Lapsena näytelmäkirjailija, lastenrunoilija Laura Ruohonen kammosi lintuja. Nykyään ne houkuttavat hänet merelle ja tunturiin, tuovat iloa elämään ja  tekevät arjesta merkityksellisempää.

Utössä, Suomen eteläisimmällä asutulla saarella riehuu talvimyrsky. Talot nitisevät ja natisevat, ja peltikatot paukkuvat. Tuuli ujeltaa yli satavuotiaan talon nurkissa.

Talon sisällä nukkuu Laura Ruohonen, 59, lämpimän vällyn alla. Sähköt katkeavat, ja lauttaliikenne lakkaa pariksi päiväksi.

Pahimman myrskyn laannuttua Laura seisoo rannalla ihailemassa tyrskyjä. Hän on jo 12 vuoden ajan vuokrannut talon saarelta vuosittain vähintään kuukaudeksi kirjoittamista ja lintujen tarkkailemista varten. Laura on innokas lintuharrastaja.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laura Ruohosen kotimaisemista Helsingin Meilahdesta on hyvät mahdollisuudet tarkkailla merenrantojen lintujen elämää.
Laura Ruohosen kotimaisemista Helsingin Meilahdesta on hyvät mahdollisuudet tarkkailla merenrantojen lintujen elämää.

– Seitsemän metriä korkeat aallot ovat kuin vihreää lasia, jota venäläinen pitsi koristaa. Siperiasta lentäneet kalalokit syöksähtelevät uhkarohkeasti myrskyaaltoihin herkuttelemaan. Ne ovat tummempia ja harmaampia kuin meikäläiset lokit, upeita ja voittamattomia.

Laura on kirjoittanut näytelmiä vuodesta 1986 ja ollut vuodesta 2013 yksi Kansallisteatterin kotikirjailijoista. Hänen näytelmiään on käännetty lähes 30 kielelle ja esitetty viidellä mantereella.

7 metriä korkat aallot ovat kuin vihreää lasia.

Laura tunnetaan myös yhdessä kuvittaja Erika Kallasmaan kanssa tekemistään runokuvakirjoista, joista on syntynyt teatteri- ja tanssiesityksiä, palkittu tv-sarja Yökyöpelit ja lastenmusiikkia. Työparin uusin kirja Opus Otus ilmestyi huhtikuussa.

– Kuulun samaan koulukuntaan kuin Marina Tsvetajeva ja Joseph Brodsky, joiden mielestä juuri tuntemattomat, suussa poksuvat, raksuvat ja outoa lumoa hehkuvat sanat houkuttelevat lapset kirjallisuuden ja mielikuvituksen maailmaan. Eivät opettavaiset tarinat, joiden kieli on karsittu kuivaksi kuin autiomaa, jottei vain yksikään sana jäisi ymmärtämättä.

Kuoleman sanansaattajat

Lapsena Laura pelkäsi lintuja. Syynä oli rakas Veera-mummo, jonka juuret olivat Vienan Karjalassa. Mummon ja hänen sisarustensa suhde lintuihin oli myyttinen.

Laura oli 9-vuotias, kun hän kerran istui mummon tuvassa Suomusjärvellä ja ikkunan taakse tuli räpistelemään ihan tavallinen talitiainen. Se yritti päästä lasin läpi ja käyttäytyi muutenkin epätyypillisesti. Mummo tiesi heti, kuka on kuollut.

Lauralla on aina repussaan muistikirja, johon hän kirjaa ideoita, ajatuksia ja havaintoja.
Lauralla on aina repussaan muistikirja, johon hän kirjaa ideoita, ajatuksia ja havaintoja.

Mummo piti lintuja sanantuojina ja ennustajina. Useimmiten ne toivat ikäviä viestejä, mutta kiurujen lennosta ennustettiin myös kesän satoa ja rakkausjuttuja.

Näkemys juontaa kaukaa: lintujen käytöksestä luettiin ennusmerkkejä jo antiikin Kreikan draamoissa.

Mummo piti lintuja sanantuojina ja ennustajina.

– Minulle kehittyi myyttinen suhde lintuihin. Jos lintu lennähti luokseni, olin varma, että kohta tapahtuu jotain kamalaa.

