Yksinäisyys on harvoin pysyvä olotila, vaan vaihtelee ajan myötä. Kuinka suuri rooli on ympäristöllämme? Suuri, sanoo tutkija.

Mäkistä seutua ja puita pitkin poikin. Pitkät etäisyydet palveluihin. Liukkaat polut talvella. Haastava lähimaasto ei houkuta ulos ketään.

Vanhuksille tällainen maasto on kohtalokasta: jo yksi ympäristön este lähes tuplaa yksinäisyyden kokemisen todennäköisyyden, selvittää tutkijatohtori Merja Rantakokko tutkimuksessaan. Näin voi tapahtua terveydentilasta ja liikkumiskyvystä huolimatta, hän sanoo ET-lehdelle.

Rantakokko kertoo huomanneensa, että ympäristön rooli yksinäisyyden taustalla oli vahva myös niillä, jotka pystyivät liikkumaan kahden kilometrin matkan vaikeuksitta.

Tärkeäksi tekijäksi nousikin autonomian tunne, eli tunne siitä, että pystyy itse vaikuttamaan omaan elämäänsä.  Jos ympäristö on liian hankala, henkilö kokee menettävänsä mahdollisuutensa vaikuttaa elämäänsä ulkona liikkumisen osalta, joka puolestaan johtaa yksinäisyyteen.       

Säilytetään lähikaupat!

Tutkimukseen osallistui 850 keskisuomalaista, 75–90-vuotiasta henkilöä. Hyvin monet iäkkäät ihmiset viettävät suurimman osan ajastaan kotona tai lähiympäristössä, joten alueiden esteettömyyteen, viihtyvyyteen ja palveluihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota, huomauttaa tutkija.

– Tässä tutkimuksessa esiin tullut pitkien etäisyyksien merkitys yksinäisyyden kokemukseen antaa jo suoraan vinkkiä muun muassa siihen, että kannattaa säilyttää ne lähikaupat ja muut palvelut lähiöalueilla. Monelle lähikaupassa käynti on osa päivittäistä rutiinia, samalla hoituvat päivittäinen liikunta, ruokaostokset ja tavataan tuttuja ihmisiä, jolloin myös yksinäisyyden tunne vähenee, Rantakokko mainitsee.

Ympäristön merkitys hyvinvoinnille on erittäin suuri, mutta yksinäisyyden ja ympäristön välisiä suhteita ei juurikaan ole aiemmin tutkittu, Rantakokko huomauttaa.

– Tutkimus herättää lisää kysymyksiä, joita tulee jatkossa selvittää. Yksinäisyys on harvoin pysyvä olotila, vaan vaihtelee ajan myötä ja saattaa liittyä muun muassa erilaisiin elämäntapahtumiin, kuten muuttamiseen. Mikä on ympäristön rooli tällöin, pohtii Rantakokko.

Vierailija

Tällaisessa ympäristössä yksinäisyys lisääntyy

Onneksi meidän kerrostalon ympärillä on tasaista plaania, ja tarvitsee vain ylittää yksi ajotie niin seurakuntasali kerhoineen ja jumppasaleineen on siinä. Myös (kallis) lähikauppa. Onneksi pääsen vielä bussilla "halpalaan", kun talomme vierestä kulkevat sekä tavallinen lähiöbussi että palveluauto. Niin että tyytyväinen olen, niin kauan kuin pystyn liikkumaan. Ja kai taksikuponkeja antavat sitten, kun jalat eivät enää kunnolla kanna.
Lue kommentti

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.