Naapurin kiusanteko voi vaikuttaa jopa terveyteen. Psykologi Juha Lavikainen kertoo tätinsä tarinan.

Joskus tavallisilla sukukekkereillä kuulee kummia. Niin kävi Juha Lavikaiselle viime talvena, kun hän kuulosteli iäkkään tätinsä kuulumisia. Pikkukaupungissa asuva täti päätti avautua sisarenpojalleen arkeaan pimentävästä varjosta, naapurista. Tarinaa kuunnellessa Lavikaiselle selvisi: naapurihan on kiusaaja.

– Tädin kertomus tuli yllätyksenä. Selvisi, että eripuraa ja vaikeuksia oli ollut jo usean vuoden ajan, Lavikainen kertoo.  

Tuohduttava venepaikka

Juha Lavikaisen tädin tarina juontaa kymmenen vuoden taakse, kun tämä muutti nykyiseen rivitalokotiinsa. Heti alusta alkaen yksi naapureista, taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja, vaikutti aika töykeältä. Tunnelma taloyhtiössä pysyi kuitenkin ihan siedettävältä siihen asti, kun Lavikaisen täti antoi tuttavaperheelle luvan käyttää omaa laituripaikkaansa.

Se ei käynyt. Samainen töykeän oloinen naapuri ilmoitti tuolloin, että veneessä on metelöity ja häiriköity, ja ettei venepaikan lainailu tai vuokrailu käy mitenkään päinsä. Täti oli voimakkaasta tuohtumuksesta ihmeissään, sillä juuri tuolloin vene oli vielä ollut täysin tyhjillään ja hiljainen, koska sen omistajat olivat Sveitsissä.

– Siitä lähtien tarina alkoi elää ihan omaa elämäänsä. Puheenjohtaja alkoi kertoa muille naapureille ikäviä juttuja tädistäni ja häntä sovitettiin vauhdilla syntipukin rooliin, Lavikainen kertoo.

Täti yritti parhaansa mukaan selvittää tilannetta. Hän on sosiaalisesti aktiivinen ihminen, joka ei helposti jää neuvottomaksi. Keskusteluyhteyttä ei silti löytynyt, vaikka yhtiökokouksessa päädyttiinkin lopulta siihen, että veneestä ei ole mitään häiriötä. Yli 80-vuotias täti oli kuitenkin leimattu hankalaksi tapaukseksi.

Kiista vei lääkäriin

Juha Lavikainen tietää psykologina, että naapurikiistoilla saattaa olla hyvinkin ikäviä psyykkisiä vaikutuksia. Ahdistusta, traumaperäisiä stressihäiriöitä, masennusta ja voimattomuuden tunnetta, usein myös uni- ja nukkumisvaikeuksia. Myös hänen tätinsä on joutunut naapurikiistan aikana hakemaan lääkäriapua muun muassa kohonneeseen verenpaineeseen.

"Moni kokee kiusaavan naapurin rajoittavan omaa vapauttaan, kun arkista elämää pitää alkaa miettiä uusiksi."

Lavikaisen täti koki tilanteen tänä keväänä niin ahdistavana, että kirjoitti kiusaajalleen kirjeen. Siinä hän purki mahdollisimman avoimesti omia tuntojaan. Tämä ei kuitenkaan auttanut, päinvastoin.

– Kirjeen jälkeen pari naapuria tuli hallituksen puheenjohtajan puolesta tädin ovelle. He ilmoittivat, ettei tällaisia kirjeitä sovi lähetellä. Tätini koki tilanteen erittäin uhkaavaksi ja ahdistavaksi.

Juha Lavikaisen mielestä tilanne on kohtuuttoman stressaava iäkkäälle ihmiselle, vaikka myöntääkin, että tietää tilanteesta vain toisen näkökulman.

– Onkin hyvä aina yrittää porautua myös kiusaajan näkökulmaan. Mikä saa hänet toimimaan näin ja voisiko tilannetta hoitaa vaikka ulkopuolisen sovittelijan avulla? hän pohtii.

Niin täti ehkä tekeekin, jos hän jää taloyhtiöön asumaan. Tosin viime aikoina hän on alkanut vakavasti pohtia muuttoa jonnekin muualle, kiusaajien ulottumattomiin.

Kiusaaja käräjille?

Naapurikiusaamisasiat eivät ole juridisesti helpoimmasta päästä, sitä mieltä on varatuomari ja Psyjuridika-psykologi -ja lakiasiaintoimiston perustajajäsen Jan-Olof Nyholm.

Ainakaan niihin ei ole tarjolla valmista pakettiratkaisua.

– Aina on ensin analysoitava, mistä kiusaaminen johtuu. Kiusaaja voi usein olla vaikea persoona, joka kehittää uuden ongelman, kun edellinen ratkeaa, Nyholm pohtii. Siksi hänestä kiusaamisasioita ei kannata yritä ratkoa ”Mennään oikeuteen taistelemaan” -asenteella, sillä silloin konflikti yleensä vain syvenee.

– Usein tarjoan asiakkaille ensin kaikkia muita vaihtoehtoja kuin oikeudenkäyntiä. Sovittelu on yksi suositeltava vaihtoehto. Joskus saattaa riittää, että kiusaajalle kirjoitetaan virallinen kirje. Pitää olla siis samaan aikaan määrätietoinen, mutta vältellä uhoamista, Nyholm sanoo.

Oikeudenkäynti on siis Nyholmin mielestä vaihtoehto vasta, jos sovittelu ei tuota tulosta. Sekään ei takaa kiusatulle tasapainoista olotilaa.

– Henkiselle väkivallalle ja ahdistukselle on hyvin vaikea oikeudessakin asettaa hintalappua. Siksi aina painotan, että ahdistaviin kokemuksiin kannattaa hakea ammattiapua, jotta pystyy emotionaalisesti etääntymään ahdistavaksi kokemasta kiusaamisesta. Oma hyvinvointi ja oikeus asua kodissa levollisin mielin on kuitenkin tärkeintä, Nyholm painottaa.

Vierailija

Mitä tehdä, kun naapuri kiusaa?

Vierailija 04.10.2014 klo 15:14 Pahoinpitelysyyttenhän voi tietysti kuka tahansa nostaa, koska tahansa. Viisas kuitenkin suorittaa sen niin, että todistajaa ei aivan helposti löydy. Suomessa on vielä ainakin tällä hetkellä voimassa ajattelutapa, että syytös tulee myös todistaa, jos tarve tulee. No ei aivan kuka tahansa, vain syyttäjä voi nostaa syytteen. Mutta asianomainen voi tehdä rikosilmoituksen. Tuota paljon auttaisi, jos löytyisi niitä rehtejä ja fiksuja tyyppejä, jotka toisivat esim...
Lue kommentti
Vierailija

Mitä tehdä, kun naapuri kiusaa?

Vierailija 04.10.2014 klo 18:52 Sen johtopäätöksen minäkin olen tehnyt kiusaajista että ovat mielisairaita ja pakonomainen tarve hallita toisia jopa toisen avioliittoa.MIeluusti levittävät perättömiä vihjailuja esim. keskustelussa heittävät vihjailuja uskottomuudesta ja väittävät toisia laiskoiksi ym. Tosiasia on kuitenkin etteivät tunne yhtän kiusatun yksityiselämää,mutta luodaan kuva kuin olisivat kiusatun kanssa hyvinkin läheisiä. Mielisairaita nämä kiusaajat ovat totaalisen pimeitä. Jos ja...
Lue kommentti

Millaisia ihmisiä ovat lappilaiset? Entä mikä Lapissa on parasta? Kävimme kysymässä. 

ET-lehti tutustuu tänä vuonna Suomen eri heimoihin ja maakuntiin juttusarjassa Minun heimoni. 

Lue lisää Lapista ja lappilaisuudesta ET-lehden numerosta 17/2017! 

Pukusuunnittelija Marjatta Nissinen uurasti varusteet uuden Tuntematon sotilas -elokuvan 150 näyttelijälle ja tuhansille avustajille. Se tarkoitti kierrosta puvustamoissa ympäri Suomen. Isona apuna olivat myös keräilijöiden aarteet. 

Vantaan Varistossa sijaitseva halli on täynnä vaaterekkejä, rullakoita ja laatikoita. Sotilaalliseen järjestykseen asetetuissa tangoissa roikkuu armeijan harmaita: mantteleita, sarkatakkeja, lumipukuja, housuja. Metallihäkeissä on saappaita ja kypäriä.

Halli ei ole puolustusvoimien varusvarasto, vaan Aku Louhimiehen Tuntematonta sotilasta puvustavan Marjatta Nissisen puolentoista vuoden työ. Se alkoi kesällä 2015, kun hän sai käsikirjoituksen lukeakseen.

Nissinen laati alustavan budjetin: paljonko tarvitaan väkeä ja aikaa, mitä maksaa. Hän kokosi 15 ammattilaisen ryhmän, johon kuuluivat puvustopäällikkö, puvustajia, assistentteja ja harjoittelijoita.

Nissinen on kokenut sotafilmien tekijä. Eri melskeissä käytetyt vermeet olivat hänelle entuudestaan tuttuja elokuvista Raja 1918, Etulinjan edessä ja Tali-Ihantala.

– Loppukesästä kiersin puvustot ja varasin kaiken mahdollisen. Syksyllä pakettiautoryhmä lähti kahden viikon kierrokselle hakemaan vormut Vantaalle.

Patinoituja asuja.
Patinoituja asuja.

Kuvauksissa käytetään aitoja 1940-luvun kenkiä.
Kuvauksissa käytetään aitoja 1940-luvun kenkiä.

