Pitääkö lasta suojella sukuriidoilta?

Yksi ei tykkää toisesta, ja sattumalta tädin perheen täytyy lähteä, kun syntymäpäiville saapuu tietty eno. Lapset ihmettelevät, miksi serkut eivät voi jäädä leikkimään.

Sanotaan, että veri on vettä sakeampaa, mutta monessa suvussa erimielisyyksiä kuitenkin syntyy. Perintöriitoja ja vanhoja kaunoja saatetaan kantaa pitkäänkin, ja ne voivat siirtyä sukupolvelta toiselle.

Vanhoja kaunoja saatetaan kantaa pitkään.

Vaikka nihkeitä välejä ei lapselle selitettäisi auki, pienikin lapsi aistii kyllä tunnelmaa, sanoo psykologi ja perhepsykoterapeutti Ann-Mari Hintikka.

– Vaikka lapset eivät vielä ymmärtäisi, mistä on kysymys, he pystyvät tavoittamaan ristiriitatilanteita, joissa hymyillään irvistellen.

Viimeistään teini-ikäisenä lapset ryhtyvät usein pohtimaan , mitä asioiden taustalla on. Heidät pitäisi kuitenkin pystyä jättämään sukuriitojen ulkopuolelle.

– Lapsen ei tarvitse ottaa kantaa ja valita puolia, Hintikka sanoo.

Onko pappa paha?

“Teini-ikäisenä minulle selvisi, että rakastava ja leppoisa pappani oli ollut kaksi vuosikymmentä tosi ikävä tätini puolisoa kohtaan. Pappa ei arvostanut vävyään ja näytti sen. Kaikki aikuiset tiesivät tämän. Lapsen aikana papalla oli ehkä sordiino päällä. Kun myöhemmin kuulin tarinoita, ihan järkytyin hänen ilkeydestään.”

Lapsen pitäisi itse saada luoda suhde omiin lähisukulaisiinsa ja isovanhempiinsa, Hintikka sanoo.

Siksi hän ei lähtökohtaisesti lähtisi kertomaan lapsille siitä, kuinka suvun eri jäsenet käyttäytyvät toisiaan kohtaan.

Jos esimerkiksi ikävästi käyttäytyvän isovanhemman käytös on niin näkyvää, että se väistämättä selviää myös lapsenlapselle, voi asian ottaa puheeksi. Siitä kannattaa kuitenkin puhua varovasti ja mahdollisimman yleisellä tasolla.

Ikävästä käytöksestä kannattaa puhua, mutta varovasti.

Hintikka kehottaa sanomaan vaikka näin: pappa ja vävy ovat riidelleet aika usein, ja ne ovat sellaisia hankaluuksia, että saatat valitettavasti joskus kuulla niistä.

Aikuisissa on eri puolia, ja joskus ne näyttäytyvät eri ihmisten kohdalla eri tavoin. Sitä kannattaa avata myös tilannetta ihmettelevälle lapselle.

On silti turha ryhtyä kuvailemaan, mitä pappa on sanonut ja vävy vastannut. Tarinat usein paisuvat, eivätkä muut kuin osalliset välttämättä tiedä, mistä ristiriidoissa ihan oikeasti on kyse.

– Tärkeää on sanoa, että lapsella on oikeus pitää omasta papastaan ja suhteestaan häneen juuri sellaisena kuin hän on sen kokenut. Siihen on oikeus, vaikka pappa olisi jotain muuta kohtaan ilkeä. Sitä kuvaa ei tarvitse viedä pois.

Mummon mussukka

“Minulla ja tyttärelläni on ollut elämän varrella erimielisyyksiä. Olemme paljon tekemisissä, mutta huomaan, että vanhojen asioiden takia tytär ei ehkä luota minuun aivan täysin. Haluan kuitenkin olla hänen lapsilleen läheinen mummo ja toivon, etteivät minun ja heidän äitinsä menneisyys vaikuta siihen.”

Hintikan mukaan yksi asia on selvää: vaikka olisi epäonnistunut vanhempana, voi onnistua isovanhempana.

Suhteen lapsenlapseen voi aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä. Vaikka ei olisi ollut läsnä omille lapsilleen, voi lapsenlapsille antaa aikaa ja syliä, leikkiä palikoilla ja samoilla yhdessä metsässä.

Mahdollinen kipu vanhemman ja isovanhemman välillä on heidän omaa kipuaan.

Vaikka olisi epäonnistunut vanhempana, voi onnistua isovanhempana.

Siksi isovanhempien ei pitäisi esimerkiksi päivitellä lapselle, että kuinka vanhempasi nyt on tällainen tai tuollainen. Sama pätee tietysti vanhempien kohdalla, Hintikka sanoo

– Voi miettiä, mitä negatiivisten asioiden jakamisella pyrkii saavuttamaan. Onko se jotain sellaista, mitä minun lapseni tai lapsenlapseni tarvitsee? Todennäköisesti ei.

