Kaija ihastui Ahmedin aitouteen ja luonnollisuuteen. Kaija tuntee egyptiläisen kulttuurin melkein Ahmediakin paremmin, sillä hän on matkustellut Egyptissä bisnesasioissa lähes 30 vuotta.
Kaija ihastui Ahmedin aitouteen ja luonnollisuuteen. Kaija tuntee egyptiläisen kulttuurin melkein Ahmediakin paremmin, sillä hän on matkustellut Egyptissä bisnesasioissa lähes 30 vuotta.

Miten toimii suhde, kun mies on vaimoaan yli kaksikymmentä vuotta nuorempi? Ainakin seksi on ihanaa, vakuuttavat Kaija ja Ahmed.

Ahmed Taha on 35-vuotias. Hänen aviovaimonsa Kaija Räty-Taha on 68. Egyptiläisen Ahmedin kulttuurissa ikä ei ole niin puhuttava asia parisuhteessa, mutta Suomessa pari on törmännyt ennakkoluuloihin. Naisystävät varoittelivat Kaijaa, että nuori ja komea mies saattaisi lähteä lopulta nuoremman naisen matkaan.

– Mutta en pelkää mitään, elän ja nautin tässä ja nyt. Kuka meistä, minkään ikäisistä, tietää tulevaisuudesta? Olemme edelleen rakastuneita neljän avioliittovuoden jälkeen, Kaija sanoo. 

Ahmed lisää, että ikä ei ole Kaijan tärkein ominaisuus vaan hyvä sydän.

– Aikuinen nainen ymmärtää elämästä enemmän kuin nuori nainen. Hän esimeriksi ymmärtää, ettei toista voi muuttaa, Ahmed sanoo.

Kaija hehkuttaa myös seksuaalista voimaa.

– En ole niin epäröivä kuin nuorena, vaan uskallan nauttia vapaasti! Lisäksi minulla on varma ja vahva tunne siitä, että Ahmed rakastaa ja arvostaa minua. Sellainen tunne antaa vapauden myös seksiin.

Naisten työt piti opetella

Kaija ja Ahmed tutustuivat toisiinsa Skypen välityksellä viisi vuotta sitten. Heitä yhdistää elämänasenne ja se, että kummatkin ovat siistejä ja jämptejä järjestyksen ihmisiä, tarkkoja raha-asioissakin. Kotityöt Ahmedille piti kuitenkin Kaijan opettaa.

– Annoin Ahmedille imurin käteen, vaikka hän vänkäsi imurointia naistentyöksi. Sanoin, että Suomessa miehet tekevät samoja jjuttuja kuin naisetkin. Nykyään, kun tulen perjantaisin kotiin, täällä on jo ruokakin uunissa, Kaija nauraa.

Homma toimii myös toisinpäin. Kaija hellii ja halaa puolisoaan tuon tuosta. Kahden tasa-arvoisen, vaikkakin eri-ikäisen, aikuisen suhteessa on molemminpuolista tyydytystä.

– Minua ei häiritse herjanheitto suhteestamme, sillä tiedän, että Ahmed rakastaa minua. Tunteen taustalla ovat kaikki elämäni kokemukset.

Arkea helpottaa vastavuoroisuus. Ahmed hoitaa Kaijan tietokoneen, Kaija hellii miestään leipomalla.

 

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 8/2014.

Helsinkiläinen Valmu Ranta, 95, viihtyi kerrostalokodissaan 52 vuotta. Sitten hänestä alkoi tuntua, että palvelutalossa voisi olla turvallisempaa.

Valmu Ranta muutti miehensä Pentin ja tytärten Helenan, Eliisan ja Marjatan kanssa kulosaarelaiseen 101-neliöiseen kerrostalokotiin vuonna 1964.

– Pääsin täältä kätevästi töihin yhdellä bussilla. Plussaa oli myös asunnon kaksi vessaa, sillä kolmen teinityttären taloudessa vessaan oli aamuisin aina ruuhkaa, Valmu muistelee.

Valmu on diplomi-insinööri ja työskenteli Helsingin kaupungin rakennusvirastossa toimistopäällikkönä. Nyt hän on ollut leskenä seitsemän vuotta ja pärjännyt hyvin yksin kotipalvelun tukemana. Kun taloyhtiön putkiremontista päätettiin, Valmu suunnitteli aluksi siirtyvänsä Herttoniemessä sijaitsevaan Kettutien palvelutaloon evakkoon kolmeksi kuukaudeksi ja palaavansa sitten kotiin.

