Seinällä
Poikani nauraa eteisessäni olevalle seinäkellolle. Hänestä se sopii kaltaiselleni aikataulupositiiviselle ihmiselle, jolle käyvät kaikki aikataulut ja järjestelyt.
Kello oli halki ja menossa roskikseen, mutta aloin liimata siihen kaikenlaista rihkamaa, jota minulle on kertynyt elämäni varrella.
Kylmäkaapissa
Olohuoneeni ulkoseinässä on vanhanaikainen kylmäkaappi, josta menee putki ulos. Kaapista löytyy hyviä riesling-viinejä , rommia ja tietysti Meukow-konjakkia.
Meille lallukkalaisille ”tule Meukowille” on lämmin ja tutuksi tullut kyläkutsu, joten konjakkia pitää kotoa löytyä. Se oli talon perustaja Juho Lallukan lempparijuoma.
Helmikuussa kokoonnuimme Lallukan taiteilijakotisäätiön satavuotisjuhliin. Noudatimme juhlien tarjoilua koskevia ohjeita. Ne löytyvät säätiön asiakirjoista: ruokalajeja on aina kolme ja kahvin kanssa pitää olla Meukowia.
Yöpöydällä
Saatan nukahtaa kirja kädessä, mutta yritän silti lukea sängyssä. Nyt pöydälläni on vanha taidekirja ja Pedro Hietasen elämäkerta.
Teen yleensä helpoimpia sudokuja, ja jos en onnistu, siirryn seuraavaan.
Ratkon sängyssä myös iltapäivälehtien sudokuja, koska ne auttavat rentoutumaan ja selvittämään pään ennen nukahtamista. Teen yleensä niitä helpoimpia, ja jos en onnistu, siirryn seuraavaan.
Leuanvetotangossa
Makuuhuoneen ja vaatehuoneen välisessä oviaukossa on leuanvetotanko. Se on mieheni asentama.
Aiemmin siinä roikkui jumppakuminauhoja, nyt siinä kuivuu märkäpukuni. Olin eilen uimahyppäämässä. Olen uimahyppinyt ja sukeltanut koko elämäni.
Hyppiminen vaatii lihaskuntoa. Tässä iässä huomaan olevani jäykempi ja pääni menee helposti pyörälle volteissa.
Harvalla lapsella on mahdollisuutta uimahypätä mummonsa kanssa.
On valtavan hauskaa mennä lastenlasten kanssa sunnuntaiaamuisin uimahalliin hyppimään. Harvalla lapsella on sellaista mahdollisuutta mummonsa kanssa.
Onneksi minulle ei jäänyt pelkoa vettä kohtaan, vaikka lapsena meinasin hukkua kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla tipahdin veneestä ja isäni sai nostettua minut mekosta ylös. Toisella kerralla naapurin tyttö pelasti minut, kun olin kääntynyt väärinpäin uimarenkaan kanssa.
Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 7/2025 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
