Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes antaa vinkkejä eläkepäivien varalle erityisesti naisille.

Eläkejärjestelmä on kuin suuri peili. Kun seison sen edessä, näen, että naisen työstään saama eläke on merkittävästi miehen eläkettä pienempi. Se ei tunnu mukavalta. Mutta onko vika peilissä, jos kuva on epämieluisa?

Näin Suvi-Anne Siimes aloittaa tuoreen kirjoituksensa Tela-blogissa.

Hän vastaa myöhemmin kysymykseensä itse. Eläkepeilin kuva voi muuttua vain silloin, kun naisten omat valinnat muuttuvat työelämän ja yhteiskunnan muutoksessa, Siimes kirjoittaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Siimeksen mukaan naisten kannattaa miettiä jo hyvissä ajoin tulevaisuuttaan. Naisen omasta työstä kertyvä eläke-euro on vielä paljon naisen palkka-euroakin pienempi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Monet pienten lasten äitinä tehdyt valinnat vaikuttavat siihen, millaiseksi vanhuuden turva muodostuu, hän sanoo.

Työeläkevakuuttajat Telan toimitusjohtajana työskentelevä Siimes muistuttaa naisia myös miettimään varallisuuden purkamista vanhuusiässä. Hänen mielestään naisten, varsinkaan pienituloisten, ei kannattaisi säästää eikä jättää omia rahojaan perinnöksi.

– Oma onnellisuus ja hyvinvointi lisääntyvät paljon enemmän, jos uskaltaa käyttää varallisuuttaan omaksi ilokseen ja hyväkseen eläkepäivinänsä. Niin miehetkin tekevät, Siimes kertoo blogissaan.

– Kun oman työnsä tuloksista opettelee nauttimaan, peilistä näkyvää kuvaa oman työelämän kaaresta on mukavampi katsella myös vanhana naisena.

Monenlaisia avioliittoja tietysti on, mitä rahankäyttöönkin tulee. Mutta kokemuksen perusteella sanoisin, että äiti on äiti, olipa lapsi sitten minkä ikäinen tahansa. Ensimmäiselle sijalle nainen laittaa lasten hyvinvoinnin. Omaishoitajakin on yleensä nainen.  Jos jälkikasvu on joutunut pulaan, äitimuori iloitsee enemmän auttamisesta kuin reissaamisesta ja resuamisesta.  Ehkä siinä on sitäkin mukana, että haluaa tuntea itsensä tarpeelliseksi vielä elämän ehtoollakin.

 

Erikoinen näkökohta edellisellä kirjoittajalla. Siimes kuuluu minun suosikkiministereihin eikä hän nytkään kirjoittanut yhtään väärin. Perheissä yleensä se on nainen , joka jättää omat tarpeensa sivuun, ainakin kun avioliitto on yli 40 vanha. Ensin lapset ovat olleet ensimmäiset ja loppumetreillä voi olla puoliso, jota hoitaa. Nainen yleensä myös on se osapuoli, joka kysyy lapsilta, onko sinulla nyt tarpeeksi kaikkea ja muutenkin kaikki hyvin . On tietenkin miehiä, jotka isinä ovat yhtä empaattisia. Eli kun todennäköistä on että nainen jää viimeisenä avioliitosta elämään yksin, silloin hänen ei kannata ajatella sitä perinnön määrää, joka mahdollisesti tulisi lapsille hänen jälkeensä. Siinä kohtaa hänen ensimmäisen kerran kannattaa ajatella vain itseään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla