Kriisipsykologi Salli Saari tekee työtä selviytymisen ihmeen äärellä

Iltaisin Salli Saari,79, lukee dekkareita tai katsoo rikossarjoja. Hän pitää dekkarisarjoista, joissa seikkailevat aina samat, tutut hahmot.

Usein hän valvoo aamuneljään saakka ja herää vasta kymmeneltä tai yhdeltätoista. Herättyään Salli ui rivitaloasuntonsa alakerrassa olevassa uima-altaassa puoli tuntia, puoli kilometriä.

Sen jälkeen hän napsauttaa kahvinkeittimen päälle ja alkaa katsoa aamu-tv-lähetyksen tallennetta Yle Areenasta.

Salli lopetti säännöllisen työnteon 79-vuotiaana.

Tai näin hän teki vielä alkuvuodesta. Eläkkeelle Salli oli jäänyt Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:n psykologin työstä 12 vuotta aiemmin, mutta hän oli jatkanut kuitenkin työskentelyä Suomen Punaiselle Ristille.

Alkuvuodesta Salli lopetti säännöllisen työnteon 79-vuotiaana.

– Mutta sitten, kun tämä Viertolan koulun ampumistapaus tuli, niin on ollut vähän duunia tässä, Salli kertoo.

12-vuotias poika ampui Vantaalla Viertolan koulussa kolmea oppilasta. Kouluampumisen jälkeen Salli hälytettiin töihin, osaksi 25 psykologin ryhmää. Ryhmän psykologit ovat antaneet kriisiapua Viertolan koulun oppilaille ja heidän perheilleen.

Salli on puhunut parhaimmillaan seitsemässä suorassa uutislähetyksessä saman illan aikana.

– Normaalisti elän sellaista teinin elämää. Valvon myöhään ja nukun myöhään. Tykkään hitaista aamuista.

Sallin matala ääni on tuttu televisiosta. Siellä Salli on nähty selittämässä kouluampumisia, Konginkankaan bussiturmaa ja kauppakeskus Myyrmannin pommiräjähdystä. Estonian uppoamista ja tsunamia.

Missä vain on tapahtunut, siellä on ollut Salli. Aina valmiina lähtemään nopeasti lentokentälle, kun tilanne sitä on vaatinut.

Salli on puhunut kriisipsykologina koko kansalle televisiossa, parhaimmillaan seitsemässä suorassa uutislähetyksessä saman illan aikana.

Edelleen häntä pyydetään töihin, kun jokin suuronnettomuus tapahtuu.

Edelleen Salli kuuluu SPR:n kriisipsykologien valmiusryhmään ja häntä pyydetään töihin, kun jokin suuronnettomuus tapahtuu.

– Työt pitävät virkeinä ja piristävät. Niin kauan kuin muisti toimii, niin mielelläni teen töitä.

Koko ajan löylyä

Punatiilinen rivitalo Espoon Olarissa on ollut Sallin koti noin 35 vuotta. Aiemmin täällä asuivat Sallin lisäksi mies ja kaksi lasta, tyttö ja poika.

Avioliitto insinööripuoliso Jorma Saaren kanssa päättyi parikymmentä vuotta sitten. Mies lähti Kanadaan määräaikaiseen professorinpestiin, eikä pariskunta enää palannut yhteen.

– Se tapahtui aika luonnollisesti, Salli sanoo erosta.

Hänellä on ex-puolisoonsa hyvät välit.

– Hän oli sellainen, joka reissasi muutenkin. Poikamme oli viikon ikäinen, kun mieheni lähti kuukaudeksi Afrikkaan työhommiin. Sitten hänelle tuli onneksi iskias, jota hoidettiin silloin makuuttamalla. Siten hän tutustui uuteen vauvaan.

”Nykyisin saunon ehkä vain kerran viikossa. Pitää vähän säästää sähköä.”

Salli nauraa paljon ja lämpimästi. Hän pitää tilannekomiikasta ja nauraa myös itselleen.

– Kun en helteellä löytänyt sandaaleja mistään, nauroin, että täällä on varmaan käynyt varkaita. He ovat vieneet ne sandaalit.

Salli esittelee asuntonsa alakerran spa-osaston, jossa on sauna uima-altaineen.

– Kun saunon, niin saunon kunnolla. Se tarkoittaa, että saunon kaksi tuntia ja heitän koko ajan löylyä. Uin myös kilometrin sinä aikana. Nykyisin saunon ehkä vain kerran viikossa, aikaisemmin kahdesti. Pitää vähän säästää sähköä.

