Oletko tietämättäsi energiasyöppö?

Kaikki me tunnemme energiavarkaan: muiden päälle puhuvan, omia mielipiteitään laukovan tai kaikesta purnaavan ihmisen. Mitä jos huomaakin olevansa sellainen itse?

Tämä muiden palvelemiseen keskittyvä, niin sanottu emotyyppi, jakaa herkästi neuvoja. Hän kokee toimivansa oikein ja näkee mielestään muiden tarpeet. Lähipiirin ihmiset voivat kuitenkin kärsiä ja ottaa etäisyyttä.

Lähipiirin ihmiset voivat kuitenkin kärsiä ja ottaa etäisyyttä

– Neuvoja annetaan usein arjen asioissa, kuten parisuhdeasioissa, rahankäytössä, syömisessä, liikunnassa – melkein missä vain. Sellaistakin kuulee, että kun ihminen on lähtenyt psykoterapiaan, niin lähipiiristä tulee tältä kaiken tietävältä henkilöltä palautetta, että ethän sä sellaista tarvitse, kertoo kognitiivinen psykoterapeutti Erja Kemilä.

Tämä ihminen on saattanut puhua kuin papupata tai nostaa itsensä toisen yläpuolelle tyyliin: minä tiedän paremmin, mitä sinun pitäisi tehdä ja mikä sinulle olisi hyväksi.

Keskustelukumppani, josta on imetty happi, on tapaamisen jälkeen usein ”puhki”. Ärtymys ja kiukkukin voi puskea pintaan, koska ei ole saanut tilaa itselleen eikä ole tullut kuulluksi.

Jokainen voi joskus, esimerkiksi kuormittavassa elämäntilanteessa, kuten työttömyyden tai ihmissuhdekriisin keskellä tai masennuksen syövereissä napata muilta happea. Joskus tapa jatkuu, vaikka kuormitustekijät poistuvat.

Itsetuntemus auttaa

Itsetuntemus on kykyä aistia ja havainnoida omia ajatuksia, tunteita, tarpeita, vahvuuksia ja heikkouksia. Ihmisillä on erilainen itsereflektiokyky.

Mitä paremmin tuntee itsensä, sitä paremmin osaa sukkuloida vuorovaikutustilanteissa ja toisaalta pääsee jyvälle siitä, miksi reagoi tai käyttäytyy tietyllä tavalla. Itsetuntemuksen kehittäminen ei ole koskaan liian myöhäistä.

–  Mitä paremmin tuntee itsensä, sitä helpompaa käyttäytymisen muuttaminen on.

Itsetuntemuksen kehittäminen ei ole koskaan liian myöhäistä.

Energiasyöppöyttä voi ruokkia se, ettei kykene ilmaisemaan tunteitaan, jolloin ne purkautuvat tavalla tai toisella muihin ihmisiin.

– Yksi keino on kirjoittaa ajatuksistaan, tunteistaan ja ongelmistaan. Lisäksi voi miettiä, mitkä asiat tuovat itselle hyvää oloa.

Jos taas aistii toisessa tyytymättömyyttä, voi suoraan kysyä, miltä toisesta tuntuu.

– Kannattaa pyytää rehellistä palautetta muilta: millainen minä sinun mielestäsi olen ja miten koet käyttäytymiseni. Se on tunnetaitojen opettelua, Kemilä sanoo.

Onko taustalla muita syitä?

Se, että ihmiset hiljenevät seurassasi, ei aina merkitse sitä, että he olisivat kanssasi samaa mieltä. Jos ihmiset alkavat kadota elämästä, kannattaa pysähtyä ja pohtia omia toimintatapoja. Muutos ei käy yhdessä yössä, ja joskus siihen tarvitaan ammattilaisen tukea.

Energiasyöppöyden taustalla voi toisinaan olla masennusta tai ahdistuneisuutta, joskus myös persoonallisuushäiriöitä. Silloin psykoterapeuttinen työskentely voi auttaa.

– Psykoterapiassa pyritään siihen, että asiakas alkaa tiedostaa itselleen haitallista käyttäytymistä. Kognitiivisessa psykoterapiassa voidaan myös harjoitella uudenalaista käyttäytymistä ja uusia toimintatapoja.

Taustalla voi toisinaan olla masennusta tai ahdistuneisuutta.

Joskus energiasyöppö tiedostaa haitallisen tapansa ja kärsii siitä itse. Esimerkiksi puhelias ihminen saattaa päättää kokoukseen tai vierailulle mennessään, että suu pysyy kiinni.

– Sitten puhe vain lähtee, koska se on omassa rakenteessa niin vahvana. Ahdistunut ihminen taas saattaa puhua, koska on jännittynyt. Läheisten kanssa voi tehdä sopimuksen, että auttakaa ja huomauttakaa, jos puhun liikaa.

Suuri puhumisen tarve voi kieliä myös yksinäisyydestä.

Ilon kautta

Jos taas pyrkii jarruttamaan ja lannistamaan muita, voi pohtia, miksi toimii niin ja mitä saa siitä. Kielteisiä ajatuksia voi muuttaa myös vaihtoehtoisilla näkökulmilla.

– Voi kysyä itseltään, onko asia todella niin kielteinen vai voisiko sen nähdä jotenkin muuten. Voi hankkia lisää tietoa ennakkoluuloa herättävästä asiasta, olla utelias ja ajatella, että ”ehkä sitä voi kokeilla.”

Läheisiä voi pyytää huomauttamaan, jos puhuu liikaa.

Sanotaan, että luonteenpiirteet, myös ikävät, vahvistuvat iän myötä ja energiaa vievät ihmiset saattavat muuttua entistä hankalammiksi.

– Joskus iäkäs ihminen esimerkiksi kokee, että nuorempien sukulaisten, jotka hekin saattavat olla jo eläkeiässä, pitäisi tukea ja auttaa enemmän, sanoo Kemilä.

– Sukulaista sidotaan omalla tarvitsevuudella, joka tuodaan selvästi, jopa kierolla tavalla esiin. Joskus vedotaan yksinäisyyteen. Sanotaan esimerkiksi, ettei ole taas kukaan soittanut tai käynyt, vaikka se ei olisikaan totta.

Minähän en enää vanhoilla päivilläni muutu ja minulla on oikeus mielipiteeseen! Jos ihminen on vankkumattomasti tätä mieltä, asiaan on vaikea puuttua.

Joskus myös kognitiivisten kykyjen heikentyminen, kuten alkava muistisairaus, voi viedä kyvyn vastavuoroisuuteen.

Vuorovaikutustilanteissa toinen ihminen voi herätellä energiavarasta.

– Voi kysyä, että oletko itse tietoinen siitä, että sinulla on aina kova tarve puhua tai arvostella, että mistä se mahtaisi johtua. Voi kysyä myös, että miten sinä itse voit. Jos taas itse heikkenee ja sairastelee, voi silloin kauniisti kysyä, mihin te olette valmiita, rasitanko teitä liikaa.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 9/2023. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.