SPR:n ystäväpalvelu toi yhteen Mikon ja Noorin. Ensitapaaminen osui samalle päivälle, jolloin Noor sai perheensä Suomeen.
SPR:n ystäväpalvelu toi yhteen Mikon ja Noorin. Ensitapaaminen osui samalle päivälle, jolloin Noor sai perheensä Suomeen.

Helsingissä asuvat Safi Noor Ul Amin, 40, ja Mikko Heliölä, 38, oppivat ystävyytensä kautta tuntemaan toisenlaisen maailman.

Noor: Synnyin Afganistanissa, mutta olen asunut lähes koko elämäni pakolaisleirillä Pakistanissa. Tulin Suomeen turvapaikanhakijana vuonna 2010. Toivoin pääsyä tänne: on rauhallista ja sisareni oli ollut täällä jo pitkään. 2011 muutin Karhulan vastaanottokeskuksesta Helsinkiin ja aloin opiskella suomea. Olen koulutukseltani lääkäri ja unelmoin siitä, että saisin tehdä työtäni Suomessa. Kielikokeen suoritin 2012. Nyt meneillään ovat ammatilliset lisäopinnot.

Mikko: Tutustuin Nooriin Suomen Punaisen Ristin ystäväpalvelun kautta 2013. Kutsuin hänet kotiini. Minusta se tuntui luontevalta, sillä olen usein majoittanut minulle tuntemattomia matkailijoita ja välillä itsekin yöpynyt maailmalla ihmisten kodeissa.

"Kutsuin Noorin kotiini.
Minusta se tuntui luontevalta."

Noor: Olin SPR:n ystäväpalvelun listalla kaksi vuotta ennen kuin tapasin Mikon. Se tapahtui yllättäen samana päivänä, kun sain perheeni Pakistanista Suomeen. Minulla on vaimo ja viisi lasta, joista nuorin on yksivuotias.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Mikko: Tapaamme kerran pari kuukaudessa, sen mukaan miten Noor perhekiireiltään ehtii. Minä voin poikamiehenä sovitella aikatauluani vapaammin. Yhdessä juomme teetä ja kuuntelemme musiikkia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Noor: Ensin ajattelin, että tapaamisissa Mikon kanssa minulle olisi tärkeintä mahdollisuus oppia lisää suomea. Nyt ymmärrän, että ystävyytemme on muutenkin arvokasta. Mikko on näyttänyt minulle toisenlaista kulttuuria kuin omani. 

"Mikko on näyttänyt minulle
toisenlaista kulttuuria kuin omani."

Mikko: Minusta on hienoa, että saan kuulla ­islamista ja muslimimaasta ihmiseltä, jonka elämään ne kuuluvat.

Juttu on julkaistu alunperin ET-lehdessä 4/2015.

Sisältö jatkuu mainoksen alla