– Mutta sitten päätinkin jäädä palvelutaloon. Vaikka eläminen on siellä kalliimpaa, eläkkeeni riittää vuokran maksuun ja tunnen oloni turvalliseksi. Ihmeen hyvillä mielin muutan pois pitkäaikaisesta kodistani, Valmu pohtii.

Kuuden viikon spurtti

Valmun tytär Helena Ahopelto, 65, kertoo äidin muuton ja asunnon myynnin sujuneen rivakasti kuudessa viikossa.

– Lokakuussa äiti päätti, että hän jää lopullisesti palvelutaloon, ja marraskuun alussa kävimme katsomassa palvelutalon asuntoa. Samaan aikaan kiinteistövälittäjä esitteli äidin asuntoa, joka saatiinkin myytyä nopeasti.

Valmun lapsenlapset puolisoineen tulivat katsomaan, mitä mummun tavaroita haluaisivat ottaa itselleen. Kettutien palvelutaloon vietävät esineet merkattiin oranssilla muoviteipillä. Muutosta vastasivat Helena ja miehensä Erkki. Yksi siskoista on kuollut hiljattain ja toinen asuu kauempana.

– Olin välillä aika poikki, koska organisoitavaa oli niin paljon. Äidin piti asua sotkun keskellä pitkään, Helena kertoo.

1950-60-luvun juhlavaatteita, koruja ja käsilaukkuja kannattaa tarjota myyntiin vintage second hand -putiikkeihin.

Helenan sisar Eliisa haki kaksi autollista tavaraa, ja nuoriso tuli uudestaan tekemään löytöjä. Yksi lapsenlapsista, 23-vuotias poika, on juuri muuttamassa opiskelija-asuntoon ja sai sinne sohvakaluston, sängyn, taloustavaroita ja kaikenlaista sohvatyynyistä käsipainoihin.

– Äiti oli tosi onnellinen, kun jokin tavara kelpasi sukulaiselle. Muutto ja kaaoksen keskellä asuminen ei yhtään hermostuttanut häntä.

Lähetystori Fidan työntekijät hakivat monta laatikollista tavaraa, mutta kirjahyllyä he eivät ottaneet. Helenan poika löysi niille uudet omistajat Facebookin Haaga kierrättää -sivulla. Kaatopaikalle vietiin vain ankea lastulevyhylly, josta piti maksaa 1,80 euron jätemaksu.

Helena vinkkaa, että vanhojen rouvien 50-60-luvun juhlavaatteita, koruja ja käsilaukkuja kannattaa tarjota myyntiin vintage second hand -putiikkeihin. Niistä voi saada muutaman kympin rahaakin.

– Äidillä on laadukkaita vaatteita. Vein helsinkiläiseen Play it again Sam -liikkeeseen kolme pukua ja kaksi hattua. Myös Ruutu-Rouvaan ja Kauniiseen Veeraan aion vielä tarjota.

Valmu ja Helena-tytär muuttopuuhissa.
Valmu ja Helena-tytär muuttopuuhissa.

Muutossa oli kaksi kovaa puristusta, äidin muuttopäivä ja siitä kahden viikon kuluttua päivä, jolloin vanhan asunnon piti olla tyhjä.

– Onneksi meillä oli Ulla-ystävä apuna. Kahdesta siskontytöstänikin oli tosi paljon apua, sillä heillä oli kokemusta oman äitinsä asunnon tyhjentämisestä, Helena kertoo.

Omien vanhempien asumisjärjestelyt ovat nykyisin Helenan ja Erkin ystäväpariskuntien toistuva puheen- ja huolen aihe.

Arki palvelutalossa

Uudessa kodissa kaupungin kotihoidon työntekijä tulee aamupäivisin katsomaan, että Valmun päivä lähtee hyvin käyntiin ja että hän on ottanut lääkkeet ja syönyt aamupalan.

