Pian Tapio Lehtinen, 64, viettää monta kuukautta yksin purjeveneessään

Tapio Lehtinen kaivaa kuluneesta ruskeasta lompakostaan esiin kortin ja näyttää sitä ylpeänä: työeläkekortti. Takana on seitsemän päivää eläkeläisenä.

– Nyt on aikaa miettiä, ­mitä haluan loppuelämälläni tehdä. Ikäkriisit ovat vieraita. Olen sovinnossa itseni kanssa, Tapio, 64, sanoo.

Ihan vapaista päivistä Tapio nauttii myöhemmin. Tällä hetkellä kaiken ajan täyttää projekti, tai oikeastaan kaksi.

Kumpikin niistä liittyy mereen, purjehtimiseen ja suuriin haaveisiin.

Kannattaa pelätä etukäteen

Telakka Helsingin Hernesaaressa on vielä kevään korvalla täynnä talviteloilla olevia veneitä. Kiipeämme huojuvia alumiinitikkaita yhteen purjeveneistä, Tapion Asteriaan.

Tapio varoittaa kompastumasta ämpäreihin, työkaluihin ja köysinippuihin, joita on levällään kannella. Veneen kunnostus on kesken. 

Sunnuntaina 4. syyskuuta on oltava valmista. Silloin Tapio lähtee purjehtimaan maailman ympäri kolmannen kerran elämässään.

Golden Globe Race -kilpailu alkaa Ranskan Les Sables d’Olonnesta. Siellä on myös maali. Siinä välissä Tapio purjehtii Atlantilla Afrikan rannikkoa alas ja Afrikan eteläkärjen Hyväntoivonniemen jälkeen kohti Tasmaniaa. Etelä-Amerikan kärjen eli Kap Hornin kiertämisen jälkeen veneet palaavat Atlantille ja kohti Ranskaa.

Otollisissa tuulissa ja veneen pysyessä ehjänä matka kestää noin kahdeksan kuukautta. Tapio on koko matkan veneessä yksin.

Hän ei saa pitää yhteyttä ulkomaailmaan, ei ­sosiaaliseen mediaan tai edes lapsiinsa. Maissa ei saa käydä edes korjauttamassa venettä tai täydentämässä juoma- tai ruokavarastoja.

– Ruuaksi varaan paljon kaurapuuroa. Puuroon lisään riisi- ja herneproteiinijauhoa, ison lurauksen oliiviöljyä, marjajauhetta, hunajaa, tahinia, merivettä sekä makeaa vettä. Keitettyyn puuroon vielä hilloa ja hyla-maitoa sekä ruokalusikallinen pikakahvia, koska mukissa kahvi läikkyy.

Kilpailua on sanottu maailman vaativimmaksi purjehdukseksi. Tapiota kuunnellessa ymmärrän sen. Mitään ei voi jättää sattuman varaan.

–  Minulta on monta kertaa kysytty, pelottaako minua matkalla. Näissä hommissa kannattaa pelätä maissa, etukäteen. Silloin veneen tulee rakentaneeksi ja varustaneeksi siten, että on varautunut niihin pahimpiin keleihin, Tapio sanoo.

Hän tietää, mihin on ryhtymässä, koska on purjehtinut yksin maailman ympäri kerran aiemminkin, vuosina 2018–2019. Lisäksi Tapio oli nuorena miehenä mukana, kun Whitbread-kilpailuun osallistunut Skopbank of Finland kiersi maailman.

"Tytär ruuvasi turvavyöt veneeseeni siltä varalta, jos Asteria menisi merenkäynnissä ympäsi."

Kokemus on opettanut, että myrskyt eteläisellä valtamerellä voivat kestää kolme vuorokautta yhtä soittoa.

– Tytär ruuvasi turvavyöt veneeseeni siltä varalta, jos yksitoistametrinen Asteria menisi merenkäynnissä ympäri. Istun silloin suljetussa kopissa turvavöissä kiinni, jotta en loukkaisi itseäni.

– Vene on niin pieni ja hidas, ettei tällä pysty väistelemään päälle tulevia matalapaineita. Keli pitää ottaa sellaisena kuin se annetaan.

Vaarallisen kovassa merenkäynnissä Tapion on pysyttävä hereillä ja ohjattava venettä, kunnes keli rauhoittuu. Nukkumaan tai ruokaa laittamaan ei pääse.

–Välillä pysyn hereillä kofeiinitablettien ja kofeiinisuklaan avulla. Neljä palaa vastaa espressoa.

