Oletko ystäväsi huolien likasanko? Eikö hän kuuntele sinua? Ero on toisinaan hyväksi, kertoo psykologi. Hän antaa vinkkinsä nyt kuuteen kinkkiseen ystävyyspulmaan.

1. Kun tapaan ystäväni, en saa häneltä suunvuoroa. Miten keskeyttäisin hänet ja ottaisin paikkani keskustelussa?

Mieti ennen tapaamista, mitä odotat ja miten toimit, jos ystäväsi pälpättää vain omista asioistaan eikä anna sinulle suunvuoroa. Kaikissa ystävyyssuhteissa on hyvä miettiä, mikä aiheuttaa hiertymiä ja kuinka tärkeää sinulle on ottaa asia puheeksi.  Pohdi, miten pidät puoliasi rakentavasti. Ole asiallinen. Ilmoita, että myös sinulla olisi kerrottavaa ja että toivoisit, että hän kuuntelisi sinua vuorostaan.

2. Ystäväni soittaa minulle outoihin aikoihin ja vuodattaa murheensa. Kun minä koetan soittaa hänelle, hän ei vastaa puhelimeen. Mitä pitäisi tehdä?

Ystäväsi on ilmiselvä pomottaja, joka ei arkaile astua varpaille, käskyttää ja dominoida. Hän ei välttämättä perusta kohteliaista ja järkiperäisistä perusteluista tai toiveista. Mieti, miten tärkeää sinulle on säilyttää tällainen ystävyyssuhde. Jos koet saavasi häneltä jotakin vastineeksi, jämäköidy. Sano, että teidän on aika sopia yhteisistä pelisäännöistä ja sellaisista soittoajoista, jotka myös sinulle käyvät. Ilmoita napakasti, että odotat hänen vastaavan puhelimeen myös silloin, kun sinä soitat.

Tällaisessa ympäristössä yksinäisyys lisääntyy

3. Ystäväni tölvii minua pukeutumisestani ja väittää, että suoraan puhuminen on ystävän velvollisuus. Onko niin?

Ystäväsi tietää omasta mielestään asiat muita ihmisiä paremmin ja on kova huomauttelemaan kaikesta. Hän ei luultavasti tarkoita loukata sanoillaan, hän ei vain mahda itselleen mitään.
Koeta suhtautua hänen heittoihinsa huolettomasti ja vakavalla naamalla. Sano vaikka, että ”hienoa, kun huomasit, että puseroni ja housuni eivät sovi yhteen!”

4. Näemme ystäväni kanssa aina hänen lähellään sijaitsevissa paikoissa. Minä taas joudun matkustamaan pitkästikin. Miten puuttuisin tähän asiaan?

Onkohan ystävässäsi vapaamatkustajan vikaa? Hänelle ei ehkä ole kasvuiässä asetettu riittävästi rajoja ja niiden löytäminen voi nyt ystävyyssuhteessakin olla vaikeaa. Pompottelijalle on hyvä näyttää rehdisti kaapin paikka kieltäytymällä tiukasti mutta kohteliaasti hänen omaa etujaan ajavista vaatimuksista.
Sano, että ”olen pahoillani, mutta haluan meidän tapaavan tällä kertaa minun luonani”. Jos hän koettaa taivutella sinua matkustamaan, käytä rikkinäisen äänilevyn taktiikkaa ja toista aiempi virke: ”olen pahoillani, mutta haluan meidän tapaavan tällä kertaa minun luonani.”

5. Soitin ystävälleni ja kerroin, että tarvitsisin hänen apuaan. Hän sanoi olevansa kiireinen ja soittavansa takaisin. Eipä soittanut. Miten oppisin pois kynnysmattoroolistani?

Vältteleeköhän ystäväsi velvollisuuksiaan? Jos haluat pitää häneen yhteyttä, pidä kiinni siitä, että hän ei pääse polkemaan oikeuksiasi. Sano napakasti, että ”sinähän lupasit soittaa, näin oli sovittu”. Jos hän väittää jälkeenpäin, että olet ymmärtänyt hänet väärin, pidä puolesi. Hänelle on sanottava suoraan, että hän petti lupauksensa.

Innostava tieto: Lukeminen auttaa ihmissuhteissa

6. Olen ystäväni tapaamisen jälkeen aina ihan puhki, enkä koe saavani energiaa. Haluan lopettaa suhteemme – miten sen tekisin?

Jos olet varma siitä, että ystävyyssuhde on sinulle vain kuormaa, niin voit sen totta kai lopettaa. Mieti kuitenkin ensin, millainen on ystävyytenne suuri kuva: Kadutko, jos katkaiset suhteenne?
Suhteen lopettamiseen ei ole yhtä oikeaa ratkaisua, mieti, mikä tapa sopisi sinulle. Voit vain lakata pitämästä häneen yhteyttä ilman suurempaa dramatiikkaa. Älä silloin vastaa puheluihin tai tekstiviesteihin. Tai kerro hänelle suoraan, mihin olet ystävyyssuhteessanne pettynyt ja mitä olisit kaivannut. Voit myös ilmaista toiveesi suoraan: ”Älä pidä enää yhteyttä”.

Asiantuntijana psykologi ja psykoterapeutti Arto Pietikäinen Tampereen Terveystalosta.
 

Yksitoikkoisuus, kiire ja tunne-elämän muutokset nakertavat muistia. Säännöllinen pähkäily on aivojen parasta omahoitoa. Laadimme viikoksi helpon treeniohjelman.

MAANANTAI:

Keskustele uutisista

Valitse kolme kiinnostavinta uutista ja keskustele niistä jonkun kanssa. Tällainen uutispiiri synnyttää oivalluksia ja oivallukset tekevät hyvää: aivojen solut muodostavat uusia verkostoja, mikä on muistin kannalta tärkeää.

TIISTAI:

Tee ihmiselle tarina

Keksi vastaantulijalle tai vieressä istuvalle elämä. Kuka hän on? Mitä työtä hän tekee? Millainen on hänen kotinsa? Lempiruokansa? Tämä harjoitus ruokkii mielikuvitusta, mikä voitelee muistia.

KESKIVIIKKO:

Käytä väärää kättä

Jos olet oikeakätinen, harjaa hampaat tai kirjoittele nimeäsi toisella kädellä. Poikkea opitusta. Kun vaihdat suuntaa ja rutiinia, haastat aivojasi.

TORSTAI:

Haaveile hiljaa

Sulje silmät ja istu rauhassa muutama minuutti. Jos ajatus karkaa, keskitä mieli varpaisiisi. Harjoitus antaa aivoillesi lepoa ja säästää muistia. Aivot oppivat levossa.

PERJANTAI:

Unohda kauppalappu

Suunnittele ruokaostokset ja tee ostoslappu. Jätä kauppalappu kuitenkin kotiin. Tämä harjoitus on jumppaa aivoillesi. Joudut muistelemaan, mitä tarvitset ja miksi.

LAUANTAI:

Kertaa matkareissu

Mihin matkustit viimeksi? Mitä söit, teit, kuulit ja kohtasit? Käy läpi matkakuvia ja muistele. Harjoitus synnyttää muistikuvia ja hellii aivoja.

SUNNUNTAI:

Tanssi sikin sokin

Astu ristiin, keinahtele, pyörähdä. Tanssi kehittää koordinaatiokykyä ja tukee aivojen virkeyttä. Mielesi oppii uutta ja muistaminen tehostuu.

Lue myös: Paranna muistia koordinaatiojumpalla – katso kolmen liikkeen ohjeet 

Asiantuntija: Työikäisten muistipalveluihin erikoistunut Heidi Härmä Muistiliitosta.

Siru Törrösen, 69, äiti ei suostunut muistitesteihin. Tytär vinkkaa, kuinka hän sai vihaisen ja pelokkaan äidin lopulta lääkärin vastaanotolle.