– Elämä hidastuu noilla vuosilla hurjasti, ja pukeutuminen kestää äidillä yli puoli tuntia. Tuntuu kuin näillä Herttoniemen piirin kodinhoitajilla olisi enemmän aikaa kuin vanhassa kodissa käyneillä. Ehkä syynä on se, että tällä alueella vanhukset asuvat lähempänä toisiaan ja matkoihin kulu paljon aikaa, Helena arvelee.

Toisinaan kodinhoitaja kävelyttää Valmua rollaattorin kanssa käytävällä. Valmun liikkuminen on hidasta, ja yleensä hän kulkeekin pyörätuolilla.

Rouvia tuli heti tutustumaan ja kyselemään uuden asukkaan nimeä ja ikää.

Ensimmäisenä päivänä Helena lähti äitinsä tueksi lounaalle. Samalla hän varmisti, että äiti pärjää siellä pyörätuolin kanssa.

– Asukkaita avustetaan ruokailussa tunnin ajan. Jos ei saa itse vietyä tarjotinta, hoitaja tuo sen pöytään. Ruokalista vaihtuu viikoittain. Jos ei käy syömässä, siitä päivästä ei laskuteta. Joillekin asukkaille ruoka viedään asuntoon, Helena kertoo.

Helena yrittää kovasti houkutella äitiään syömään ruokalassa joka päivä, sekä ruuan että seuran takia. Iäkkäitä rouvia tulikin heti tutustumaan ja kyselemään uuden asukkaan nimeä ja ikää. Kysyjillä lukemat olivat 80 vuodesta ylöspäin.

Ala-aulassa kohdataan

Palvelutalon eläväisin aika on lounaasta iltapäivään. Sisääntuloaula on kuin kylänraitti, jossa asukkaat istuskelevat nojatuoleissa sohvapöytien äärellä ruoka-aikaa odotellen. Yhdeltä on usein ohjelmaa, esimerkiksi vapaaehtoiset soittavat ja laulavat.

Helena tarkisti, että Valmu saa pyörätuolista käsin kotinsa oven auki. Oveen lisättiin sulkemista helpottava toinen kahva.

– Äidin asunnossa on kiva, toimiva pohja. Huoneisto on valoisa ja siinä on lasitettu parveke. Makuuhuoneessa televisio kiinnitettiin seinään ja tietokone laitettiin pöydälle sen alapuolelle. Äidillä on myös suora lankalinja palvelutalon toimistoon vähän kuin hotellin respaan.

Valmu lukee joka päivä Helsingin Sanomat valoisassa keittiönurkkauksessaan.
Valmu lukee joka päivä Helsingin Sanomat valoisassa keittiönurkkauksessaan.

Vieraita lähes päivittäin

Vanhasta kodista Valmu otti mukaan vain vähän astioita. Hän syö aamu-, ilta- ja välipalat omassa kodissaan, ja kolmen neljän ystävän "tukiryhmä" hoitaa hänen kauppa-asiansa.

– Melkein joka iltapäivä äidin luona käy joku hänen ystävänsä tai hänen Taina-siskonsa, 86, sillä äiti organisoi aikataulunsa ja ohjelmansa hyvin. Minä käyn kahdesti viikossa. Äidillä on hyvä muisti ja hän klaaraa kaiken, mutta toki 95-vuotiaana ihminen on jo hauras ja hidas, Helena kertoo.

"Jos äidin liikuntakyky heikkenee, sitten ostamme lisää aputunteja."

Helena arvostaa erityisesti palvelutalon turvallisuutta.

– Jos äidin liikuntakyky heikkenee, sitten ostamme lisää aputunteja. Myös iltaruuan voi ostaa talosta. Olemme laskeneet, että äidin eläke riittää palvelutason nostamiseen.

Valmun 95-vuotispäivät vietettiin uudessa kodissa.

– Koska tila on pieni, järjestimme kolme tunnin vastaanottoa. Neljältä tuli kolme ystävää, viideltä Taina-sisko perheineen ja kuudelta kymmenen nuorta ja viisi lastenlastenlasta, Helena kertoo.

– Tarjosimme kasvis-fetapiirakoita, pikkuleipiä ja täytekakkua. Äiti jaksoi hyvin. Lahjaksi hän sai pari kirjaa sekä lahjakortin kampaajalle ja jalkahoitajalle, jotka molemmat tulevat palvelutaloon. Kätevää!