Edellisellä maailmanympäripurjehduksellaan Tapio joutui korjaamaan Asteriaa merellä monta kertaa. Uusi moottori rikkoutui käyttökelvottomaksi asennusvirheiden takia. Aurinkopaneelit menettivät suuren osan tehostaan.

Eniten matkantekoa hidastivat silti veneen pohjaan kiinnittyneet äyriäiset, barnakkelit.

–Barnakkelit olisi pitänyt taltata irti pohjasta, mutta haivaaran takia se ei onnistunut. Veneen pohjan peittäneiden äyriäisten vuoksi vauhti hidastui, ja se jäi harmittamaan. Se sytytti innon lähteä uudelleen kilpailemaan.

Rakkauden voima

Ensimmäisen jollan nimi oli Lyydia. Tapio sai vanerista tehdyn optimistijollan seitsemänvuotiaana isältään ja nimesi jollan isoäitinsä mukaan. Siitä lähtien Tapio on purjehtinut tai kaivannut vesille.

Vesi veneen alla vaihtui järvestä mereksi. Veneet kasvoivat kokoa. Tapio opiskeli tuotantotalouden diplomi-insinööriksi ja työskenteli muun muassa yrittäjänä sekä kävi konsulttina auttamassa yrityksiä strategian ja budjetin tekemisessä.

Lisäksi oli perhe ja lapset. Siksi oikea aika vuosikymmeniä mielessä olleelle haaveelle, yksinpurjehdukselle maailman ympäri, oli vasta kuusikymppisenä.

–  Jäin nuorena leskeksi. Niin kauan kuin lapset olivat pieniä tai ylipäätään minun vastuullani, en olisi missään nimessä lähtenyt valtamerille hortoilemaan.

Tapion vaimo kuoli rintasyöpään, kun tytär Silja oli kaksivuotias ja poika Lauri yksivuotias. Menetykseen valmistautumiseen oli aikaa puolitoista vuotta.

–  Kauheinta ja traagisinta tilanteessa oli, että lapset olivat niin pieniä. Nuorelle äidille oli surullista, että hän joutui luopumaan lapsistaan. Lapsille oli surullista, että he jäivät ilman äitiä tällaisen huithapelin varaan.

– Minä menetin vaimon, jota rakastin. Toinen puoli asiaa oli, että nämä ihanat pienet lapset olivat se, mistä sain lohtua ja voimaa.

Tapio muistaa vuodet, jolloin lapset sairastelivat, oli korvatulehduskierteitä ja flunssia.

– Kun herätyskello soi aamulla ja totesin, että lapset olivat kuumeessa, otin esiin mapin, jossa olivat hoitajien nimet ja puhelinnumerot. Mappi sylissä istuin eteisessä, selasin sivuja ja soitin hoitajille, että kuka pääsisi tulemaan.

Rakkaus purjehtimiseen säilyi koko ajan, ja merelle Tapio vei lapsensakin. Aikanaan lapset valitsivat harrastuksekseen purjehduksen, sitten siitä tuli kilpaura.

Silja Lehtinen ja Lauri Lehtinen ovat osallistuneet molemmat olympialaisiin ja päässeet mitaleille maailmanmestaruuskisoissa. Silja on Lontoon kesän 2012 olympialaisten pronssimitalisti ja kolminkertainen maailmanmestari. Nyt kumpikin lapsista on päättänyt kilpapurjehdusuransa.

Vastuumme valtameristä

Yksinpurjehdukselleen Tapio ottaa mukaan paljon kirjoja. Todella paljon siis. Viime kerralla veneeseen mahtui 25 000 sivua luettavaa.

– Veneessä rauhoitun lukemaan kirjoja, joita maissa ei tulisi luettua. Kun purjeet ovat oikeassa asemassa ja on tasainen keli, voin lukea parhaimmillaan tuntikausia putkeen.

Edellisellä, liki vuoden kestäneellä maailman­ympäripurjehduksella kolmisen vuotta sitten Tapio luki alkupalaksi tutut yksinpurjehduksen klassikot, Sir Robin Knox-Johnstonin A World of My Own ja Bernard Moitessierin The Long Route.

– Kouluajoista asti olin suunnitellut lukevani Erik Tawaststjernan Sibelius-elämäkerran. Se on viisiosainen järkäle, jolle ei koskaan ollut aikaa. Yksin merellä oli. Samalla kuuntelin Sibeliuksella kulloinkin työn alla ollutta sinfoniaa, kisan sääntöjen mukaisesti C-kasetilta.

