Miksi oli taas aika ohjata Pohjantähti näyttämölle?
On melkein ärsyttävää sanoa näin, mutta Täällä Pohjantähden alla on ajankohtaisempi kuin koskaan. Väinö Linnan teksti kertoo niin aseistariisuvasti polarisaatiosta, jota yhteiskunta on nyt täynnä.
Me nykyihmiset kuvittelemme, että teknologia kehittyy ja ihminen muuttuu. Ei me mihinkään muututa. Samaa vihanpitoa ja epäluuloa vastapuolta kohtaan on nyt kuin Linnan romaanissa.
Näytelmässä käsitellään Lapuan liikkeen nousua. Linna on laittanut hahmot puhumaan tavalla, joka on kuin suoraan Facebookin kommenttipalstoilta.
On ihmeellistä, miten tekstissä on samoja lauserakenteita ja konservatiivisia ajatuksia naisen asemasta kuin somessa nyt.
Kuinka moderni versio on luvassa?
Näytelmän teksti on 99-prosenttisesti Linnalta. Linnan teksti on niin kaunista, ettei sitä voi muuttaa. Meillä ei kotona luettu Raamattua, mutta Pohjantähden tarinoita kerrottiin.
”Luulen, että tästä tulee kermainen kokemus.”
Nykyaikaisuus tulee visuaalisuudesta ja siitä, mitä osia 1200-sivuisesta romaanista on valittu näytelmään.
Muuten kutsun tätä perinnetietoiseksi historialliseksi draamaksi modernille ihmiselle. Luulen, että tästä tulee sellainen täysivaltainen, kermainen kokemus.
Suvullasi on yli sadan vuoden historia Kansallisteatterissa. Painaako vastuu?
Isoäitini Marja Korhosen vanhemmat Heidi Blåfield ja Jaakko Korhonen näyttelivät täällä jo 1920-luvulla. Heidi kuoli nuorena, vain 31-vuotiaana, ja hänet on ikuistettu enkelinä Kansallisen suuren näyttämön kattomaalaukseen.
”Tuo turvaa, kun tiedän, että täällähän ne muutkin ovat olleet.”
Lisäksi molemmat äidin puoleiset isovanhempani olivat Kansallisen näyttelijöitä. Jollain jännällä tavalla keventää paineita ja tuo turvaa, kun tiedän, että täällähän ne muutkin ovat olleet.
Juttu on julkaistu ET-lehdessä 18/25. Tilaajana voit koko lehden täällä. Jos et ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun tai tilaa lehti tästä.
