Yleisradion toimittajana 39 vuotta työskennellyt Mirja Pyykkö nauttii eläkkeestään koirapuistossa.
Toimittaja Mirja Pyykkö kertoo jääneensä yksitoista vuotta sitten eläkkeelle.
– Ensimmäiset eläkevuodet vietin tehden koulutuksia, luentoja ja juontokeikkoja, lisäksi kirjoitin kaksi kirjaa. Vähitellen aloin kaipaamaan rauhallisempaa elämää. Se oli pehmeä lasku eläkepäiviin. En ehtinyt pelätä tyhjiä hetkiä, vaan aloin vähitellen kaipaamaan niitä.
Pyykköä eivät työelämän aallonharjat eivät enää kiinnosta. Hän arvostaa sitä, että saa syventyä aamulehteensä kaikessa rauhassa.
– Vien aamuisin koirani koirapuistoon, satoi tai paistoi. Se on sosiaalisesti minulle erittäin tärkeä ympäristö, tapaan koirapuistossa paljon eri ammattien edustajia, joiden kanssa saatan olla hyvinkin eri mieltä asioista. Tapaaminen ja jutteleminen on joka aamu todella mukavaa.
Pyykön mukaan koirat hermostuvat välillä jutteleviin ihmisiin ja tulevat käskemään omistajiaan jo kotiin.
– Koira pitää eläkeläisen sosiaalisena. Menetimme muutamia vuosia sitten kaksi koiraa hyvin nuorina autoimmuunisairauksiin, emmekä sen jälkeen hetkeen hankkineet mitään eläintä. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen että kotiimme kaivattiin nilkkojenkin tasolle elämää. Nyt meillä on pikimusta viisikiloinen venäjänbolonka, se on puhdas seurakoira.
Mirja Pyykkö syventyy edelleen toimittajan mielenkiinnolla erilaisiin kirjoihin ja tv-ohjelmiin.
– Olen ymmärtänyt, että eläkkeelle jääminen on naisille hieman helpompaa kuin miehille. Esimerkiksi erilaiset kirjallisuuspiirit, kutominen ja yhdistykset kuten Martat auttavat eläkkeelle jäämisessä. Työorientoituneet miehet, joiden ei ole tarvinnut luoda yksityiselämää tipahtavat helposti tyhjän päälle eläkkeellä. Erilaiset kädentaidot ja harrastukset työn ohessa tekevät myös eläkkeestä mielekkään. Minulle paras keino oli kuitenkin jäädä eläkkeelle työn kautta.
Lue lisää Mirja Pyykön kuulumisista ET-lehden numerosta 16/2017.
