Kysyimme lukijoilta, millaista apua isovanhemmat lapsiperheille antavat ja mistä syntyvät epäselvyydet.

"Autamme, kun pyytävät, tuppaudu emme ja koetamme pitää näppimme irti ja suumme supussa heidän huushollinhoidostaan," vastasi eräs isoäiti kyselyssämme isonvanhempien ja vauvaperheiden hoitoavusta.

ET-lehden lukijoista noin puolella on lastenlapsia. Suhteet isovanhempien ja lapsiperheiden välillä ovat melko hyvät, suurimmat erimielisyydet liittyvät arkisiin kasvatusasioihin.

Kyselymme mukaan lapsiperheet pitävät riittävänä, jos isovanhempien hoitavat lastenlapsiaan edes muutaman kerran kuukaudessa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tyttäret pyytävät ja saavat apua enemmän kuin pojat

Isovanhemmat tarjoavat lastenhoitoa vähemmän kuin lapset pyytävät. Tosin lähes puolet isovanhemmista kertoo, että apua pyydetään tai tarjotaan yhtä usein molemmin puolin. Tyttäret kuitenkin kääntyvät äitinsä puoleen useammin kuin pojat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lähes puolet isovanhemmista ilmoittaa hoitavansa tyttärenlapsia vähintään kerran kuukaudessa, sen sijaan vain noin viidennes hoitaa pojan lapsia. Vain muutama prosentti ei hoida lastenlapsiaan ollenkaan.

Halu ja rakkaus riittävät

Syitä auttamiseen on monenlaisia, toisaalta lastenlapsia voi hoitaa myös ilman mitään erityistä syytä.

"Eihän lastenlasten hoitoon mitään syytä tarvitse, halu ja rakkaus riittävät."

"Useimmiten autamme, kun lapsi tai lapsen sisarukset ovat sairaana."

"Vanhempien väsymys ja oman lepo- ja virkistysajan saaminen sekä parisuhteen hoitaminen."
 
"Lapsemme haluavat, että lastenlapset tutustuvat isovanhempiin paremmin."

Välimatka erottaa

Aina avun pyytäminen tai tarjoaminen ei ole helppoa. Suurimmat esteet ovat pitkä välimatka ja kiire, mutta myös erilaiset ongelmat vanhempien ja heidän lastensa suhteissa estävät isovanhempia hoitamasta tai jopa tapaamasta lastenlapsiaan.

Ei liene yllätys, että isovanhemmat eivät asu samassa taloudessa tai edes pihapiirissä (3 %). Noin puolet asuu alle 50 kilometrin päässä tyttären lapsistaan ja kolmannes poikansa lapsistaan. Välimatka lienee siis yksi syy siihen, että pojanlapsia hoidetaan huomattavasti harvemmin kuin tyttärenlapsia.

"Eivät kehtaa pyytää apua. Ovat sitä mieltä, että olemme jo tehneet siltä osin tarpeeksi."

"Tyttäreni on ailahtelevainen luonteeltaan. Siksi en saa tavata hänen lapsiaan kuten haluaisin."

Rahallista apua antaa kolmannes

Isovanhemmat antavat lapsien perheille monenlaista apua. Hoitoavun (65 %) lisäksi he kuljettavat lapsia hoitopaikkaan tai harrastuksiin, auttavat perheen kotitöissä ja kuuntelevat ja neuvovat.

Rahaa antaa noin kolmannes, ja yli puolet ostaa lastenlapsilleen vaatteita ja tarvikkeita. Ja kaikki tämä on mieluista isovanhemmille sekä lapsiperheille.

Kaikki apua ei kelpaa

On myös apua, jota lapsiperheet eivät isovanhemmiltaan kaipaa.

"Lapseni eivät halua, että neuvon ja osallistun heidän kotitöihinsä."

"Neuvoja. Kuuntelevat kyllä, mutta tekevät oman halun mukaan."

"Poikani ja tyttäreni suhtautuminen on täysin erilaista. Poikani haluaa, että minä olen mukana hänen lapsensa elämässä ja minä mielelläni hoidan pojanpoikaa ja teen myös kotitöitä poikani luona. Tyttäreni kanssa on ihan eri juttu. Usein tuntuu, ettei hän halua minun olevan mitenkään muuten hänen lastensa elämässä kuin että lähetän/vien lahjoja ja kortteja jouluna sekä lasten syntymä- ja nimipäivinä."
    
”Lasten nukkumaanmenoajoista. Päiväunet jäävät väliin ja nukkumaan mennään hirveän myöhään. Lapset saavat itse valita."
    
"Riittävän lämpimästä pukeutumisesta."

"Vävy pitää mielestäni välillä liian kovaa kuria, tyttärellä on siivouksen kanssa usein ongelmia, sotkuinen koti."

Mummulassa voi olla eri säännöt

Kaikkien toimivinta yhteistyö on, kun pelisäännöt ovat selvät. Avoin keskustelu hoidon periaatteista puolin jos toisin on tärkeää.

Monet isovanhemmat myöntävät, että mummulassa säännöt ovat hiukan väljemmät: herkkuja syödään enemmän ja nukkumaan mennään myöhemmin. Suurin osa lasten vanhemmista hyväksyy tämän.

"En aina pidä kovaa linjaa lasten herkkujen syönnin suhteen. Vanhemmat haluaisivat kasvattaa lapsensa "vain karkkipäivänä", mutta kun lapset tulevat mummilaan ja löytävät mummin karkkikätkön, niin voiko siitä pitää kovin tuomittavana asiana."

