Tanssija Jorma Uotinen: ”Lonkkakivut jäivät leikkauspöydälle”
Oikean lonkan kipu vaivasi Jorma Uotista vuosia. Kipu äityi niin pahaksi, että televisiosta tutun leppoisan olemuksen ylläpito vaati sisua ja särkylääkkeitä.
Jorma Uotinen, 75, ontuu. Hän ei voi varata painoa kunnolla oikealle jalalle, koska muuten luiden päät kohtaavat lonkkanivelessä, ja sitten vihloo.
Vaivaan pitäisi tulla tuota pikaa korjaus. Kolme päivää tämän haastattelun jälkeen hän menee tekonivelleikkaukseen.
–Tanssijaksi olen selvinnyt aika pitkään luomulonkilla.
Oikean lonkan kipu on vaivannut Jormaa jo vuosia. Viime aikoina kipu on äitynyt niin pahaksi, että televisiosta tutun leppoisan olemuksen ylläpito on vaatinut Jormalta sisua ja särkylääkkeitä.
Moni lonkkavaivainen olisi laittanut sohvan vaihtoon, mutta ei Jorma.
Sohvanvaihtoa se ei ole vielä vaatinut. Olohuoneen tumma sohva, jolla Jorma istuu, on erittäin tyylikäs ja todella matala.
Moni lonkkavaivainen olisi laittanut sohvan vaihtoon, mutta ei Jorma. Hän arvostaa tyyliä enemmän kuin ergonomiaa.
Lonkkavaivan olisi voinut hoidattaa aikaisemminkin, mutta väliin mahtui suurempia huolia.
– Kun minulla oli se aivotapahtuma.
Millimetri kerrallaan
Jorma nousi sängyssä istumaan, mutta huimaus paiskasi hänet takaisin makuulle. Hän yritti uudelleen, ja sama toistui. Oli varhainen maaliskuun aamu vuonna 2023.
– Oireista ymmärsin, että nyt on jotain vakavaa. Soitin isosiskolleni Virpille, joka onneksi vastasi. Hän ei jäänyt kyselemään yhtään enempää, vaan käski: ”Soita 112. Heti!”
”Ambulanssimatkasta en sitten enää muistakaan mitään.”
Hätänumeropäivystäjä lupasi lähettää ambulanssin ja tiedusteli, saisiko Jorma kotioven avattua. Jorma lupasi yrittää. Hän lähti konttaamaan makuuhuoneesta ruokasalin ja eteishallin kautta ulko-ovelle.
– Kontatessani huimaus heitti minut taas lattialle ja silmäkulmani aukesi. Etenin lattiaa pitkin verivana perässäni. Yletyin ovenkahvaan jalalla ja sain kuin sainkin sen auki. Ensihoitoyksikkö saapui pian, mutta ambulanssimatkasta en sitten enää muistakaan mitään.
Sairaala oli lähellä ja kaikki tapahtui niin nopeasti, että aivoinfarktin liuotushoito voitiin aloittaa.
Jorman puuroutunut puhe palautui parissa päivässä, mutta jaloillaan pysyminen ja kehon oikean puolen käyttö vaativat paljon kuntoutusta.
Ystävä ulkoiluttaa
Jorma on tanssija, mutta ei niinkään kävelijä saati juoksija. Hän tietää, että kävellä pitäisi, mutta kynnys on ollut korkea etenkin lonkkavaivaisena.
– Olen sopinut naapurini Tuijan kanssa, että hän ulkoiluttaa Uotista. Yksin ei vain tule lähdetyksi. Tuollaisissa asioissa olen todella laiska.
”Uinti on niitä harvoja lajeja, joista nautin.”
Juoksemisesta Jorma ei ole koskaan pitänyt.
– Uinti on niitä harvoja lajeja, joista nautin. Se kuuluu etenkin kesiini Ischian saarella Italiassa.
Jorma löysi Ischian ollessaan avoliitossa Helena Lindgrenin kanssa.
Vaikka liitto päätyi eroon jo 1990-luvun lopulla, Jorma, Helena, Helenan poika Niklas ja tämän poika Dan tekevät edelleen kesämatkoja.
Tällä samalla kokoonpanolla he kokoontuvat myös syömään Jorman luokse joka lauantai.
Helenan, Niklaksen ja Danin Jorma mieltää edelleen perheekseen. Lisäksi hänellä on kourallinen ystäviä, joita hän tapaa säännöllisesti.
Luottoystävä on luvannut auttaa käytännön asioissa.
Desiree Roose on luottoystävä, joka on luvannut auttaa käytännön asioissa myös lonkkaleikkauksen jälkeen. Tuija vie ulos. Virpi-siskon kanssa Jorma puhuu puhelimessa päivittäin. Sami Syköstä on tullut yhteisen Keikarit -podcastin ja -kiertueen myötä läheinen työtoveri.
Jormalla on myös pitkäaikaisia tuttavia Porin ajoilta asti.
– Nyt olen huolissani yhdestä tuttavasta, johon en ole saanut pariin viikkoon yhteyttä. Ettei hän vain olisi kuollut.
Jorma muistelee edesmenneitä ystäviään yön tunteina ja sytyttää heille kynttilöitä. Porissa hän käy kerran kesässä tapaamassa sukuaan. Ystävilleen hän soittelee.
Leikkauksen jälkeen
Kun leikkauksesta on kulunut kuukausi, Jorma kulkee jo kepeittä ja ontuu vähemmän kuin kuukausi sitten. Lonkkakipu ei herätä enää öisin.
– Lonkkakivut jäivät leikkauspöydälle. Leikkaus meni laillisesti.
Laillisesti…?
– No se nyt on sana, jota käytän, kun kaikki menee suunnitelmien mukaan.
”En osannut pelätä lonkkaleikkausta.”
Suunnitelma ennen leikkausta oli, että Jorma herää kotona, jättää aamupalan väliin ja lähtee taksilla sairaala Ortoniin. Siellä hänet valmistellaan leikkaukseen, jonne hän pääsee viikon ensimmäisenä. Näin kävi.
– En osannut pelätä lonkkaleikkausta. Luotin siihen, että ammattilaiset osaavat ammattinsa. Kun sitten heräsin nukutuksesta, ainoa oireeni oli pahoinvointi. Sekin meni aika nopeasti ohi.
Sairaalassa kului kaksi yötä. Fysioterapeutin suurin tehtävä oli vakuutella Jormalle, että vielä ei todellakaan saa mennä kyykkyyn.
– Olen tanssijana niin tottunut liikkumaan, että minua saa pikemmin toppuutella kuin patistaa.
”Sukanvetolaite oli oikein kätevä.”
Kotonakin arki alkoi sujua lähes entisellään.
– Muutaman päivän ajan tein tosin tuttavuutta ihmeelliseen apuvälineeseen, sukanvetolaitteeseen. Se oli oikein kätevä, Jorma kertoo.
Hän istuu olohuoneen muovituolilla, jonka päällä on kymmenen sentin pehmuste. Paluu design-sohvalle saa vielä hetken odottaa.
Tämä on lyhennelmä jutusta, joka julkaistiin ET-lehdessä 5/2026. Tilaajana voit lukea jutun kokonaan täältä. Jos et ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
Jorma Uotinen
Syntynyt 1950 Porissa.
Asuu Helsingissä.
Perhe Asuu yksin.
Työ Tanssija, koreografi, laulaja ja esiintyjä.