Valmun asumiskulut vanhassa kodissa / kk: Yhteensä noin 1 200 e

  • Yhtiövastike 550 e.
  • Menumatti-ateria 5 e ja 50 e kuukausimaksu, yhteensä 200 e.
  • Muita ruokakuluja ja turva-puhelin 200 e.
  • Muuta: sähkö, kotivakuutus, kännykkä ja lankalinja sekä siivous kahdesti kuussa 250 e.

Valmun asumiskulut palvelutalossa / kk: Yhteensä noin 1 500 e

Kettutien palvelutalossa on 86 asuntoa. Ikäraja taloon 65 vuotta.

  • Valmu Rannan 41,5 neliön kaksion vuokra on 670 e (16 e/m²).
  • Turvaranneke, turvapuhelin ja talon sisäinen lankalinja 165 e.
  • Peruspalvelupaketti 420 e sisältää 10 tuntia palvelua.
  • Valmulla siihen kuuluu kylpy, tukanlaitto, siivous ja satunnaista apua (minimilaskutus avusta on 15 minuuttia). Palvelupaketteja on seitsemää tasoa, kallein 2 850 e (70 tuntia kuussa).
  • Lounas 7,90 e eli 237 e.

Palvelutaloon muutto – muistilista

  1. Uusi Sähkösopimus. Irtisano sähkösopimus ja tee uusi palvelutalon asuntoon. Solmi sopimus varmuuden vuoksi niin, että vanha ja uusi ovat vaikka pari viikkoa päällekkäin.
  2. Uusi Kotivakuutus. Irtisano edellisen asunnon kotivakuutus ja ota uusi palvelutaloon. Valmun edellinen kotivakuutus oli kuolinpesän nimissä, eikä sen irtisanominen ollut ihan helppoa. Valtakirjaan tarvittiin kaikkien osakkaiden allekirjoitukset.
  3. Tee osoitteenmuutos. Posti kääntää kirje- jamuut lähetykset uuteen osoitteeseen ilmaiseksi vain kuukauden ajan. Muuttotieto menee postista maistraattiin ja sieltä kaupungille ja muille virallisille tahoille. Muista tehdä osoitteenmuutos myös lehtitilauksiin.
  4. Lopeta lankapuhelinliittymä. Aika monella vanhuksella on vielä sellainen. Se ei lopu itsestään!
  5. Siirrä laajakaista. Tietokone on monelle vanhallekin tärkeä.
  6. Hyvästi matkavakuutus. Lopeta matkavakuutus, jos vanhus ei enää matkusta.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 3/2017.

Vieläkö te asutte yhdessä? Sen kysymyksen sisarukset Ilona Wessman ja Hilkka Kurppa ovat kuulleet usein. Vastaus on: kyllä, koska se on helpompaa, halvempaa ja hauskempaa. Bonuksena on seinän takana asuva äiti.

Kun vieras astuu ovesta sisään, Ilona Wessmanin, 69, ja Hilkka Kurpan, 62, olohuoneessa käynnistyy hyvin harjoiteltu koreografia. Kupit, leivokset, maidot ja sokerit ilmestyvät pöytään sisarusten käsien kautta kuin näkymätöntä liukuhihnaa pitkin.

Porilaiset sisarukset ovat asuneet yhdessä 12 vuotta. Koska se on niin näppärää!

– Tietysti meiltä aluksi udeltiin, miksi muutamme yhteen. Nyt ihmiset kyselevät, milloin me kyllästymme toisiimme, Hilkka nauraa.

– Ja sitä kyselläänkin ihan kyllästymiseen saakka! Ilona huudahtaa, eikä vaikuta tippaakaan kyllästyneeltä.

Kerttu, 88, sisarusten äiti, istuu sohvan uumenissa ja nauraa mukana. Hänen mielestään yhteisasumisen kaava on yksinkertainen.

– Piti vain synnyttää oikeanlaiset lapset!

Molemmat sisarukset ovat siistejä – Yhteisasumisessa samanlainen näkemys kodista on ihan perusedellytys, Ilona sanoo.
Molemmat sisarukset ovat siistejä – Yhteisasumisessa samanlainen näkemys kodista on ihan perusedellytys, Ilona sanoo.

