Se oikea voi tulla vastaan niin baarissa, risteilyllä kuin treffipalstalla. Marjatan kohtalo odotti netissä, sillä hän löysi Heikin deittipalstalta.

Heikki Mettälä, 66, jäi leskeksi yksitoista vuotta sitten ja päätti aika pian sen jälkeen, ettei jää yksin.

– Työkaveri otti minusta kuvan ja tein itsestäni ruotsinkielisen profiilin deittipalsta match.comiin. Kerroin asuvani omakotitalossa Ruotsin Kalixissa kahden pikkukoiran kanssa. Etsin urheilullista, samanhenkistä seuraa elämänkumppaniksi.

Samaan aikaan Marjatta Sormunen, 62, tutki Loimaalla palstan työkavereidensa kanssa. He rohkaisivat, että tuo mies ei voi olla paha, kun hänellä on kaksi pikkukoiraa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Marjatta kirjoitti Heikille ja vastaus tuli pikaisesti. Rivakkana miehenä hän ehdotti treffejä kahden viikon päästä Jyväskylässä, joka oli sopivasti puolimatkassa molemmilta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Minäkin innostuin ja varasin meille hotellihuoneet. Tapasimme 10. huhtikuuta 2004 Jyväskylän asemalla. Tunnistin Heikin nettikuvan perusteella, mutta hän ei ollut nähnyt minun kuvaani. Puhelimessa sanoinkin, että jospa ulkomuotoni lainkaan miellytä. Heikki lohdutti, ettei hän itsekään mikään Marlon Brando ole. Juttu kuisti hyvin illan ja seuraavan päivän. Tunsimme myös fyysistä vetoa toisiimme, Marjatta muistelee.

Heikki oli saanut yhteydenottoja niin niin Tukholmasta kuin Jällivaarasta, mutta hän päätti heti kokeilla Marjatan kanssa. Tuli vaan sellainen tunne. Heikki alkoi viettää Suomessa joka toisen viikonlopun. Marjatta oli kesälomansa Kalixissa, ja Heikki omansa Loimaalla.

Pitkä riiuumatka

Mihin he ihastuivat toisissaan? Marjatta huomasi Heikin olevan luotettava. Tämä hoitaa asiansa eikä käytä alkoholia eikä tupakoi. Ja oli heti ihan romanttisen tosissaan!

– Marjatta on vaan maailman paras. Oltiin heti samoilla aallonpituuksilla.

Yhteisiä mielenkiinnon kohteita löytyi: liikunta, matkailu ja yhteiskunnalliset asiat. Mutta kun 800 kilometrin riiuumatka alkoi tuntua pitkältä päätin muuttaa Loimaalle. Menimme kihloihin 13.9.2004.

Heikki ei tuntenut Loimaalta kuin Marjatan. Mutta lähellä Liedossa asuu neljä veljen lasta perheineen. Työn kauttakin löytyi kavereita.

"Kaikki sanovat, että toisen kotiin ei voi muuttaa, sillä menneisyys täytyy jättää. Niinpä rakensimme oman talon."

Häitä juhlittiin juhannuksena 2005 Marjatan kotipaikan Kurun vanhassa puukirkossa. 

Marjatta on fysioterapeuttina sairaalassa. Heikki on jo eläkkeellä rakennusalalta, mutta ei malta lopettaa töitä kokonaan. Hän käy muutaman kerran viikossa kerrostalotyömaalla timpurina ja raudoittajana matkarahoja ansaitsemassa.

– Rakkaus muuttuu vain paremmaksi koko ajan! Halaan ja annan pusun joka aamu. Jos olen Ruotsissa käymässä, niin on kova kiire Marjatan luo, Heikki hehkuttaa.

Joko olet tutustunut ET-lehden Ystävähakuun?

Sisältö jatkuu mainoksen alla