Neil Hardwick viettää talvet Espanjassa. Hän ei koskaan kuvitellut vanhenevansa yksin, ja pelkää jäävänsä avuttomaksi ja muista riippuvaiseksi. Raju masennus viisikymppisen antoi siitä esimakua.

Mallorcalla on hyvä olla paossa Suomen talvea, pimeyttä ja kylmää. Neil Harwick inhoaa sitä, että kadut ovat liukkaita eikä autolla pääse lumen seassa mihinkään.

– Pieni nautinto on se, että minua ei tunneta täällä. Mutta ei tilanne ole enää paha Suomessakaan. Nuoriso ei juuri tunne minua.

Neil kotitalonsa edessä.

Ohjaaja, kirjailija Neil Hardwick on eläkkeellä, mutta hänellä on paljon suunnitelmia. Hän tekee säännöllisesti töitä Helsingin kaupunginteatterille. Mutta vain, jos niiden ensi-ilta on ennen marraskuuta.

Hardwick on asunut Suomessa yli 40 vuotta.  Ja tehnyt havainnon:

– Suomalainen luonne on muuttunut. Hiljaisuus on pudonnut pois.

– En pelkää kuolemaa. En usko, että sen jälkeen on mitään. Toivoisin, että jättäisin hyviä muistoja läheisille.

– Vanhuudessa pelottaa, että jos jää avuttomaksi ja muista riippuvaiseksi. Olen samaa mieltä kuin Lasse Pöysti: oli helvetin kiva olla nuori ja vituttaa olla vanha. Koko ajan pystyy tekemään vähemmän eikä viisauttakaan tule lisää. Positiivista on se, että pääsee eläkkeelle ja voi tehdä mitä tahtoo.

Viisikymppisenä Neil Hardwick masentui pahasti. Yhtäkkiä. Vasta jälkeenpäin hän tajusi sairauden ensioireet: oli vaikea tehdä päätöksiä, kaikki oli vaikeampaa kuin ennen.

– Yhtenä aamuna en pystynyt nousemaan sängystä. Luulin, että olen fyysisesti sairas, silloin ei vielä puhuttu niin paljon masennuksesta. Kävin lääkäreissä ja testeissä, tuli diagnooseja ja antibiootteja. Viimein yksi lääkäri tajusi masennukseni. Tuli lääkitys, joka aluksi oli väärä ja oli viedä hengen. Sain psykoterapiaa ja uuden lääkityksen.

Masennus kesti kaksi ja puoli vuotta. Huonoimpina aikoina Niel ei käynyt edes kaupassa. Makasi vain.

– Avun vastaanottaminen oli vaikeaa ja toipuminen hidasta. Vähitellen jaksoin lähteä ulos. Tuntui että jakauduin kahtia. Terveempi puoli tarkkaili sairasta puolta: nyt tuo kävelee noin, sillä menee tosi huonosti. Toisena päivänä huomasin, että kauppareissu meni hyvin. Se herätti toivoa.

– Minä en näe kärsimyksessä mitään ylevää. Kärsimys on kärsimystä. Ehkä opin, miten välttää masennusta: ei pidä tehdä ihan hulluna työtä.

 

Neil Hardwick

  • Syntynyt 1948 Teversalissa Englannissa. Asuu kesät Helsingissä, talvet Mallorcalla Espanjassa.
  • Kirjailija, ohjaaja. Muistetaan mm. tv-sarjoista Tankki täyteen (1978), Niilin lähteillä, Sisko ja sen veli ja Pakanamaan kartta (1991).
  • Eronnut, kaksi aikuista lasta.
  • Harrastukset teatteri, elokuva, lukeminen, matkailu ja kriketin katselu.
  • Motto: ”En voi jatkaa näin.” ”Niinhän sinä luulet.” (Samuel Beckettin näytelmästä Godota odottaessa)
Vierailija

Neil Hardwick: "Vanheneminen harmittaa"

Lainaus: Kiitokset toimitukselle Neilin haastattelusta. Jutussa mainittiin että nykynuoriso ei tunne Hardwickia. Neilin kannalta ehkä ihan hyvä juttu mutta suomalaisen TV-viihteen kannalta huono. Nykyään TV:stä tulee kainemaailman putouksia ja vedetään hatusta -ohjelmia, vailla kunnon ammattitaitoista totuetusta (ohjaus/käsis). Ja hei, ei kaiken tarvitse olla käsikirjoitettua, kyllä improvisaatiotakin voi tehdä tyylillä... Vai mitä Neil! :) Toivoisin että Harwick voisi palata vielä kerran...
Lue kommentti
Vierailija

Neil Hardwick: "Vanheneminen harmittaa"

Vierailija kirjoitti: Lainaus: Kiitokset toimitukselle Neilin haastattelusta. Jutussa mainittiin että nykynuoriso ei tunne Hardwickia. Neilin kannalta ehkä ihan hyvä juttu mutta suomalaisen TV-viihteen kannalta huono. Nykyään TV:stä tulee kainemaailman putouksia ja vedetään hatusta -ohjelmia, vailla kunnon ammattitaitoista totuetusta (ohjaus/käsis). Ja hei, ei kaiken tarvitse olla käsikirjoitettua, kyllä improvisaatiotakin voi tehdä tyylillä... Vai mitä Neil! :) Toivoisin että Harwick voisi...
Lue kommentti

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.