Konginkankaan onnettomuudesta tuli hiljattain kuluneeksi 20 vuotta.

Löylyihin Salli meni silloinkin, kun hälytys Myyrmannin pommi-iskusta tuli vuonna 2002. Salli tiesi, ettei hänen tarvitsisi lähteä mihinkään heti, sillä kauppakeskuksessa olisivat vielä pelastustoimet käynnissä.

Sallin olohuoneen pöydällä oleva kirja kertoo toisesta suuronnettomuudesta, jonka uhreja Salli on auttanut. Sen on kirjoittanut eräs Konginkankaan bussionnettomuudesta selviytynyt, jonka Salli tuntee hyvin. Onnettomuudesta tuli hiljattain kuluneeksi 20 vuotta.

Lukemisen lisäksi Salli seuraa aktiivisesti politiikkaa ja urheilua. Jääkiekko ja jalkapallo eivät innosta, mutta hiihto ja yleisurheilu kiinnostavat.

–  Suomalaisista hiihtäjistä minulle on tullut sellainen käsitys, että he kohottavat kuntoa kilpailemalla. Että he eivät koskaan harjoituksissa hiihdä yhtä kovaa kuin kilpailuissa.

Tämä tuntuu Sallista nurinkuriselta.

– Sehän on sama kuin jos soittajat opettelisivat soittamaan kappaleita hirveän hitaasti, ja vasta esiintyessä soittaisivat siihen tahtiin kuin on suunnitelma. Eihän sillä tavalla opi kunnolla.

Jännittää puheita häissä

Alun perin Salli aikoi lääkäriksi. Lääketieteellisen tiedekunnan valmennuskurssilla kemiaa ja fysiikkaa opetellessaan hän kuitenkin huomasi, etteivät luonnontieteet kiinnostaneet häntä.

Kurssilla Salli tapasi tytön, jonka varasuunnitelmana olivat psykologian opinnot. Salli innostui ideasta ja lopetti oitis lääkikseen pänttäämisen.

”Huomasin heti, että tämä on oma alani ja tätä haluan tehdä.”

– Psykologian opintojen alettua huomasin heti, että tämä on oma alani ja tätä haluan tehdä.

Myös valmennuskurssilla ollut tyttö päätyi opiskelemaan psykologiaa. Tytöstä ja Sallista tulivat parhaat ystävät.

– Minä olen hyvin ujo. Niin oli hänkin. Yhdessä päätimme, että meidän täytyy tehdä ujoudelle jotain. Hakeuduimme ainejärjestöön ja sen hallitukseen. Olin ensin ulkoasiainsihteeri ja seuraavana vuonna puheenjohtaja. Opin tulemaan ujouden kanssa toimeen, kun koulin itseni esiintymiseen.

Esiintymisjännitys ei silti kadonnut.

– Edelleen jännitän esiintymistä melkein joka kerta, mutta en koskaan sano ei jännityksen takia. Jännitys laukeaa nopeasti, jos luennoin asiasta, jonka tunnen.

”Saatan liikuttua omasta puheestani, ja se on vähän noloa.”

Vaikeimpia Sallille ovat juhlapuheet, joita pidetään häissä, valmistujaisissa tai syntymäpäivillä.

– Niitä jännitän eniten. Saatan liikuttua omasta puheestani, ja se on vähän noloa.

Ujous on Sallin mielestä kuitenkin positiivinen ominaisuus. Hän yhdistää sen nöyryyteen, jota kriisityö edellyttää.

”Työ on pitänyt minut nöyränä."

– Kriisityössä pahinta on besserwisser-asenne tai kyynisyys. Kyynisyys saattaa kehittyä helposti. Silloin mikään ei enää kosketa. Minulle sitä ei ole kehittynyt, sillä työ on pitänyt minut nöyränä.

Salli ajattelee, että nöyryys liittyy ujouteen myös siten, että hän ei halua korostaa itseään tai olla ilman tarkoitusta esillä.

Lue jutun jatko ET-lehdestä 14/24. Siinä Salli Saari kertoo muun muassa suuronnettomuuksien aiheuttamista tunteistaan sekä kokemuksistaan kriisipsykologina. Tilaajana voit lukea jutun täällä. Jos et ole tilaaja, tutustu digilehdet.fi-palveluun tai tee tilaus täällä.