Kerttu asuu nyt tytärtensä naapurissa omassa yksiössään. Ennen tätä vaihetta kaikki kolme asuivat yhdessä, mutta kun sen asunnon portaat kävivät Kertulle hankaliksi kulkea, oli löydettävä uusi asuntoratkaisu. Uutuuttaan hohtaviin kerrostaloasuntoihin Porin keskustan yllä ihastuivat heti sekä äiti että tyttäret.

Hilkka ja Ilona asuivat yhdessä ensin kaksin. Äiti muutti Kymenlaaksosta Poriin viisi vuotta sitten.

– Kun jäin leskeksi, tunsin oloni yksinäiseksi. Silloin tytöt keksivät ehdottaa, että tulisin heidän luokseen. Se oli jotenkin niin luontevaa, eivätkä nuo ole pahemmin minusta valittaneet, ainakaan kuulteni, Kerttu hymähtää.

Hilkka ja Ilona ovat asuneet yhdessä myös nuorina aikuisena. Kun Ilona sai esikoisensa, Hilkka muutti hänen perheeseensä lapsenlikaksi vähän yli neljäksi vuodeksi. Sitten Hilkka perusti oman perheen ja sai Ilonan tapaan kaksi lasta. Sisarusten nuorimmat tyttäret ovat liki samanikäiset.

– Kun Hilkka jäi yksinhuoltajaksi, hänen lapsensa olivat vielä aika nuoria. Aloimme viettää lomia ja juhlapyhiä yhdessä. Kun suunnittelimme lomamatkaa, lapset aika usein kysyivät, tuleeko Hilkkakin, Ilona muistelee.

Kerttu-äiti ja tytöt 50–60-lukujen vaihteessa.
Kerttu-äiti ja tytöt 50–60-lukujen vaihteessa.

Tarkan talouden koti

Kahvikuppi täytyy kuin itsestään. Välillä on vaikea erottaa, kumpi sisarista ehtii passata ensin, niin samanlaisilta naiset näyttävät musta-valkoraidallisissa paidoissaan ja siroissa sisäkengissään.

– On meissä paljon samaa, mutta minä olen puheliaampi ja sellainen kanaemo, Ilona toteaa.

Sen huomaa nopeasti. "Pistätkö Hilkka sitä lautasta lähemmäksi äitiä." "Eihän tuo aurinko paista silmiisi?" Hilkan mielestä Ilonan jatkuva on kuitenkin isosiskolle luontevaa.

– Äiti tosin välillä hermostuu, kun kyselen liikaa, mutta en voi sille mitään, Ilona puuskahtaa.

Totta, Kerttu myöntää ja matkii tytärtään.

– "Ootko syönyt, mitä oot syönyt." Hyväähän Ilona tarkoittaa, mutta joskus ylenpalttinen huolenpito kiukuttaa.

"Menomme ovat hämmentävät pienet, yhteisasuminen on taloudellisesti kannattavaa."

Vaikka Ilona on sisaruksista enemmän äänessä, Hilkka oli kuitenkin se, joka keksi ehdottaa yhteen muuttamista.

– Olimme siihen aikaan molemmat eronneita, ja minulta oli kuopuskin muuttamassa pois kotoa. Minua alkoi pelottaa ajatus yksin asumisesta.

Nykyinen asunto on jo kolmas yhteinen. Se on kaunis ja avara - ja uskomattoman siisti. Hilkka myöntää rakastavansa siivoamista.

– Sovimme jo muuttovaiheessa, että Hilkka siivoaa ja minä laitan ruuan.

Sopimus on pitänyt. Asunto kiiltelee, ja Hilkka pysynyt hyvin ruuissa.

– Jos vaikka jonain aamuna haluan lettuja, niin Ilona paistaa niitä, Hilkka nauraa.

Iltaisin naiset pelaavat usein Tirominos-peliä. – Olemme tarkkoja säännöistä, vaikka ne ovat vähän omanlaiset.
Iltaisin naiset pelaavat usein Tirominos-peliä. – Olemme tarkkoja säännöistä, vaikka ne ovat vähän omanlaiset.

Voiko yhteiselo tosiaan olla näin auvoista? Naiset vakavoituvat. Kyllä voi, mutta se on vaatinut selkeitä sääntöjä ja jatkuvaa toisen huomioimista.

