Se oikea voi tulla vastaan niin baarissa, risteilyllä kuin treffipalstalla. Marjatan kohtalo odotti netissä, sillä hän löysi Heikin deittipalstalta.

Heikki Mettälä, 66, jäi leskeksi yksitoista vuotta sitten ja päätti aika pian sen jälkeen, ettei jää yksin.

– Työkaveri otti minusta kuvan ja tein itsestäni ruotsinkielisen profiilin deittipalsta match.comiin. Kerroin asuvani omakotitalossa Ruotsin Kalixissa kahden pikkukoiran kanssa. Etsin urheilullista, samanhenkistä seuraa elämänkumppaniksi.

Samaan aikaan Marjatta Sormunen, 62, tutki Loimaalla palstan työkavereidensa kanssa. He rohkaisivat, että tuo mies ei voi olla paha, kun hänellä on kaksi pikkukoiraa.

Marjatta kirjoitti Heikille ja vastaus tuli pikaisesti. Rivakkana miehenä hän ehdotti treffejä kahden viikon päästä Jyväskylässä, joka oli sopivasti puolimatkassa molemmilta.

– Minäkin innostuin ja varasin meille hotellihuoneet. Tapasimme 10. huhtikuuta 2004 Jyväskylän asemalla. Tunnistin Heikin nettikuvan perusteella, mutta hän ei ollut nähnyt minun kuvaani. Puhelimessa sanoinkin, että jospa ulkomuotoni lainkaan miellytä. Heikki lohdutti, ettei hän itsekään mikään Marlon Brando ole. Juttu kuisti hyvin illan ja seuraavan päivän. Tunsimme myös fyysistä vetoa toisiimme, Marjatta muistelee.

Heikki oli saanut yhteydenottoja niin niin Tukholmasta kuin Jällivaarasta, mutta hän päätti heti kokeilla Marjatan kanssa. Tuli vaan sellainen tunne. Heikki alkoi viettää Suomessa joka toisen viikonlopun. Marjatta oli kesälomansa Kalixissa, ja Heikki omansa Loimaalla.

Pitkä riiuumatka

Mihin he ihastuivat toisissaan? Marjatta huomasi Heikin olevan luotettava. Tämä hoitaa asiansa eikä käytä alkoholia eikä tupakoi. Ja oli heti ihan romanttisen tosissaan!

– Marjatta on vaan maailman paras. Oltiin heti samoilla aallonpituuksilla.

Yhteisiä mielenkiinnon kohteita löytyi: liikunta, matkailu ja yhteiskunnalliset asiat. Mutta kun 800 kilometrin riiuumatka alkoi tuntua pitkältä päätin muuttaa Loimaalle. Menimme kihloihin 13.9.2004.

Heikki ei tuntenut Loimaalta kuin Marjatan. Mutta lähellä Liedossa asuu neljä veljen lasta perheineen. Työn kauttakin löytyi kavereita.

"Kaikki sanovat, että toisen kotiin ei voi muuttaa, sillä menneisyys täytyy jättää. Niinpä rakensimme oman talon."

Häitä juhlittiin juhannuksena 2005 Marjatan kotipaikan Kurun vanhassa puukirkossa. 

Marjatta on fysioterapeuttina sairaalassa. Heikki on jo eläkkeellä rakennusalalta, mutta ei malta lopettaa töitä kokonaan. Hän käy muutaman kerran viikossa kerrostalotyömaalla timpurina ja raudoittajana matkarahoja ansaitsemassa.

– Rakkaus muuttuu vain paremmaksi koko ajan! Halaan ja annan pusun joka aamu. Jos olen Ruotsissa käymässä, niin on kova kiire Marjatan luo, Heikki hehkuttaa.

Joko olet tutustunut ET-lehden Ystävähakuun?

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.