Viime syksynä näyttelijä Seela Sella oli asioimassa kaupassa, kun jalat menivät alta. Hän otti tukea hyllyn reunasta, nousi ylös ja eteni kassalle toista jalkaa laahaten. Puhekaan ei kulkenut.
– Tein sairauskohtauksen jälkeen heti sen virheen, jota ei pitäisi tehdä. Kävelin autolle ja ajoin kotiin, Seela Sella, 88, kertoo.
Kotona sanat alkoivat palautua. Seuraavana päivänä Seelalla oli rutiinikäynti lääkärillä, ja siellä hän kertoi edellispäivän tapahtumista. Ne osoittautuivat aivoinfarktiksi.
– Lääkäri määräsi minut heti päivystykseen ja liuotukseen. Se ehdittiin vielä tehdä.
Lääkäri määräsi minut heti päivystykseen ja liuotukseen.
Aivoinfarkti tiesi ajokortin menettämistä. Se harmitti, koska ajokorttiaan Seela tarvitsi kipeästi. Hänellä on tapana ajaa kotoa Helsingistä esiintymiskeikoilleen itse, jos ne ovat Jyväskylää etelämpänä. Nasu-koiraakin on hyvä kuljettaa välillä pitemmälle koirapuistoihin.
– Toipuminen eteni vauhdilla päivästä toiseen, Seela kertoo.
Kolmen kuukauden kuluttua hän meni inssiajoon, joka sujui niin hyvin, että ajokortti annettiin takaisin. No, vauhtia oli jossain kohtaa hieman liikaa, mutta kuskin paikalta Seela vakuutteli, ettei tuo nyt mitään.
Koti teatterin lavalla
Sairauskohtauksen jälkeen Seela päätti, ettei tee enää suuria rooleja. Viimeiseksi isoksi työksi jäi Kansallisteatterissa ja Tampereen työväenteatterissa viime vuonna esitetty Eichmann – mistä yö alkaa. Siinä Sella näytteli filosofi Hannah Arendtia.
– Näyttelemistä en silti lopeta enkä runojen lausumista, Seela selventää.
Näyttelemistä en lopeta enkä runojen lausumista.
Teatterilava on hänen kotinsa. Siellä hän tuntee olevansa turvassa ja siellä hän nauttii olostaan ja vuorovaikutuksesta katsojien kanssa.
– Olemme siinä hetkessä yhdessä. Saan olla lavalla jakamassa unelmia ja annan kiitollisuuteni ja iloni näkyä ja välittyä ihmisille.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/seelasella2.jpg?itok=zG87c67v)
Ei kiitos stressille
Aivoinfarkti ei ollut ensimmäinen sairaus, joka Seelaan iski. Hänen mukaansa niitä on monia muitakin. Verenpainekin sahaa ylös alas.
– On helpompi sanoa, mitä minulla ei ole. Diabetesta ei ole vielä löytynyt. En ole niin terve kuin jotkut luulevat, mutta en anna sairauksien masentaa.
Nelikymppisenä Seela sairastui Ménièren tautiin. Se on sisäkorvan sairaus, joka aiheuttaa huimausta, tasapainovaikeuksia, kuulohäiriöitä ja pahoinvointia.
On helpompi sanoa, mitä sairauksia minulla ei ole.
Näyttelijälle Ménière on hankala seuralainen, koska kohtauksen voi laukaista stressi tai vaikkapa kirkkaat valot ja kovat äänet. Kerran Seela joutui lähtemään ambulanssilla sairaalaan kesken harjoitusten.
Tautikohtauksia Seela on pyrkinyt hallitsemaan lääkityksellä ja monilla muilla konsteilla.
Esityksiään hän on harjoitellut niin hyvin, ettei lavalle ole tarvinnut mennä stressaantuneena, epävarmana tai peloissaan. Vilkkuvien valojen suuntaan hän ei katso, eikä hänen näytöksissään ole ollut kovia ääniefektejä.
Syömisensäkin Seela valitsee niin, etteivät kohtaukset laukeaisi.
– Välttelen kahvia, suklaata, juustoja ja sitä kaikkein pahinta – suolaa. Stressin olen poistanut elämästäni. En enää suostu ottamaan stressiä mistään.
Lue lisää Seela Sellan hyvän olon oivalluksia ET Terveys -lehden numerosta 7/25. Tilaajana voit lukea jutun ja ET Terveyden vanhoja numeroita Digilehdet.fi-palvelussa.
