Välit poikki aikuisen lapsen kanssa – Mistä kriisi johtuu ja mitä sille voi tehdä?

Lapsuusperheen dynamiikalla on vahva taipumus jatkua samanlaisena vielä lasten aikuistuttua, sanoo psykoterapeutti ja tietokirjailija Katriina Järvinen.

Vanhemman vallankäyttö voi jatkua koko elämän ajan, ja esimerkiksi perheenjäsenen alkoholismista tai väkivaltaisuudesta saatetaan vaieta jopa perheen sisällä.

Yhdeltä lapselta odotetaan vastuuntuntoa, toinen saa olla huithapeli.

– Perhedynamiikkaan liittyvät myös roolit, joita vanhemmat tiedostamattaan delegoivat lapsille: yhdeltä odotetaan aina esimerkiksi luotettavuutta ja vastuuntuntoa, toiselle on annettu harmittoman huithapelin rooli ja kolmatta pidetään ikuisena häviäjänä. Dynamiikka muuttuu usein vasta, kun kriisi laittaa roolijärjestyksen sekaisin, Järvinen sanoo.

Mistä perheen sisäiset kriisit johtuvat?

Tyypillinen kriisi on, että joku lapsista alkaa voida aikuisena huonosti ja esimerkiksi hakeutuu terapiaan, jonka myötä perheen toimintatavat alkavat aueta.

– Usein henkilö on perheessä se, joka on kannatellut muita tai pitänyt huolta tunneilmapiiristä. Kun hän ei enää suostu kannattelijan rooliinsa, siitä voi nousta perheessä iso äläkkä, ja välirikkoja voi tulla.

Perheessä voi nousta iso äläkkä, kun kannattelija ei suostu enää rooliinsa.

Mitä perheen ongelmien korjaaminen vaatii?

Ensimmäinen askel ongelmien korjaamisessa on niiden tiedostaminen.

– Jos perheessä on näkyviä, isoja ongelmia kuten vakavaa perheväkivaltaa tai huostaanottoja, sekä perheenjäsenten että ulkopuolisten on tavallaan helpompi ymmärtää niitä. Jos perhe näyttää päällisin puolin rakastavalta, mutta siinä on näkymätön ongelma, sitä voi olla vaikeampi tiedostaa ja siitä kärsiminen voi aiheuttaa enemmän syyllisyyttä, Järvinen sanoo.

Vaikeista asioista vaikeneminen on niin sanottu näkymätön ongelma.

Näkymätön ongelma voi olla esimerkiksi se, että äiti tai isä vaikenevat vaikeista asioista tai manipuloivat toisia. Myös joku lapsista voi pyörittää perhettä omalla manipuloinnillaan ja draamoillaan.

Myös aikuisten sisarusten olisi hyvä ymmärtää, että vanhemmilla on usein hyvin erilainen suhde eri lapsiinsa. Sisarusten kohtelu on voinut olla erilaista tai he ovat voineet kokea sen eri tavoin.

Sitä, joka haluaisi keskustella, pidetään hankalana ja rasittavana.

– Valitettavan usein sitä perheenjäsentä, joka haluaisi keskustella ongelmista, pidetään hankalana ja rasittavana. Mitä toimintahäiriöisempi perhe on, sitä enemmän ihmiset ovat jakautuneet leireihin.

Miksi vanhempien ja lasten välit katkeavat?

Katriina Järvinen käsittelee aikuisten lasten ja vanhempien suhteen kipukohtia kirjassaan Kaikella kunnioituksella – irtiottoja vanhempien vallasta. Hän on myös työskennellyt psykoterapeuttina parisenkymmentä vuotta.

Järvisen kokemuksen mukaan perheissä välit katkeavat useimmiten äideillä ja tyttärillä. Seuraavaksi tulevat isät ja pojat.

– Vanhemman voi olla vaikea hyväksyä, että lapsi ei toteuta omaa arvomaailmaa. Pettymys voi antaa oikeutuksen törkeäänkin käytökseen lasta kohtaan.

Omiin aikuisiin lapsiin pitäisi osata suhtautua vertaisina.

Erityisesti suuret ikäluokat ovat tottuneet autoritääriseen kasvatukseen, jossa isä on perheen auktoriteetti, jota tulee kunnioittaa. On ajateltu, että lapsille voi sanoa ja tehdä mitä vain, kyllä ne sen kestävät. Nuorempi sukupolvi arvostaa henkisiä arvoja ja korostaa sitä myös omien lasten kasvatuksessa. Nykymaailmassa voimankäytöllä ei enää saa kunnioitusta, vaan omiin lapsiin pitäisi osata suhtautua vertaisina.

– Se voi olla vanhemmille vaikeaa etenkin, jos heistä tuntuu, että lapset ovat heille velkaa, koska heihin on satsattu niin paljon, Järvinen sanoo.

Mitä huonojen välien korjaamiseksi voi tehdä?

Jos oma vanhempi tai aikuinen lapsi dominoi ja jatkuvasti loukkaa käytöksellään, Järvinen suosittelee ottamaan asian puheeksi. Keskustelu on harvoin helppo eikä aina tuota hyvää lopputulosta, joten sitä ei kannata aloittaa tunnekuohussa.

