Kuvat
Ivan Bessedin/Sanoma-arkisto

Kiti Kokkonen, 45, rakastaa arkista tilannehuumoria. Silti hänestä on ok olla välillä olla allapäin. Minun valintani -sarjassa tutu ihmiset kertovat itselleen tärkeistä asioista.

Aamu / ilta

Joka ilta minulla on olo, etten haluaisi päivän päättyvän. Olen luovimmillani iltaisin ja alkuyöstä. Kun valmistelen käsikirjoitusta, istun maanisesti koneella kirjoittamassa ja menen nukkumaan kahden kolmen aikaan yöllä.

Vastapainoksi tarvitsen näennäistä joutilaisuutta ja haahuilua, jolloin prosessoin asioita mielessäni. Työstän niitä kävelyillä, hakkaamalla halkoja ja tekemällä muita puuhia pihalla tai puutarhassa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kerrostalo / oma talo

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olemme asuneet viimeiset kuusi vuotta nykyisessä kaksikerroksisessa omakotitalossamme. Täällä sieluuni on tullut rauha, sillä talo tuntuu kodilta. Lempipaikkojani kotona ovat valtava sohva ja pieni kuisti sekä puutarha.

Minun ja Ollin lisäksi talossa asuu ihana pörröpallokissamme Mini sekä Ollin tytär aina kaksi viikkoa kerrallaan.

Sotkuinen / siisti

Jätän kotona asioita levälleen. Mieheni Olli joutuu pitämään yllä näkyvää siisteyttä, minä taas pidän kaappimme järjestyksessä.

Meillä on lipasto, jonne on lokeroitu erikseen kaikki pattereista, lampuista ja juhlakoristeista lähtien. Tunnen suurta ahdistusta, jos tiedän ilmapallojen ja jatkopiuhojen olevan siellä sekaisin.

Kotiruoka / ravintola-annos

Sekä minä että Olli laitamme ruokaa, minä vähän enemmän. Bravuurini on intialainen kookoskana lisukkeinaan tomaattisalaatti, raita ja itseleivotut naan-leivät.

Ravintoloissa syöminen on harvinaista luksusta. Käyn niissä toisinaan ystävien kanssa tai vaikkapa vappulounaalla.

Itku / nauru

Minua naurattavat arkiset asiat ja tilanteet, joita liioitellaan absurdiuteen asti. Jos taas haluan purkaa haikeaa oloa, kuuntelen yksin Heikki Salon sanoittamaa ja Iiro Rantalan säveltämää Muurahainen taivaassa -kappaletta ja itken salaa.

Suhtautuminen itkuun ja suruun on länsimaissa hämmentävä. Meitä opetetaan pyrkimään kohti iloa ja pois surusta, vaikka niille pitäisi antaa yhtä paljon tilaa.

Vasta aikuisena olen tajunnut, ettei minun tarvitse yrittää olla aina nauravainen. On ihan ok olla välillä pessimistinen ja melankolinen.

Ajoissa / viime tipassa

Olen viime tipan ihminen, valitettavasti. Usein myös myöhässä. Jos toimin kuten minusta tuntuu, myöhästyn.

Joudun huijaamaan itseäni lähtemään kotoa varttia aiemmin kuin sisäinen ääneni sanoo. Se onnistuu, kun laitan herätyskellon soimaan ja etukäteismuistutuksia kännykkääni pitkin päivää.

Kirjoittaminen / puhe

Minun on vaikea jäsennellä ajatuksiani samalla kun puhun. Olli osaa sanoittaa tunteitaan selkeästi ja älykkäästi, minun roolini on sekoilla ja olla omituinen. Onneksi hän ymmärtää tätä piirrettäni.

Kirjoittamalla saan ilmaistua paremmin sen, mitä tarkoitan.

Puhelu / viesti

Soittelen läheisilleni monta kertaa päivässä kyselläkseni ja jakaakseni kuulumisia. Haluan kuulla ihmisen äänensävyt, ironian, huumorin ja vakavuuden, siksi viestittely ei riitä.

Haluaisin tavata ihmisiä enemmän kasvokkain, mutta jotenkin se ei vain onnistu.

Itse tehty/ ostettu

Teen mahdollisimman paljon itse taitojeni mukaan ja välillä myös ilman niitä. Kun meidän piti tehdä talomme julkisivun huoltomaalaus, maalasimme valkoiset ulkopinnat itse, mutta maali oli väärää ja taloon tuli pinta-hometta. Lopulta ostimme apua ammattilaiselta.

Uudessa elokuvassani Se mieletön remppa minun ja Sami Hedbergin roolihahmot päättävät remontoida itse talon. He ajattelevat, ettei se niin vaikeaa voi olla, mutta kyllä se on.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 4/2020.

Kiti Kokkonen

  • Syntynyt 1974 Helsingissä. Asuu Espoossa.
  • Näyttelijä, Suomen Komediateatterin taiteellinen johtaja.
  • Perheeseen kuuluvat aviomies, muusikko Olavi "Olli" Tikka, bonustytär Sofia ja Mini-kissa.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla