Yksinäisyys on harvoin pysyvä olotila, vaan vaihtelee ajan myötä. Kuinka suuri rooli on ympäristöllämme? Suuri, sanoo tutkija.
Mäkistä seutua ja puita pitkin poikin. Pitkät etäisyydet palveluihin. Liukkaat polut talvella. Haastava lähimaasto ei houkuta ulos ketään.
Vanhuksille tällainen maasto on kohtalokasta: jo yksi ympäristön este lähes tuplaa yksinäisyyden kokemisen todennäköisyyden, selvittää tutkijatohtori Merja Rantakokko tutkimuksessaan. Näin voi tapahtua terveydentilasta ja liikkumiskyvystä huolimatta, hän sanoo ET-lehdelle.
Rantakokko kertoo huomanneensa, että ympäristön rooli yksinäisyyden taustalla oli vahva myös niillä, jotka pystyivät liikkumaan kahden kilometrin matkan vaikeuksitta.
Tärkeäksi tekijäksi nousikin autonomian tunne, eli tunne siitä, että pystyy itse vaikuttamaan omaan elämäänsä. Jos ympäristö on liian hankala, henkilö kokee menettävänsä mahdollisuutensa vaikuttaa elämäänsä ulkona liikkumisen osalta, joka puolestaan johtaa yksinäisyyteen.
Säilytetään lähikaupat!
Tutkimukseen osallistui 850 keskisuomalaista, 75–90-vuotiasta henkilöä. Hyvin monet iäkkäät ihmiset viettävät suurimman osan ajastaan kotona tai lähiympäristössä, joten alueiden esteettömyyteen, viihtyvyyteen ja palveluihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota, huomauttaa tutkija.
– Tässä tutkimuksessa esiin tullut pitkien etäisyyksien merkitys yksinäisyyden kokemukseen antaa jo suoraan vinkkiä muun muassa siihen, että kannattaa säilyttää ne lähikaupat ja muut palvelut lähiöalueilla. Monelle lähikaupassa käynti on osa päivittäistä rutiinia, samalla hoituvat päivittäinen liikunta, ruokaostokset ja tavataan tuttuja ihmisiä, jolloin myös yksinäisyyden tunne vähenee, Rantakokko mainitsee.
Ympäristön merkitys hyvinvoinnille on erittäin suuri, mutta yksinäisyyden ja ympäristön välisiä suhteita ei juurikaan ole aiemmin tutkittu, Rantakokko huomauttaa.
– Tutkimus herättää lisää kysymyksiä, joita tulee jatkossa selvittää. Yksinäisyys on harvoin pysyvä olotila, vaan vaihtelee ajan myötä ja saattaa liittyä muun muassa erilaisiin elämäntapahtumiin, kuten muuttamiseen. Mikä on ympäristön rooli tällöin, pohtii Rantakokko.
Jokainen ihminen on yksinäinen, koska hän on vastuussa itsestään joka asiassa! Kukaan ei voi päättää puolestasi elämästäsi. Vaikka olet naimisissa, silloinkin olet loppujenlopuksi yksin, koska itse ajattelevana olentona tuntemukset ovat sinun omia, onnen hetket, suru sinä itse ne käsittelet!
Onneksi meidän kerrostalon ympärillä on tasaista plaania, ja tarvitsee vain ylittää yksi ajotie niin seurakuntasali kerhoineen ja jumppasaleineen on siinä. Myös (kallis) lähikauppa. Onneksi pääsen vielä bussilla "halpalaan", kun talomme vierestä kulkevat sekä tavallinen lähiöbussi että palveluauto. Niin että tyytyväinen olen, niin kauan kuin pystyn liikkumaan. Ja kai taksikuponkeja antavat sitten, kun jalat eivät enää kunnolla kanna.