"Mummilassa kunnioitetaan mummilan sääntöjä. Lasten luona heidän sääntöjään."

"Lasten perheet ovat omat, ainutlaatuiset perheet, joiden elämään yritämme puuttua vain tarvittaessa eli emme pakota heitä juhlapyhinä meille, he saavat tulla, jos haluavat. "

"Kuuntelemme toisiamme ja kunnioitamme erilaisia näkemyksiä."

"En puutu heidän keskinäisiin erimielisyyksiinsä ja yritän noudattaa heidän kasvatusperiaatteita. Niin hyvä tulee."

Arvokkainta on aika

Arvokkain apu, jota isovanhemmat voivat vauva- ja lapsiperheille antaa, on aika. Tästä olivat sekä lapsiperheet että isovanhemmat samaa mieltä.

"Olla tavoitettavissa ja apuna silloin, kun nuori perhe pyytää ja heidän itsensä määrittelemällä tavalla."

”Aikaa ja sitä, että on tarvittaessa läsnä. Hyväksyntää – sitä, että nuoret vanhemmat ovat lapsen parhaat hoitajat ja kasvattajat. Ja että minä olen mummu-statistina tarpeen tullen.

"Läheisyys, tuki, yhdessäolo, isovanhemman kokemus elämästä. Siinä tärkeimmät".
 

 

Kysely toteutettiin vuonna 2013 ja siihen vastasi yhteensä 450 ET-lehden lukijaa ja etlehti.fi:n käyttäjää. Kyselyyn vastanneista kolmannes on avo- tai avioliitossa ja viidennes leskiä. Alle 50-vuotiaita isovanhempia oli vain kymmenes, lapsiperheitä hoitavat yleisemmin 60-70-vuotiaat isovanhemmat.

Lapsenlapsia on yleensä kaksi, vain kolmella prosentilla on yli kahdeksan lastenlasta. Iältään he ovat alle 5-vuotiaita, vain viidennes on yli.

Onko apusi tarpeen? Miksi? Kommentoi alla olevaan kommenttikenttään.

Tytär

Upeaa, että joillakin on isovanhemmat, jotka auttavat edes silloin harvoin, kun apua todella tarvitaan. Itselläni ei tällaista onnea ole ollut. Lapseni ovat vanhempieni ainoat lapsenlapset (2 kpl). Lasten syntyessä asuimme 200 km päässä isovanhemmista ja kävimme heillä 2-3 krt vuodessa. Isäni alkoholismin vuoksi en olisi halunnut näitäkään reissuja tehdä. Toki tämän äidilleni kerroin, mutta vastaus oli aina " ei siitä tarvitse välittää" Niinpä niin. Kaatokännissä olohuoneessa rähjäävän papan voi toki olla huomaamatta. Tämän vuoksi en sinne halunnut mennä ja mummon harvinaiset vierailut meillä olivatkin rauhallisia, kun alkoholi ei ollut myrkyttämässä mieliä. Kun lapset olivat pieniä, hoidin heitä lähinnä yksin. Mies oli kaikki viikonloput poissa. Olin kuolemanväsynyt valvoessani päivät ja yöt. Silloin pyysin yksi perjantai-ilta apua äidiltäni. Olin niin väsynyt, että vain itkin. Tämä silloin töissä käyvä mummopa olikin vielä väsyneempi. "kun asusitta lähempänä" Sitten häneltä tuli neronleimaus. Olisi kuulemma helpompaa, jos minä, vauva, 2.5 vuotias ja 2 kissaa tulisimme sinne! Eli minä matkustaisin kolmella eri liikennevälineellä viikonlopuksi juoppohelvettiin rentoutumaan. Hänellä itsellään oli auto käytettävissä, mutta se olisi ollut liian vaikeaa. Tämän ainoan kerran jälkeen, kun apua pyysin, en sitä enää koskaan pyytänyt. Ei hän sitä toki tarjonnutkaan, vaikka tiesi kuinka lopussa olin. Käynnit mummilassa harvenivat n 2 kertaan vuodessa. Isovanhemmilla oli aina todella hyviä syitä, miksi he eivät voineet meille tulla. Syyllistäminen harvoista käynneistä oli aina läsnä. Silloinkin, kun lapset olivat jo koulussa ja minäkin töissä. Se ei riittänyt, että tulimme jouluna ja kesällä. Kaikki lasten pienetkin lomat olisi pitänyt käyttää heille matkustamiseen. Sellainen ei ollut mahdollista, että isovanhemmat olisivatkin tulleet meille. Lapset ovat nyt lähes aikuisia ja mummi valittelee etäisiä välejä heihin. Onko se kovin kummallista? Käynnit meidän osaltamme ovat tippuneet kertaan vuodessa. Juurikin siksi, että vastavuoroisuutta ei ole. Tyttäreni on nähnyt isovanhempansa viimeksi 3.5 vuotta sitten, kun ei enää mummilaan ole halunnut lähteä, eikä isovanhemmat vaivaudu tulemaan häntä tapaamaan. Tällainen on meidän perheemme tarina isovanhemmista. Te kenellä on välittävät isovanhemmat, arvostakaa sitä.

Hei viisaat ihanat mummut! 

Sain asiat puhuttua tyttären kanssa. Hän pisti lempeästi minut ruotuun eikä hänellä ollut missään vaiheessa tarkoitus vieroittaa minua lapsenlapsesta.

Siis jatkossa tämä mummu laittaa suuta soukemmalle ja on erittäin kiitollinen viisaasta tyttärestä.

Ei enää murheen murtama mummu

Sisältö jatkuu mainoksen alla