Jos toinen tuttu aikuinen puhuu yhtä ja toinen toista, lapsi joutuu ikävästi puun ja kuoren väliin. Lapsi saattaa miettiä, voiko hän luottaa isäänsä tai äitiinsä tai pitää mummosta ja papasta, jos heistä puhutaan näin.

Lapsenlapsen myötä tietyt, puhumattomat asiat vanhemman ja isovanhemman välillä voivat myös laueta.

Alkoholinkäyttö voi olla syy rajoittaa lasten ja isovanhempien kohtaamisia.

Kun isovanhempi osoittaa toimivansa rakastavana mummona tai vaarina, voi luottamus omankin lapsen kanssa löytyä uudella tapaa.

– Toimivan, emotionaalisen isovanhemmuuden myötä vanhemmat voivat löytää omista vanhemmistaan jotain aivan uutta.

Joskus on kuitenkin tilanteita, joissa vanhemman täytyy toimia toisin. Esimerkiksi alkoholin käyttö tai vakavat mielenterveysongelmat voivat turvallisuuden kannalta olla syitä rajoittaa etenkin pienten lasten ja tietyn sukulaisen suhdetta.

Sättiminen seis

“Perheessämme on tapana ruotia sukulaisten ja perheenjäsenten tekemisiä. Joskus toisten valintoja ja asioita arvostellaan avoimesti selän takana silloinkin, kun lapsia on paikalla. Mietin, miten lapsiin vaikuttaa se, että aikuiset puhuvat tutuista ihmisistä pahaa heidän kuullensa.”

Lapsilla on isot korvat, Hintikka sanoo. Siksi ei kannata tuudittautua siihen, että kun lapset leikkivät sukujuhlien aikana lattialla, aikuisten puhe menisi heiltä ohitse.

– Kun aikuisten äänensävyssä tulee tunnelman muutos, lapset reagoivat siihen monesti vahvasti.

Välillä saattaa tulla eteen tilanne, jossa toisen sukulaisen käytöstä on syytä perata silloin, kun tämä ei ole itse paikalla.

Koska kyse on aikuisten välisistä asioista, olisi hyvä, ettei lasten tarvitsisi kuulla sättimistä. Lapsi ei vielä samalla tavalla osaa prosessoida sitä, mistä syystä toisesta puhutaan negatiiviseen sävyyn, Hintikka sanoo.

Aikuisten välisiä asioita ei tarvitse perata lasten kuullen.

– Jos jostakusta puhutaan pahaa, lapsi voi mustavalkoisesti ajatella, että hänestäkin voidaan puhua pahaa sitten, kun hän on poissa paikalta.

Se voi olla ahdistava ajatus.

Jos lapsi todistaa riitoja tai juoruilua ja käyttäytyy sen jälkeen normaalista poikkeavalla tavalla, tilannetta ei kannata kuitata sanomalla, että älä murehdi.

– Lapsi murehtii kuitenkin, koska kyse on hänen lähellään olevista ihmisistä.

Aikuinen voi kysyä, mikä tilanteessa jäi lasta mietityttämään ja selittää tilanteen ikätason mukaisesti, Hintikka neuvoo

Varpaille vain

“Lapsena ja nuorena olimme paljon tekemisissä setäni kanssa, kävimme kylässä ja vietimme yhteisiä kesäpäiviä. Sitten isäni suhde häneen viilentyi, eikä yhteisiä tapaamisia enää ollutkaan. Pidin sedästäni, ja kaipasin yhteydenpitoa. Nyt aikuisena tuntuu kuitenkin vaikealta lämmittää suhdetta häneen isäni ohi. Astuisin isäni varpaille.”

Hintikan mielestä varpaille voi astua. Sukulaiset kun ovat myös jokaisen lapsen sukulaisia.

– Lapsella ei usein ole ollut osaa eikä arpaa konfliktiin. Jos hän haluaa luoda suhteen esimerkiksi setäänsä, vastuulliseen vanhemmuuteen kuuluu sen salliminen, vaikka itsellä olisi hankalaa kyseisen ihmisen kanssa.

Vanhempi ja lapsi voivat yhdessä sopia, että toinen saa pitää yhteyttä setään ja toinen pysytellä etäämmällä. Kun asia on yhdessä sovittu, voi kaikkien olla helpompi hyväksyä yhteydenpito.

– Vanhempikin voi joutua uudelleen miettimään, haluaako edelleen kantaa vanhoja kokemuksia tiukasti mukana vai voisiko siitä historiasta päästää irti.

Kun näkee itselle rakkaan ihmisen tulevan hyvin toimeen oma– n riitapukarin kanssa, vanhat kaunat voivat menettää merkitystään.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 8/2022.