Laura oppi varhain lukemaan ja kirjoitti jo toisluokkalaisena vauhdikkaita historiallisia näytelmiä ruutuvihkoihin. Hänen mieleensä ei kuitenkaan koskaan juolahtanut, että kirjailija voisi olla ammatti, jolla elättää itsensä.

– Kuvittelin, että kirjailijat ovat eräänlaisia valittuja henkilöitä, joille jokin ylimaallinen instanssi myöntää luvan tehdä tarinoista taidetta. Päähäni ei pälkähtänyt, että joku tavallinen tallaaja voisi röyhkeästi ryhtyä samaan hommaan kuin vaikkapa Anton Tsehov tai Maria Jotuni.

Tokaluokkalaisena kirjoitin vauhdikkaita näytelmiä ruutuvihkoihin.

Ennen Teatterikorkeakoulun opintojaan Laura opiskeli kaksi vuotta biologiaa ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa.

– Päämääräni oli idealistinen. Kuvittelin naivisti, että kun kirjoitan ympäristön hädästä ja sukupuuttoaallon tragediasta biologin tiedoilla ja kirjailijan intohimolla, saisin ihmiset havahtumaan ja muuttamaan omat tuhoisat tapansa.

Lintuopas syntymäpäivälahjaksi

Lauran suhde lintuihin alkoi muuttua jo opiskeluaikojen linturetkillä. Hänen paras oppaansa lintumaailmaan oli kuitenkin puoliso, filosofi Thomas Wallgren.

Laura tapasi Thomaksen ensimmäisen kerran sankassa lumipyryssä ydinvoiman vastaisessa mielenosoituksessa 90-luvun alussa. Lintujen määrittelyopas oli Thomaksen ensimmäinen syntymäpäivälahja Lauralle. Laura puolestaan antoi Thomakselle joululahjaksi pyypillin.

– Olen innokas mutta keskinkertainen lintuharrastaja.
– Olen innokas mutta keskinkertainen lintuharrastaja.

Thomas oli hurahtanut lintuihin jo lapsena. Ensimmäiset yhteiset linturetkensä Laura ja Thomas tekivät Nuuksion pienille lammille ja järville.

Kun Laura sitten pääsi toukokuussa itäiselle Suomenlahdelle seuraamaan arktikaa, arktisten lintujen massamuuttoa, hän mykistyi. Suomenlahtea pitkin matkaa silloin miljoonia vesilintuja ja satoja tuhansia hanhia kohti pohjoisia pesimäalueitaan.

Erityisesti sepelhanhien ja valkoposkihanhien muutto säväytti. Hanhimassat näyttivät Laurasta kauempaa katsottuna kuhisevilta herhiläis- tai hyttysparvilta.

Tiira lentää muuttomatkallaan 40 000 kilometriä.

– Lintujen jokavuotinen muutto on minulle yhä ihme. Onhan se mykistävä tieto, että pikkuinen tiira pystyy lentämään muuttomatkallaan 40 000 kilometriä. Se tekee omin siivin elämässään matkan, joka vastaa 3,5-kertaista matkaa kuuhun ja takaisin.

Elämänmuotojen uskomaton moninaisuus on Lauran työskentelyä ruokkiva runsaudensarvi.

– Mitään ei tarvitse keksiä, riittää kun katsoo ympärilleen.

Tämä artikkeli on lyhennelmä. Koko jutun voi lukea ET-lehden numerosta 8/2020.

Laura Ruohonen

  • Syntynyt 1960 Helsingissä, jossa myös asuu.
  • Näytelmäkirjailija, teatteriohjaaja ja lastenrunoilija. Pro Finlandia -mitali 2010.
  • Kaksi aikuista ja yksi teini-ikäinen lapsi ja puoliso Thomas Wallgren.
  • Harrastuksia linnut, hiihto ja jooga.
  • Tänä vuonna ilmestyivät lastenrunokirja Otus Opus (Otava) sekä leikkikuvakirja Merimonsterit (Into), joka perustuu Suomen Merimuseossa Kotkassa 2019–2021 esillä olevaan Ruohosen ja kuvittaja Erika Kallasmaan näyttelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla