Kreetta Mäkinen, 39, lähti perheensä kanssa unelmalomalle Thaimaahan. Se päättyi onnettomuuteen, jossa Kreetalta murtui 14 kylkiluuta ja keuhkot vaurioituivat.

Makasin tulikuumalla asfaltilla, joka poltti selkääni kuin hellan levy. Huusin kivusta, mutta en jaksanut nostaa itseäni ylös. Alleni kaadettiin kylmää vettä, ja kuulin ympärilläni hälinää, vieraita ääniä ja liikenteen melua. Kipu oli sietämätöntä, hengittäminenkin sattui.

Tunsin paniikin valtaavan mieleni. Missä kyydissäni ollut Jerry on, mietin hädissäni. Onneksi näin siskoni Netan kasvot ja kuulin poikani Jerryn sanovan: "Olen täällä äiti, kaikki on hyvin."

Odotettu unelma

Olin viime maaliskuussa Thaimaassa pitkään odotetulla kahden viikon unelmalomalla mieheni Harrin, poikiemme Jimin ja Jerryn sekä siskoni Netan kanssa. Vietimme kolme päivää Bangkokissa ja matkasimme sitten rantalomalle Ao Nangiin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kiertelimme eri saarilla ja vierailimme paratiisirannoilla. Söimme ihanissa ravintoloissa, ja pojat ihastuivat erityisesti roti-lettuihin. Viimeiseksi lomaretkeksemme säästimme Tiikeritemppelille kapuamisen. Päätimme kävellä ylös kaikki kaikki 1237 askelmaa, vaikka lämpöä oli 40 astetta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Temppelille oli matkaa 20 kilometriä, joten sinne päästääkseen piti valita taksi, järjestetty matka tai skootterin vuokraus.

Ikävä kyllä valitsimme skootterit.

Kovat korvaukset

En muista kolaria. Jerry sen sijaan muistaa. Hän näki auton ajavan kohti skootteriani. Silloin hän sulki silmänsä. Auto osui pahiten minuun, mutta myös Jerry sai vammoja.

Onnettomuuden jälkeen avasin silmäni seuraavan kerran sairaalan ensiavussa. Kipu oli sietämätöntä, mutta perheenjäsenten äänen kuuleminen rauhoitti.

Vietin kolme päivää Krabin kansainvälisen sairaalan teho-osastolla, suurimman osan ajasta tajuttomana ja lääkittynä. En tiennyt perheeni pelkäävän, selviänkö edes seuraavaan aamuun.

Perhe pelkäsi, etten selviä seuraavaan aamuun.

Jerryn katkennut reisiluu leikattiin vielä samana päivänä. Myös hänen olkapäänsä oli murtunut, mutta poika toipui nopeasti ja nousi jo neljäntenä päivänä sängystä.

Onnettomuus oli minun tai autoilijan syytä. Hän ajoi ehkä ylinopeutta. Minä taas saatoin katsoa oikealle kääntyessäni väärään suuntaan, sillä Thaimaassa on vasemmanpuolinen liikenne.

Thaimaalainen poliisi oli puolellamme, ja sai minulle langenneet 9 000 euron korvaukset alennettua tuhanteen euroon. Poliisi ei halunnut antaa meille lisäksi sakkoja, sillä heidän mielestään meillä oli jo tarpeeksi muita huolia.

Vyöryvä arki

Olimme sairaalassa kolme viikkoa, ja aika meni kuin sumussa. Yritin pitää itseni rauhallisena lasten takia, vaikka olisi tehnyt mieli huutaa ja itkeä. Säästin kyyneleeni yön pimeille tunneille. Meitä hoidettiin hyvin ja vakuutusyhtiön suomalainen lääkäri oli meihin koko ajan yhteydessä.

Pääsin lentämään kotiin bisnesluokassa, makuuasennossa. Vakuutusyhtiö maksoi bangkokilaisen lääkärin turvakseni lentokoneeseen. Minulla oli kanyyli kädessä kipulääkitystä varten, ja sain matkalla lisähappea. Kotimatka oli hirveä. En pystynyt nukkumaan enkä syömään.

Suomeen tultuamme arki vyöryi vastaan. Miten minun ja Jerryn pyörätuolit mahtuvat kotiin? Kuinka pääsen suihkuun? Velloin sokkitilassa ja murehdin omaa paranemistani.

Velloin sokkitilassa ja murehdin paranemistani.

Lapset olivat aluksi epänormaalin kilttejä, koska olin niin hauras, kärsin kivuista ja kuljin pyörätuolilla. Äitini oli korvaamaton. Hän kokkasi meille pakastimen täyteen ruokaa ja oli pitkään apuna. Myös Noora-tyttäreni oli tukenani.

Murtunut ruumis

Minulta murtui onnettomuudessa 14 kylkiluuta monesta kohdasta. Ne ovat sikin sokin eivätkä murtuneet päät kenties enää kohtaa.

Jos murtumat olisivat etupuolella, niitä voisi leikkauksella hoitaa. Pahimmin murtuneet kohdat ovat kuitenkin lapaluun alla selkäpuolella, ja leikkaus olisi iso ja pakottaisi katkomaan lihaksiakin. Kerran jo olin valmistautunut leikkaukseen, mutta lääkärin mielestä riskit olivat liian suuret.

Lonkkani ja oikea nilkkani murtuivat kahdesta kohtaa. Vasemman jalan kaksi varvasta murtuivat, samoin häpyluu ja lapaluu kolmesta kohtaa. Ne ovat jo parantuneet. Myös munuaisrepeämä korjaantui itsestään.

Olimme mieheni kanssa kuin eri planeetoilta.

Kotona leiriydyin olohuoneeseen, koska en pystynyt kulkemaan yläkerran makuuhuoneeseen. Kaksi kuukautta meni maatessa. 

Pyörätuolia käytin kaksi kuukautta, kun jalka oli kipsissä eikä lonkalle saanut asettaa painoa. Keittiöön en voinut mennä, koska sinne pitää nousta kaksi rappusta. Se oli vaikeaa myöhemminkin, kun minulla oli kepit. Haaveilin pitkään, että pääsisin itsenäisesti jääkaapille. Kun se onnistui, minulta pääsi itku silkasta ilosta.

Miehelläni Harrilla oli huoli käytännön asioiden pyörittämisestä. Olimme kuin eri planeetoilta emmekä osanneet kotona lohduttaa toisiamme, vaikka Thaimaassa osasimme. Siellä meidän ei tosin tarvinnut huolehtia kuin paranemisesta.

Juttu on luettavissa kokonaan ET-lehden numerosta 21/2019.

M.

Voi miten ikävä onnettomuus. Mutta oli ihana lukea että selvisit ja tuli hyvä mieli siitäkin että vakuutus maksoi lääkärin avuksi lennolle. Olet ollut sitkeä. Mielelläni kuulisin miten nyt menee ja toivon tietysti että toipumisesi olisi hyvin edistynyt. Ihanaa ja aurinkoista tulevaa kevättä sinulle toivotan täältä pohjoisesta Suomesta!

Sisältö jatkuu mainoksen alla