– Pohdi tarkkaan, mikä tekisi vuorovaikutuksesta rakentavampaa ja millainen keskustelu parantaisi tilannetta, sen sijaan että purat toiseen omat tunteesi.

Asian voi kokeilla kertoa myös kirjoittamalla.

Jos perheessä on vuosikymmeniä kestänyttä puhumattomuutta, puhumattomuudesta on voinut tulla normi. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, asiansa voi kokeilla kertoa myös kirjoittamalla.

– Puheeksi ottaminen vaatii harkintaa ja sopivaa tilannetta, koska normin rikkominen usein järisyttää kaikkia rakenteita. On itsekin hyvä pohtia, pystyykö juuri sillä hetkellä kestämään seuraukset.

Millainen keskustelu tuottaa parhaan lopputuloksen?

Keskustelussa on hyvä käyttää niin sanottua minä-kieltä: ”Minusta on tuntunut pahalta kuulla kommentointia…”, ”Minun on ollut vaikea kestää sitä, että alkoholi on ollut läsnä…”

Minä-kielinen puheeksi ottaminen tai kirjoittaminen voivat toimia myös silloin, jos keskusteluyhteys on huono. Jos taas välit ovat muuten hyvät mutta tietyt puheenaiheet aiheuttavat aina riitoja, voi myös kohteliaasti ehdottaa, että niitä aiheita vältettäisiin kokonaan.

Avuksi voi ottaa myös terapeutin, jonka luona käydään yhdessä.

Jos välit ovat hyvin vaikeat, keskustelua voi ehdottaa käytäväksi jossain muussa paikassa kuin kotona. Avuksi voi ottaa myös terapeutin, jonka luona käydään yhdessä.

– Tätä tapahtuu joskus vastaanotollani: vanhempi haluaa maksaa terapiakäynnin, jossa yritetään selvittää eripuraa.

Kannattaako yhteydenpitoa jatkaa?

Vaikka lapsi ei haluaisi olla missään tekemisissä vanhempansa kanssa, Järvisen mielestä vanhemman ei silti kannata täysin katkaista yhteydenpitoa.

– Vaikka kuinka vihaisi ja halveksisi omaa vanhempaansa, vanhemman puolelta tapahtuva täydellinen hylkääminen on kaikille vaikea asia. Lapselle voi laittaa esimerkiksi neutraalin tekstiviestin tärkeinä juhlapäivinä, jolloin hän tietää, että vanhempi muistaa ja mahdollisuus välien palauttamiseen on auki.

Järvinen on todistanut myös onnellisia perhetarinoita.

Järvinen on todistanut myös onnellisia perhetarinoita, joissa perheenjäsenet ovat vuosikymmenten jälkeen korjanneet välejään.

– Vastaanotolleni on tullut esimerkiksi yli 70-vuotiaita naisia, jotka kokevat kovaa syyllisyyttä siitä, että ovat kohdelleet lapsiaan huonosti. Osapuolet ovat olleet valmiita kuulemaan toistensa näkökulmia ja myöntämään virheensä. Aikuiset lapset ovat usein vähään tyytyväisiä ja kiitollisia pelkästään siitä, että asiat otetaan puheeksi ja epäreilua kohtelua pahoitellaan.

Voiko välirikosta seurata mitään hyvää?

Pysyvä välirikko lähisukulaisen kanssa on vaikea valinta, ja sillä on Järvisen mukaan sekä hyvät että huonot seurauksensa. Välien katkaisu omien vanhempien kanssa tuomitaan kulttuurissamme herkästi, ja ratkaisua joutuu usein selittelemään eri tilanteissa.

– Silti myös hyvin huonoissa väleissä sinnittely saattaa käydä liian raskaaksi. Voi olla, että jokainen tapaaminen vie voimia niin, ­että muu elämä ja lähipiiri kärsii.

Välirikon ja yhdessäolon väliltä voi löytyä kompromissi.

Joskus totaalisen välirikon ja epämukavaa oloa aiheuttavan yhdessäolon väliltä voi löytyä jonkinlainen kompromissi, jossa otetaan kunnioittavaa etäisyyttä: esimerkiksi vaihdetaan viestejä, mutta tavataan harvemmin.

Yhä useammat ristiriidat ovat sovittamattomia, ja moni päätyy katkaisemaan välit kokonaan. Järvisen mukaan välirikolla on usein myös hyviä seurauksia.

– Jos esimerkiksi vanhempi on aina kännissä lapsenlasten nähden tai on tapeltu viimeiset 25 vuotta puhelimessa, voi miettiä, kannattaako sellaiseen käyttää omaa rajallista elämäänsä ja lastensa ainoaa lapsuutta.

Joskus käy niin, että vasta kuormittavan ihmissuhteen lopetettuaan on voinut edetä omassa elämässään: löytää parisuhteen, työpaikan tai itselleen sopivan elämäntavan.

Juttu on julkaistu ET-lehdessä 4/2023. Tilaajana voit lukea sen myös täällä. Jos et ole vielä ET-lehden tilaaja, voit tilata lehden tästä tai tutustua digilehdet.fi-palveluun.