Matti Ruohonen on keikkaillut veljensä kanssa 50 vuotta. Hotelliaamiaisella on Teppo, Matti ei koskaan.

Kumpi on parempi, uusi sävellys vai hyvä keikka?

Jos sävellys maistuu jo tehdessä hitiltä, se antaa hienon fiiliksen. Tänä vuonna lauluja on taas syntynyt, ja olen niihin todella tyytyväinen.

Keikkojakin on kiva tehdä, mutta niitä vedetään 50 vuoden kokemuksella jo vähän rutiinilla.

"Joka ainoa aamu seitsemäksi meen." Mihin aikaan aloitat työpäiväsi?

Minun kohdallani tuo laulumme väite on vähän valheellinen. Kukun yöllä puoli kahteen ja heräilen puoliltapäivin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Veljelläni Tepolla on päinvastainen rytmi. Hän menee ajoissa hotellin aamiaiselle, mutta minä en ole ehtinyt hotelliaamiaiselle vielä kertaakaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mitä pakkaat laukkuusi kiertueelle?

Panen ensimmäisenä matkalaukkuuni kaksi kirjaa. Ja kun lähden etelään juhlimaan, pakkaan mukaan neljä viisi kirjaa.

Luen lähes kaikkea muuta paitsi hittielämäkertoja, joiden sisällön kuulee muutenkin. Viimeksi olen lukenut Joël Dickeriä, Sofie Sarenbrantin Osasto 73:n ja Ilkka Remeksen Kremlin nyrkin.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 22/2019.

Sisältö jatkuu mainoksen alla