Siru Törrönen:

"Äitini asui yksin maatilalla lapsuudenkodissani Köyliössä, eikä pyynnöistäni huolimatta ollut suostunut muistitesteihin. Olin epäillyt äitini muistia jo pitkään, hän tuntui piilottelevan muistamattomuuttaan aggressiivisella käytöksellä.

Vainoharhaisuus oli ensimmäisiä pahempia oireita. Toiveenamme oli vuonna 2010 muuttaa Köyliöön, lähemmäs äitiäni. Äitini vainoharhaisuus oli kuitenkin tuohon aikaan pahimmillaan, eikä hän laskenut meitä lähelle itseään. 

Olin saanut taisteltua äidilleni kaksi kertaa päivässä vierailevat kotihoitajat, joiden tekemät ruuat äitini tosin nakkasi useimmiten roskiin. Kesällä 2016 kotihoito teki viimein päätöksen äitini siirtämisestä hoitokotiin. Sitä ennen hän oli lähtenyt öisin etsimään isääni, joka oli kuollut 16 vuotta aikaisemmin."

Näin huomasin muistisairauden:

  1. Piilotetut esineet.
    "Äidin avaimet ja lompakko löytyivät toistuvasti jääkaapista. Se oli ainoa paikka, jossa ne olivat hänen mielestään turvassa."
  2. Sairauden kätkeminen.
    "Äiti ei juhlissa halunnut puhua pitkään kenenkään kanssa. Jos hän lähti yksin käymään jossakin, hän soitti viimeistään puolen tunnin kulutta ja ilmoitti haluavansa heti takaisin kotiin."
  3. Kadonneet taidot.
    "Äitini ruuanlaittotaito katosi vähitellen kokonaan. Ensin hän söi joka päivä lihapullia, sitten vain sipulia ja jauhelihaa."
  4. Turvalliset ostokset.
    "Äiti alkoi ostaa kaupasta vain maitoa ja jauhelihaa, ei mitään muuta."
  5. Vaikeat vesi ja sähkö.
    "Löysin äidin usein pimeästä istumasta. Kesäkuumalla hän saattoi lämmittää talon paahtavan kuumaksi. Äiti lopetti myös pesulla käymisen kokonaan, eikä pessyt enää pyykkiä, vaan yritti kätkeä likaiset vaatteensa."

Sirun vinkit muistisairaan omaisen auttamiseksi:

1. Seuraa läheisen muistia ajan kanssa.

"Oma äitini jaksoi skarpata noin puolisen tuntia vieraiden seurassa, sen jälkeen hän ahdistui ja pyrki poistumaan paikalta."

2. Joukkoista.

"Kun en saanut äitiä lääkäriin, järjestin hänet kuntamme vanhustyön retkelle mukaan. Retken jälkeen järjestäjät ottivat minuun yhteyttä ja kertoivat huomanneensa äitini muistin heikentyneen. En enää ollut asian kanssa yksin. Pyysin retken järjestäjiltä asiasta kirjallisen lausunnon."

3. Ole yhteydessä lääkäriin ja kunnan työntekijään.

"Kunnan vanhustyöntekijä tapaa asiakkaan ensin ja välittää tiedot lääkärille. Lääkärin tapaamisen jälkeen arvioidaan mahdollinen tarve jatkotutkimuksille. Sekä lääkäri ja kunnan työntekijä kannattaa valmistella siihen, että muistisairas pyrkii piilottamaan sairauden ja poistumaan paikalta."

4. Jos on pakko, huijaa.

"Lopulta sain äitini lähtemään muistitesteihin väittämällä hänen itse varanneen niihin ajan. Äiti oli jo niin muistamaton ja peloissaan, ettei kehdannut kieltää tehneensä niin."

Siru Törrösen laajemman haastattelun voit lukea ET:n numerosta 2/2018.