Mukana oli myös runokirjoja, muun muassa Lauri Viidan Kootut runot. Viidan runossa Luominen kuvataan alkumerta. Runo sai Tapion miettimään sitä, että Asterian ympärillä lentävät alba­trossit ovat yksi evoluution vanhimpia lintulajeja.

–  Albatrossit ovat olleet olemassa kymmenen miljoonaa vuotta pidempään kuin ihminen. Jos minut siirrettäisiin aikakoneella vaikka miljoona vuotta taaksepäin, olisivat meri ja nämä linnut ­samanlaisia.

"Valtameret ovat maapallon tärkein hiilinielu."

Merellä tulee miettineeksi muutakin. Myös sitä, että valaiden ja muiden merinisäkkäiden ja lintujen määrä on romahtanut niiden 40 vuoden aikana, joina Tapio on purjehtinut valtamerillä. Se on seurausta kalojen määrän romahtamisesta.

– Valtameret ovat maapallon tärkein hiilinielu. Elämä on niissä syntynyt, ja niiden varassa se myös jatkuu. Meidän velvollisuutemme on tehdä kaikki tehtävissä oleva, jotta tulevien sukupolvien hyvän elämän edellytykset säilyvät.

– Toisaalta merenpintaa täplittäneet öljyläikät ovat vähentyneet tai hävinneet. Lainsäädäntö puree, eivätkä laivat enää huuhtele tankkejaan mereen. Mereen päätyvä muovi raivostuttaa minua, mutta uskon, että asiat paranevat, kun oikeat ihmiset valitaan päättäjiksi.

Villahousut, salainen ase

Pian purjevene on Tapiolle kuukausien ajan ainoa koti. Enemmän hän silti ajattelee sitä työvälineenä kuin paikkana, jota somistaisi viihtyisäksi.

On kuitenkin pari erityistä tavaraa, jotka lähtevät mukaan.

Valokuvat rakkaista ihmisistä ja perheenjäsenistä Tapio ottaa esiin sopivan tilanteen tullen. Tapiolla on kaksivuotias tyttärenpoika ja alle puolivuotias pojantytär. Ero heistä tuntuu haikealta.

–  Olen lastenlapsille papi. Kaksivuotiaasta tyttärenpojasta on ehtinyt jo tulla hyvä kaverini.

Mies ja meri

Jos kaikki menee hyvin, Tapio viettää yksin merellä ainakin seuraavan isänpäivän ja itsenäisyyspäivän, joulun, uudenvuoden ja pääsiäisen. Paljon ne eivät muista päivistä purjeveneessä eroa, mutta vähän kuitenkin.

– Juhlahetkiin varaan lempiruokiani. Viimeksi maailman ympäri purjehtiessani minulla oli itsenäisyyspäivänä Marskin lempiruokaa vorschmackia ja perään Marskin ryypyn sijaan hömpsy jaloviinaa. Sama voisi maistua taas.

Kun Tapio aikanaan noin vuoden kuluttua tulee maaliin purjehdittuaan yksin maailman ympäri, alkaa saman tien valmistautuminen toiseen maailman ympäri purjehdukseen. Oikeastaan valmistautuminen siihenkin on alkanut kauan sitten. Ocean Globe Race -kisaa varten Tapio on koonnut 12-henkisen miehistön pääosin nuorista suomalaisista purjehtijoista.

Purjehtiminen ei ole Tapiolle vain harrastus tai elämäntapa. Hän puhuu elämäntehtävästä. Tapio tahtoo auttaa nuoria suomalaisia purjehtijoita lähtemään valtamerille ja näkemään niiden valtavuuden ja upeuden.

Tapiolle purjehtiminen on antanut valtavasti. Hän on luottanut ja kannustaa myös muita luottamaan siihen, että yrittämällä asiat voi kääntää paremmiksi ja apua kannattaa antaa ja pyytää.

–  Elämä ei aina ole reilua, ja miestä pitää auttaa mäessä. Minuakin moni on jeesannut, ja olen monelle kiitollinen, Tapio sanoo.

– Ajattelen myös niin, että elämä on sarja ohimeneviä tilaisuuksia. Vain tilaisuuteen tarttumalla voi elää todeksi omat haaveensa.

Tapiolla se haave on meri.

Juttu on ilmestynyt ET-lehdessä 9/2022.