– Käsityöni syntyvät niistä materiaaleista, mitä käsillä on, Elina kertoo.
– Käsityöni syntyvät niistä materiaaleista, mitä käsillä on, Elina kertoo.

Käsityötaitaja Elina Koskelainen, 39, haluaa kannustaa ihmisiä korjaamaan vanhaa ja tekemään itse.

Elina Koskelainen sai ensimmäisen vasaransa alle kouluikäisenä.

– Se oli varmaan isän juoni, jolla minut sai pidettyä irti hänen työkaluistaan, Elina nauraa.

Muutkin työkalut tulivat hänelle tutuiksi jo pienenä. Kotona ja mummolassa tehtiin paljon käsin, ja Elina sai pyöriä mukana aikuisten puuhatessa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Veistelin mitä osasin, ja tein äidin kangaspuilla poppanoita. Jälki oli mitä oli, mutta on hienoa, että olen saanut pienestä pitäen tehdä ja oppia. Siitä lähtien olen tehnyt käsitöitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nykyään taideteollisen muotoilijan koulutuksen saanut Elina on kiinnostunut sekä perinteisestä että modernista käsityöstä. Kun perusasiat ovat hyvin hallussa, uskaltaa vanhoja sääntöjä rikkoa.

– Tein esimerkiksi himmelin kahdestakymmenestä henkarista ja lahjaksi saamastani raanulangasta.

Tärkeintä on tekemisen ilo

Elina opettaa käsitöitä kansalaisopistoissa. Kursseille olisi tulijoita enemmän kuin mukaan mahtuu. Silti opetukseen suunnitellaan leikkauksia.

– Parempi olisi järjestää nyt askartelukursseja kuin hoitaa hetken päästä masentuneita, Elina miettii.

Hän uskoo, että kaikesta huolimatta aikuiskoulutus ja kansansivistystoiminta ovat nousussa.

"Parempi on, että huonekalu on väärin korjattu ja käytössä kuin oikein korjattu ja vintillä piilossa."

Kursseilla Elina kannustaa osallistujia tekemään. Jos virheitä tulee, hän huomauttaa niistä lempeästi ja kertoo, miten asian olisi voinut hoitaa paremmin.

– Käsityöt ovat kuin mikä tahansa taito: oppiminen tapahtuu yrityksen ja erehdyksen kautta. Seuraava työ on aina paras. Virheitä tulee kaikille, mutta niitä ei välttämättä kannata murehtia. Tekemisen ilo on vähintään yhtä tärkeää kuin täydellinen lopputulos.

Erityisesti huonekalujen kunnostamisessa Elina kannustaa tekemisestä nauttimiseen ja itselle mieluisaan lopputulokseen.

– Jos joku haluaa maalata isoisän vanhan kaapin glittermaalilla, voin todeta, että museossa näin ei tehtäisi, mutta jos sinä haluat sellaisen kotiisi, niin anna mennä. Parempi on, että huonekalu on väärin korjattu ja käytössä kuin oikein korjattu ja vintillä piilossa.

Elina opettaa kansalaisopistossa huonekalujen kunnostusta ja monia muita kädentaitoja. Lankojen värjäys on hänestä hauskaa, mutta himoneuloja Elina ei ole. – Teen vain tarpeeseen.
Elina opettaa kansalaisopistossa huonekalujen kunnostusta ja monia muita kädentaitoja. Lankojen värjäys on hänestä hauskaa, mutta himoneuloja Elina ei ole. – Teen vain tarpeeseen.

Ei ole paikkaa nimeltä pois

Elinan käsityöharrastuksen taustalla on ekologinen aatemaailma. Käsitöissä voi uusiokäyttää lähes mitä tahansa, myös sellaista, mitä joku toinen on heittämässä roskana pois.

– Ei ole sellaista paikkaa kuin pois. Johonkin se tavara aina menee.

Joskus hän poimii kadulta rikkinäisen sateenvarjon, korjaa sen ja käy lahjoittamassa ehjän varjon hyväntekeväisyyskirppikselle.

Siitä huolimatta Elina kertoo olevansa perusluonteeltaan laiska, eikä hän tunne tarvetta puuhailla koko ajan. Laiskuus näkyy kuulemma siinäkin, että omassa kodissa on monta korjausta kaipaavaa asiaa.

– Minä en kudo aina sukkaa telkkaria katsoessani. Kun teen, teen tarpeeseen. Keittiön pöytä on kaivannut hiomista ja uutta lakkaa jo vuosia, mutta en ole saanut aikaiseksi. Kesällä ei kerkeä, eikä talvella tarkene, kuten sananlaskussa sanotaan.

"Harvoin mikään on aivan peruuttamattomasti pilalla. Melkein kaiken saa korjattua."

Kaikki Elinan kodin huonekalut ovat joko häntä vanhempia tai itse tehtyjä. Keittiössä on kunniapaikalla Elinan Anton-sedän nikkaroima kaappi.

– Se on selvinnyt matkan evakkoreessä ja tulee varmasti kestämään seuraavat sata muuttoa.

Kertakäyttökulttuuri on tullut huonekaluihinkin. Elinan mukaan se tie on kuitenkin kuljettu loppuun.

– Uskon, että olemme palaamassa sellaiseen positiiviseen mummoiluun, jossa ennemmin korjataan kuin heitetään pois.

Sikli ja santapaperia käsilaukussa

Elinan maine käsityötaitajana saa monet sukulaiset soittamaan hänelle neuvoja kaivatessaan. Aika usein puhelu alkaa sanoilla "sinä kun tiedät käsitöistä kaiken".

– Jokin aika sitten kaverini soitti hädissään, että oli roiskauttanut punajuurta vaneriseen keittiönlamppuun. Sanoin, että älä tee mitään, minä tulen.

Kaverin luona Elina kaivoi käsilaukustaan siklin ja santapaperia – kukapa nyt ilman niitä lähtisi perjantai-iltana minnekään. Pian kaverin lamppu oli entistä ehompi.

– Olen lohduttanut ihmisiä, että harvoin mikään on aivan peruuttamattomasti pilalla. Melkein kaiken saa korjattua.

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 12/2017.

Sisältö jatkuu mainoksen alla