Naisilla on alusta asti ollut yhteistalous. Kaikki ostokset, pienimmätkin, kirjataan ylös.

– Menomme ovat hämmentävät pienet, yhteisasuminen on taloudellisesti kannattavaa.

Kumpikin merkitsee tekemänsä ostokset ruutuvihkoon eurolleen. Neljän viikon välein sisarukset laskevat, kumpi on plussalla, kumpi miinuksella. Seuraava sivu alkaa sitten miinuksella.

– Ja ai että se on hieno tunne, kun toinen on miinuksella, Hilkka hehkuttaa.

– Kun menot kirjataan, ei tule kummallekaan tunne, että on ostanut enemmän. Mitä enemmän asioista muutenkin sovitaan etukäteen, sen helpompaa arki on, Ilona toteaa.

Noin kerran viikossa naiset istuvat alas ja käyvät läpi kalenterinsa. On hyvä tietää, mitä toisella on suunnitelmissa.

– Sillä tavalla emme ole kuin keitä tahansa kämppiksiä, vaan otamme huomioon toistemme vaihtuvat tilanteet, Hilkka toteaa.

– Emme silti kyttää toisiamme. Jos toisella on iltameno, toinen ei istu kotona vahtimassa kotiintuloa kuin mustasukkainen puoliso, Ilona nauraa.

Sisarukset kirjaavat ylös kaikki ostokset.
Sisarukset kirjaavat ylös kaikki ostokset.

Muistipelejä ja matkoja

Hilkka levittää kahvipöydälle muistipelin. Sitä naiset pelaavat kolmisin useana iltana viikossa.

– Pelaamme ja luemme lehtiä yhdessä, mutta telkkaria emme katso yhdessä, kun noilla tyttärillä on niin erilainen maku. Urheiluakaan he eivät ole koskaan oppineet katsomaan!

Kerttu nauttii myös yksinolosta. Aamu-unisena hän laittaa itse aamupalansa, sillä työelämässä olevien tyttärien aamu alkaa yleensä aikaisemmin.

– Äiti oppi nopeasti laittamaan silmätipatkin itse, kun ei halunnut, että herätän hänet.

Kesän jälkeen Kertun vointi on kuitenkin ollut huonompi. Sydämen vajaatoiminta estää vanhat harrastukset ja ulkoilun.

– Kun laitan meille ruuan, äiti tulee joko tänne syömään tai vien hänelle osan. Kauppareissulle otamme mukaan myös äidin kukkaron ja ostoslistan. Lista on aika vaatimaton, sillä äiti tietää, että ostamme lisäksi hänelle jotain hyvää, Ilona toteaa.

"Se, että viihdymme hyvin yhdessä, on tietysti kaiken lähtökohta."

Koti Porin kattojen yllä on Ilonalle ja Hilkalle mieluisa. Valo ja avaruus hoitavat sielua.
Koti Porin kattojen yllä on Ilonalle ja Hilkalle mieluisa. Valo ja avaruus hoitavat sielua.

Hän kertoo välillä kummastelleensa, kuinka erikoiselta heidän asumisjärjestelynsä ihmisten korviin kuulostaa. Hänestä vanhemmista ihmisistä huolehtiminen on itsestäänselvyys.

– Mutta meillä on aina ollut äidin kanssa mutkattomat välit. Se, että viihdymme hyvin yhdessä, on tietysti kaiken lähtökohta.

Hilkkakaan ei halua, että heitä kuvailtaisiin uhrautujina. Eivät he hyöri vain kotona passaamassa toisiaan tai äitiään. Ilona työskentelee yritysmaailmassa, Hilkka myymäläpäällikkönä. Heillä on oma elämä ja omat harrastukset: Hilkalla tanssia useita kertoja viikossa, Ilonalla luottamustehtäviä, joogaa ja golfia. Toistensa harrastuksiin he eivät osallistu.

– Tosin Hilkka on ollut monesti mukana golfreissuillani. Hän on mailapoikanani ja ajaa golfautoa kuin ammattilainen, mutta ei suostu golfaamaan.

Kotirauhan kauneus

Naiset esittelevät avaraa asuntoaan. Seinät peittyvät tauluista, hyllyt kauniista lasi- ja koriste-esineistä. Vaaleat sohvat ovat naisten viimeisin yhteishankinta.

