Pirkko Saisio on Metsähallituksen kansallispuistokummi ja tämä kuva on otettu Isokarin majakkasaarella, joka kuuluu Selkämeren kansallispuistoon. Kummit vievät luonnossa  liikkumisen sanomaa eteenpäin.
Pirkko Saisio on Metsähallituksen kansallispuistokummi ja tämä kuva on otettu Isokarin majakkasaarella, joka kuuluu Selkämeren kansallispuistoon. Kummit vievät luonnossa liikkumisen sanomaa eteenpäin.

Kirjailija Pirkko Saisio on purjehtinut pelotta kovissa tuulissa ja ajanut pelottomasti itselleen tärkeitä asioita, vaikka olisi tiennyt siitä seuraavan raskastakin kritiikkiä.

Kun katselee Isokarin majakkasaarta, on vaikea kuvitella, että pari päivää aikaisemmin se oli kunnon myrskyn riepoteltavana.

– Ensimmäisenä päivänä yritettiin syödä ulkona, mutta kun tillit lähtivät pöydältä lentoon, kerättiin äkkiä kamat ja siirryttiin sisälle, päivittelee Pirkko Saikki Saisio, 66, Isonkarin kallioilla.

Sisällä ”naukui ja tömisi”, kun yli 20 metriä sekunnissa puhaltanut tuuli töni vanhaa luotsimökkiä, jossa Pirkko ja hänen puolisonsa elokuvaohjaaja Pirjo Honksu Honkasalo, 68, yöpyivät. Kirjailija katseli iltaisin ikkunasta pimeälle merelle, jossa isot laivat menivät ja ”ranta sykki valoa”.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjailija on pukeutunut niin kuin näissä keleissä kuuluu. Punainen villamyssy ei ole ulkona yhtään liikaa. Yllä on Hailuodossa kudottu tuhti villapaita, jonka ansiosta Saisio menisi täydestä majakanvartijana. Majakoita hän ei ole vartioinut, mutta veneen ruoria kääntänyt senkin edestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pirkolla, lempinimeltään Saikilla, on ollut yhteinen vene Honksun kanssa lähes 30 vuotta, ja siinä ajassa on menty läpi myrskystä jos toisestakin. Meri on kiehunut, mutta niin on kiehunut kippareillakin.

Luotsimökin tuvan pöydällä on kasa kirjoja, päällimmäisenä Muumipappa ja meri, mutta puhuri ja aallot tekivät mielen niin rauhattomaksi, ettei kirjoihin tullut tartuttua. Saisio istuu ikkunan vierellä, meri näkyy siitä hyvin.

Pirkko ja Pirjo hankkivat moottorivene Dianan 1988. Pirkon tytär Elsa täytti Dianan ensimmäisenä kesänä seitsemän vuotta. Elsa vietti veneessä aikaansa paitsi ystäviensä ja Pirjon sisarten lasten kanssa myös Katto Kassista tai Neiti Etsiviä lukien.

– Eiväthän lapset jaksa katsoa hitaasti ohimenevää maisemaa ja nauttia siitä. Elsa viihtyi kuitenkin melko hyvin aloillaan, kun hänellä oli kirja kädessä. Veneessä oli usein myös ystäviämme ja heidän lapsiaan, ja kävimme paljon tuttujen mökeillä.

Myrskyt koettelivat Dianaa ja perheen keskinäistä sopua. Veneen kylkiin tulleita kolhuja paikattiin Sikaflexillä ja taas mentiin.

Jälkikäteen on käynyt ilmi, että monet tilanteet olivat Elsalle pelottavia.

Tytär kasvoi veneilykesien aikana ”laivakoirasta täkkäriksi ja täkkäristä jungmanniksi ja lopulta taitavaksi merenkulkijaksi”, kuten Pirkko Lokikirjan omistussanoissa kirjoittaa. Nykyisin Elsa veneilee miehensä, viisivuotiaan poikansa ja toukokuussa syntyneen tyttärensä kanssa Saimaalla vuokraveneellä. Äidin ylpeys näkyy Saisiosta, kun hän kuvailee Elsan olemista vesillä.

– Kyllä Elsa on tarpeellinen niin navigoimassa kuin venettä kiinnittämässä.

Saisio arvelee, että lapsuuden reissujen ansiosta tytär on oppinut olemaan paikallaan niin veneessä kuin luonnossa yleensäkin, ja hän osaa nauttia siitä. Hän varmasti siirtää sitä samaa myös lapsilleen.

Poika ei pysy paikallaan

Viisivuotias tyttärenpoika Remu on myös päässyt isoäitinsä kanssa veneretkille, mutta toistaiseksi vasta pikkuveneellä ja päiväseltään.

En olisi ottanut poikaa purjeveneeseen vielä viime kesänä

– Enkä ole varma tästäkään kesästä. Eihän se pysy paikallaan hetkeäkään! Remu on saanut minut varovaisemmaksi.

Pirkko Saisio on saanut todeta, että pojat ovat erilaisia kuin tytöt, ainakin keskimäärin: siinä missä Elsa jaksoi istua kirja kädessä veneen perässä, tämän poika ei ole hetkeäkään paikallaan. Aikuisen silmien on seurattava hellittämättä pientä menijää, erityisesti vesillä.

Olen tullut varovaisemmaksi iän myötä. Vaaraa ajattelee enemmän, kun kyydissä on oma lapsenlapsi, Pirkko Saisio myöntää.

Ajanvietteet ovat kuitenkin samanlaisia kuin aikoinaan oman lapsen kanssa. Remun kanssa Pirkko ja Pirjo ovat tehneet retkiä lähisaarille, kuten Sammoon ja Ruskioon.

– Kävelemme ja etsimme linnunpesiä. Syömme eväitä. Ja saari on aina kierrettävä, jotta näemme, mikä se on saariaan.

 

Lampaat tekevät arvokasta suojelutyötä: ne pitävät avoimina Isokarin niittyjä ja ketoja. Lauma oppi tuntemaan Pirkon viikon mittaisen lammaspaimenpestin kuluessa.

 

Pirkko Saisio

Syntynyt 1949 Helsingissä, jossa asuu. 
Ammatti Kirjailija, näyttelijä ja ohjaaja. Laaja tuotanto romaaneja, näytelmiä sekä elokuva- ja televisio­sarjakäsikirjoituksia. Valtion kirjallisuuspalkinto 1985.   Finlandia-palkinto 2003. Pro Finlandia -mitali 2007.
Perhe Puoliso elokuva­ohjaaja Pirjo Honkasalo.  Aikuinen tytär ja kaksi lastenlasta.
Harrastukset Purjehdus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla