Helsinkiläisten Tarja Virkkusen, 70, ja Sirpa Suomalaisen, 41, ystävyys kestää ison ikäeron.
Tarja: Tapasimme parikymmentä vuotta sitten kesäjuhlissa. Olin otettu, kun parikymppinen viitsi jutella tällaisen vanhan ihmisen kanssa. Ihmettelin, miten juttua riittikin.
Sirpa: Tarjalla oli koira mukana, ja olin heti aivan myyty. Pian juhlien jälkeen Tarja tarvitsi koiranhoitajaa ja soitti minulle. Siitä alkaen olemme olleet tekemisissä keskenämme.
"Tarjalla oli koira mukana, ja olin heti aivan myyty."
Sirpa: Nykyään näen suurinta osaa kavereistani erittäin harvoin. Minulla on kuusivuotias poika, ja muusikkona olen usein iltatöissä, joten vapaa-aikaa ei juuri ole. Juttelemmekin useimmiten puhelimessa.
Tarja: Pidämme kiinni siitä, että joka kesä meillä on ainakin yksi yhteinen mukava päivä. Lisäksi käyn aika usein Sirpan soittokeikoilla. Kun täytin 50, olimme paukkupakkasilla mökillä. Värjöttelimme hellan ääressä, ja Sirpa soitti minulle saksofonilla Round Midnightin.
Sirpa: Tarjan kanssa saan uusia näkökulmia asioihin. Olemme iloinneet ja surreet yhdessä. Suosittelen, että vanhemmat ja nuoremmat ihmiset viettävät aikaa yhdessä. Se tekee kaikille hyvää.
"Sirpan ystävyys pitää minut nuorekkaampana."
Tarja: Sirpan ystävyys pitää minut nuorekkaampana. Erilaisissa elämäntilanteissa olemme saaneet toisistamme kuuntelijan ja tukea. Sirpan äidistäkin on tullut minulle hyvä ystävä, joten olen saanut tältä ystävyydeltä valtavan paljon.
Artikkeli on julkaistu alunperin ET-lehdessä 4/2015.
