä voi tulla esiin yllätyksiä.
– Joillakin on tarve jakaa yksityisimmätkin asiansa ystävien kanssa, toiset taas saattavat olla läpi elämän ystävillekin salaperäisiä. Meillä on tietty käsitys ja oletus siitä millaista ystävyyden pitää olla, mutta se ei tee ystävästä huonompaa, jos hän ei avaa kaikkia laatikoita elämästään ja itsestään.
Jos ystävyys tai muu pitkäaikainen suhde ei enää anna voimaa vaan muuttuu voimia vieväksi, Oksala rohkaisee sanoittamaan tuntemuksia muille minä-muodossa: ”Minusta tuntuu, että tarvitsen tältä suhteelta enemmän”, ”Minulle on tärkeää pitää omat rajani, ja ne kulkevat uskonnosta puhumisessa”.
– Sanoittaminen voi olla vaikeaa, koska siinä mukaan astuvat aiemmat kokemukset esimerkiksi hylätyksi tulemisen tunteesta tai väheksymisestä.
Jos ajatus puhumisesta tuntuu vaikealta, tuntemuksiaan voi koettaa sanoittaa ensin porukasta yhdelle ja kysyä, onko hän havainnut saman ilmiön. Myös ulkopuolinen ihminen tai oma kumppani voi nähdä tilanteen eri kulmasta ja antaa tukea rajojen vetämiseen.
Kysy ensin porukasta yhdeltä, onko hän havainnut saman ilmiön.
– On hyvä ottaa itse vastuuta ja pohtia, miksi porukan on tärkeää tietää, mitä ajattelen.
Ystävyyden pelisäännöistä voi koettaa sopia porukalla. Voidaan päättää esimerkiksi, että kun tavataan pitkästä aikaa, ei puhuta politiikasta tai jostain muusta arasta asiasta.
– Sopimisen helppous tai hankaluus riippuu paljolti siitä, millainen joukko on. Jos esimerkiksi yksi ihminen jyrää jatkuvasti muut omilla mielipiteillään, hänelle voi olla vaikea sanoa, että nyt riittää.
Joskus hankalissa tilanteissa ystäväporukkaan voi syntyä kuppikuntia.
– Jos koet jääväsi ulkopuolelle tai koet, että muiden asioista puhuminen on juoruamista, pohdi, mitä se kertoo sinusta.
Tapaamiset tauolle
Joskus erottavia teemoja on enemmän kuin yhdistäviä, ja ihmissuhde tulee tiensä päähän.
– Jokaisella on oikeus valita, kenen kanssa elämäänsä jatkaa. Jos suhde vain kuormittaa ja vie voimat, ei saa tilaa ja joutuu puolustamaan itseään jatkuvasti, voi olla aika pitää taukoa. Joskus se on vaihtoehto välien katkaisemiselle.
Ystäville voi myös sanoa suoraan, ettei halua tulla tapaamisiin, koska ne kuormittavat, ja pitää ystäviin yhteyttä esimerkiksi vain sosiaalisen median avulla.
Jokaisella on oikeus valita, kenen kanssa elämäänsä jatkaa.
Jos haluaa päättää ystävyyssuhteen kokonaan, on tärkeää, että toisille kerrotaan syyt. Muut eivät ehkä tiedä, mitä toinen on kokenut.
– Voi kertoa jämäkästi minä-muodossa, miksi haluaa päättää suhteen. Kertomatta jättäminen jättää toiset epävarmuuden ja odotuksen tilaan, kysymyksiä ja oletuksia jää ilmaan.
Opetellaan olemaan
Oksalan mukaan arvokysymyksistä riitely kertoo tästä ajasta, jossa opettelemme uudestaan olemaan yhdessä.
– Olemme eläneet haastavia aikoja. Maailmantilanne on horjuttanut turvallisuuttamme ja korona eristi meidät toisistamme.
Ystävyyssuhteista on myös tullut moninaisempia – samalla tavoin kuin käsitys parisuhteestakin on laajentunut.
– Ehkä ei enää ajatella, että yhden ystävän kanssa pitäisi jakaa kaikki, vaan voi olla, että yksi ystävä vastaa yhteen tarpeeseen tai toinen toiseen.
Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 10/2023. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