– Ilona saa tehdä päätökset kaappien paikoista. Häneltä kaikenlainen suunnittelu ja järjestely onnistuvat niin hyvin, Hilkka sanoo.

Makuuhuoneet ovat niin pienet, että vaatekaapin lisäksi niihin ei mahdu juuri muuta kuin sänky.

– Ei näissä juuri käydä kuin nukkumassa. Oveakin pidän yöllä auki, että ilma kulkee, Ilona toteaa.

Kumpikaan ei kaipaa yksityisyyttä elämäänsä. Seurustelusuhteita ei ole ja ystävät ovat aika lailla yhteisiä.

– Ei meillä kotona juuri kavereita käy, tapaamme heitä harrastuksissa tai kahviloissa. Mutta minun työpaikkani pikkujoulut on kyllä kaksi kertaa pidetty täällä. Se on ollut kätevää, kun Ilona laittaa ruuat ja passaa meitä, Hilkka hymähtää.

Kodintyöt on jaettu tasan. Hilkka on siivousvastaava...
Kodintyöt on jaettu tasan. Hilkka on siivousvastaava...

...ja Ilona vastaa ruuanlaitosta.
...ja Ilona vastaa ruuanlaitosta.

Molempien lapset ja lapsenlapset käyvät välillä kylässä. Toisen lapset ovat niin läheisiä, että he tuntuvat melkein omilta.

– Kun olin synnyttämässä poikaani, Ilona soitti sairaalaan kymmenen minuutin välein. Kun lapsi lopulta syntyi, Ilona oli sanonut kaikille, että nyt hänestä tuli mummi, niin tohkeissaan hän oli. Poikani kutsuu Ilonaa edelleen mummiksi.

Molemmat myöntävät olevansa hoivaajia. Tosin Ilonan hoivavietti ulottuu lasten, lastenlasten ja äidin lisäksi myös Hilkkaan.

– Kyllä Ilona tarkkailee minunkin syömisiäni, että "muista sitten syödä ne ja ne ruuat", vaikka harvoin olen unohtanut. Hilkka hymyilee.

"Tämä on nyt meidän perheemme ja olen tähän tyytyväinen."

Iloinen kotiinpaluu

Entä tulevaisuus? Sitä siskokset eivät juuri mieti. Tietysti jos jommankumman unelmien prinssi karauttaisi talon eteen, tilanne pitäisi miettiä uusiksi.

– Tämä on nyt meidän perheemme ja olen tähän tyytyväinen, Ilona toteaa.

Hilkka on samaa mieltä. Hän ei tosin ole koskaan asunut yksin.

– Kun Ilona lähtee työmatkalle, tuntuu aluksi ihanalta olla itsekseen. Jos hän on pitkään pois, tulee väkisinkin ajateltua, että tällaistako se yksinasuminen olisi. Olen aina ihan mielettömän iloinen, kun hän palaa, Hilkka huokaa.

Kerttu nauttii yksinolosta ehkä ihan eri tavalla kuin tyttärensä. Silti hänelle on tärkeää, että muutaman metrin päässä on apua tarjolla.

– Viime aikoina olen huomannut sen ihan konkreettisesti. Nyt olen usein yöllä herännyt siihen, etten saa henkeä, kun sydän on sen verran heikko. Silloin soitan Ilonalle. Siinä me ollaan sitten monta kertaa sängynlaidalla valvottu ja arvottu, että pitäisikö soittaa ambulanssi. Joskus on pitänyt, joskus ei, mutta koskaan minun ei ole tarvinnut yksin pelätä, että miten käy.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 18/2016.

Hilkan ja Ilonan pelisäännöt

  • Ruoka- ja siivousasioista sovittiin jo ennen yhteen muuttamista.
  • Talousmenot kirjataan tarkasti ylös. Ostokset merkitään ruutuvihkoon euron tarkkuudella.
  • Omista menoista kerrotaan etukäteen. Molempien kalenterit käydään säännöllisesti läpi.
  • Molemmat siivoavat jälkensä heti. Jokaiselle tavaralle on oma paikkansa.
  • Toinen pitää ottaa koko ajan huomioon. Kahden aikuisen yhteisasuminen on side, se vertautuu pikemminkin avioliittoon kuin kämppäkaveruuteen.