Mikko ”Peltsi” Peltola vaihtoi yökerhot koskiin, luontoelämyksiin ja metsästykseen. Kannattiko?

”Olin lapsena innokas mato-onkija. Saatoin mökillä herättää äitini aamuyöstä, ihan vain kalaseuraksi.

Nuorena kalastus ja luonnossa liikkuminen olivat katkolla muutaman vuoden. Tein töitä dj:nä ravintoloissa, joten silloin meni kovaa lähinnä kaupungin yöelämässä. Onneksi se vaihe ei kestänyt kauan.

Olen lapsesta saakka viihtynyt luonnossa, urheilumielessä. Hiihdän talvisin, pyöräilen tai juoksen työmatkat sulan ajan. Tykkään tosi paljon maastopyöräilystä, joka on siitä hassu laji, että parhaat polut löytyvät kaupunkien metsistä.

Vaikka olen viime vuodet saanut ihan työn puolesta koluta Lappia, ja pidän siitä kovasti, arvostan lähiluontoa. Arjessa riittää, kun pääsen lasteni kanssa parinsadan metrin pituiselle metsämörriretkelle lähimetsään.

Lue myös: Aiotko pilkille? Tässä Peltsin parhaat vinkit

Saalisahneus kuriin

Kalastuksen löysin aikuisena uudelleen, kun vähän yli kymmenen vuotta sitten pääsin kokeilemaan kunnolla koskikalastusta. Innostuin niin, että ostin heti reissun jälkeen kahluusaappaat ja rupesin kartoittamaan lähiympäristön kalastuspaikkoja. Ei mennyt aikaakaan, kun hurahdin myös perhokalastamiseen.

Olen koko ajan halunnut oppia uutta ja kehittyä. Jonkin aikaa sitten suoritin vielä kalastusoppaan ammattitutkinnon.

Jäin kalastukseen todennäköisesti koukkuun siksi, että sain tuolla ensi koskikalastusreissulla kunnon saaliin, seitsemän taimenta. Myöhemmin, kun olen huomannut että kalakannat voivat monin paikoin todella huonosti, olen pyrkinyt vähentämään saalisahneutta ihan tietoisesti.

Tilalle on tullut toisenlainen asenne: luonnossa viihtyminen ystävien kanssa, maisemat ja hyvät eväät – karkkia pitää olla joka kalareissulla.

Yksi sukupolvi välistä

Erätulilla- ja Peltsin Lappi -ohjelmia kuvatessa olen päässyt tekemään luonnossa vaikka mitä: melomaan, kalastamaan, ratsastamaan ja metsästämään.

Metsästyskortin hankittuani olen ampunut kaksi hirveä, teeren ja villisian. Isäni totesi äskettäin, että metsästysinto on meidän suvussa hypännyt yhden sukupolven yli. Vaari kun ampui aikoinaan Haagassa, keskellä Helsinkiä, variksia ja kettuja ja piti pihallaan riistaruokintapöytää.

Eläintä pyydystäessä en ole tuntenut empatiaa. Tiedän, että se on eettisesti puhtainta lihaa, ja hirvikantaa on pakko rajoittaa täällä autoilijoiden maassa.  Lapissa hirvimetsällä näin ensi kertaa karhun villinä luonnossa. Se oli vahva kokemus ja samalla jotenkin epätodellinen.

Myös jotkut kalastuskokemukset ovat olleet todella huikeita elämyksiä.

Olen niin paljon ulkona ja luonnossa kuin mahdollista, mutta yleensä niin, että on jotain tekemistä. En ole koskaan oikein innostunut perinteisestä vaeltamisesta, mieluummin vaikka kävelen 40 kilometriä kalastuspaikalle kuin vain paikasta toiseen pelkän kävelemisen ilosta.

Ulkona viihtymisen ansiosta en koskaan taannu sääolosuhdevalittajaksi. Syysmasennustakin olen kokenut tasan kerran, tunnin joskus 2000-luvun alussa.”

Artikkeli on julkaistu alunperin ET-lehdessä 19/2013.

Vierailija

Mikko ”Peltsi” Peltola: "Syysmasennukseni kestää ainakin tunnin"

Olen myös itse löytänyt Lapin ja luonnossa liikkumisen eheyttävän voiman. On käsittämätöntä miten paljon hyvää jo viikko tai kaksi Lapin maisemissa saa aikaiseksi niin henkisesti kuin fyysisesti. Olen kirjoitellut kokemuksistani blogissani www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista , Lapin kategoriasta löytyy tuntemuksiani siitä, mitä luonto on minulle antanut. Suosittelen lämpimästi kaikille löytöretkeä henkiseen tasapainoon luontoelämysten kautta.
Lue kommentti