Pirkko innostui isomummonsa elämästä – Kaikki alkoi äidiltä peritystä valokuva-albumista

Eläkkeelle jäätyään Pirkko Mäntynen, 79, ryhtyi tutkimaan äidiltä perimiään valokuvia. Häntä harmitti, ettei ollut tullut kysyneeksi äidiltään, keitä kuvissa oli.

– Kuvissa ei ollut mitään selityksiä, ei edes vuosilukuja.

Suvun asiat olivat jääneet Pirkolle etäisiksi. Sekä Pirkon äiti että isä olivat jääneet lapsuudessaan orvoiksi, ja kotoa Joensuusta oli pitkä matka vanhempien synnyinsijoille Kymenlaaksoon. Sukulointi jäi vähäiseksi.

– Eipä se suku nuorempana niin kiinnostanutkaan, Pirkko tunnustaa.

Valokuvia katsellessaan Pirkko muisti äidin serkun Kyllikin, jonka kanssa äiti oli pitänyt yhteyttä. Mahtaisiko Kyllikki olla elossa, ja osaisiko hän kertoa kuvista?

– Kouvolan puhelinluettelosta löytyi Kyllikin lankapuhelinnumero. Näppäilin sen sydän pamppaillen.

84-vuotias Kyllikki ilahtui puhelusta. Pirkko matkusti Kyllikin luo ja näytti hänelle kuva-aarteensa. Kyllikki tunnisti kuvista monia. Yhdestä kuvasta hänellä oli erityisen paljon kerrottavaa.

Kuvassa oli Kyllikin vuonna 1938 kuollut mummo, Pirkon isomummo Iida Maria Rämä. Kyllikin äiti oli kuollut nuorena, ja mummo oli hoitanut Kyllikkiä.

– Kyllikiltä loppuivat ylisanat, kun hän kuvaili ihanaa Iida-mummoaan.

Kyllikki tiesi kertoa, että Pirkon serkku oli tehnyt sukututkimusta. Pirkko sai häneltä sukukirjan, jossa kerrottiin elämästä suvun kotiseudulla Valkealassa. Iida mainittiin sukupuussa: hän oli syntynyt 1872 ja synnyttänyt kahdeksan lasta.

Pirkko halusi tietää lisää.

– Niinpä ilmoittauduin kansalaisopiston sukututkimuskurssille opettelemaan kirkonkirjojen ja muiden lähteiden käyttöä. Siellä keksin, että haluan kirjoittaa Iidasta kirjan.

Elämäkertoja kirjoitetaan yleensä ihmisistä, joista on säästynyt paljon tietoa, tarinoita ja dokumentteja. Iida Maria Rämästä Pirkolla oli vain valokuva, Kyllikin luonnekuvaus ja sukukirjasta löytynyt sukupuu.

Sukututkimuskursseilla Pirkko oppi etsimään lisää tietoa. Kirkonkirjoista selvisi, että Iida syntyi maalaistaloon, avioitui, päätyi köyhän mökin emännäksi ja lopulta tehdastöihin.

Tärkeä löytö oli Iidan miehen kuoleman jälkeen laadittu perukirja. Se auttoi Pirkkoa hahmottamaan, kuinka vaatimatonta köyhän mökin elämä olikaan. Perinnöksi jäi kolme lammasta, höyläpenkki, sänky, pöytä ja kaksi tuolia sekä velkaa, nykyrahassa lähes 5 000 euroa.

Pirkko luki pitäjän perinteistä kertovista kirjoista, miten omavaraisissa usean sukupolven perheissä elettiin. Elämää rytmittivät vuodenkierto ja loputtomat askareet.

Pirkon kirja isomummosta ilmestyi kymmenen vuoden uurastuksen jälkeen keväällä 2021.

– Iidan elämän kansatieteellistä osaa oli hauskinta kirjoittaa.

Kuten sukututkijalle usein käy, yksi ratkaistu arvoitus poikii uusia. Suurin mysteeri Pirkolle on hänen isoisänsä eli äidin isä.

– Isoisä lähti vuonna 1915 Amerikkaan, kun lapset olivat 1- ja 2-vuotiaat ja vaimo raskaana. Hänen liikkeistään ei ole sen jälkeen muuta tietoa kuin se, että hänet julistettiin Suomessa kuolleeksi 1970-luvulla. Hänen tarinansa minun tekisi vielä mieli selvittää.

Pirkon tarina on osa Salapoliisina suvussa -juttua, joka on julkaistu ET-lehdessä 13/23. Tilaajana voit lukea koko artikkelin täällä. Jos et ole vielä ET-lehden tilaaja, tutustu digilehdet.fi-palveluun tai tilaa lehti tästä.