Keräilijöiden aarteita

Pitkän pöydän ääressä puvustaja-assistentti Veli Uusitupa patinoi lumipukujen nappeja ruskeasta väriliidusta sekoitetulla mönjällä.

– Sen on paras lähteä pesussa, koska vaatteet pitää palauttaa hyvässä kunnossa. Pilalle menneet tietenkin korvaamme, Uusitupa kertoo.

Yleisradion puvustoista löytyi noin kolmannes tarvittavista varusteista. Paraatikohtauksiin saatiin univormuja Kansallisteatterista ja Ruotsalaisesta teatterista. Tärkeitä lähteitä olivat myös taistelunäytöksiä ja -elämyksiä järjestävät yritykset Milform Säkylässä ja Camp Degerö Länsi-Uudellamaalla.

"Näyttelijät ovat mahtava porukka täynnä energiaa ja karaktääriä. kuin yhtenäinen eläin."

Keräilijät ovat aina kullan arvoisia. Heiltä on saatu lainaksi merkkejä, kypäriä, päähineitä ja erikoisvarusteita.

– Puukot ovat mestari Taisto Kuortin kokoelmista. Tietokirjailija, kapteeni evp. Juha E. Tetri on ollut mukana kunniamerkkiasiantuntijana, Nissinen luettelee.

Keräilijöiden aarteet voivat olla arvokkaita, joten niistä täytyy pitää hyvää huolta.

Pääroolien esittäjillä on omat nimikoidut rekkitankonsa.
Pääroolien esittäjillä on omat nimikoidut rekkitankonsa.

Nimekäs ryhmä

Nissinen tutki tarkoin Edvin Laineen ja Rauni Mollbergin Tuntematon-elokuvat.

– Kateellisena katselin Laineen näyttelijöitä, joista osa oli itse ollut rintamalla. Varusteet olivat aitoja, mahdollisesti vielä omia.

Uudessa Tuntemattomassa käytetään osin samoja vaatteita kuin Mollbergin elokuvassa yli 15 vuotta sitten. Kuvauksissa ne kuluvat. Nissinen analysoi, mitä ylipäätään oli tarjolla neljän rintamavuoden katteeksi. Seuraavaan suomalaiseen sotaelokuvaan tarvitaan jo uusia, hän arvioi.

Nissinen ei ollut aiemmin tehnyt yhteistyötä ohjaaja-tuottaja Aku Louhimiehen kanssa. Työ on kuitenkin sujunut hyvin.

– Louhimies on rauhallinen tai ainakin pysyttäytyy rauhallisena. Hän on tarkka ja tietää mitä tahtoo. Nämä ovat tärkeitä ominaisuuksia, koska kuvauksissa tulee aina yllätyksiä.

Myös nimekästä näyttelijäryhmää Nissinen kehuu: Eero Aho, Aku Hirviniemi, Jussi Vatanen, Joonas Saartamo...

– Se on mahtava porukka, täynnä energiaa ja karaktääriä. Se on kuin yhtenäinen eläin.

Saappaat poikineen

Puvuston takanurkassa kenkäsuunnittelija Hanna Kainulainen lankkaa pikimustia sotilassaappaita. Niitä tarvitaan satoja: suomalaisia, venäläisiä, saksalaisia. Joissakin kohtauksissa on myös siviililapikkaita.

Kainulainen hankki 1600-luvun jalkineet Mika Kaurismäen Tyttökuningas-elokuvaan. Sen pukusuunnittelusta Nissinen sai Jussin ja oli myös ehdolla kanadalaisen Screen Awards -palkinnon saajaksi. Tällä kertaa ei vielä tärpännyt.

– Screen Awards on Kanadan Oscar. Palkinto olisi ollut kauan kaivattu tunnustus suomalaiselle pukusuunnittelulle, Nissinen toteaa.

"Tämä on seisoma- , kävely- ja kyykistelytyötä."

Marjatta Nissinen seuraa, kuinka kenkäsuunnittelija Hanna Kainulainen huoltaa saappaita.
Marjatta Nissinen seuraa, kuinka kenkäsuunnittelija Hanna Kainulainen huoltaa saappaita.
Lumipukujen napit patinoidaan väriaineella, joka lähtee pesussa pois.
Lumipukujen napit patinoidaan väriaineella, joka lähtee pesussa pois.

Tuntemattoman budjetti on suomalaisessa mittakaavassa valtava, ennätykselliset seitsemän miljoonaa euroa. Kotimaisissa tuotannoissa puvustukseen lohkeaa Nissisen mukaan yleensä noin yksi prosentti. Kuusi prosenttia olisi oikeampi luku.

– Puvustus voi kohtauksesta riippuen kattaa 70 prosenttia kuvapinta-alasta, hän laskee.

Kolmessa vuorossa

Kovimmalla puvustajan työssä ovat Nissisen mukaan jalat.

– Tämä on seisoma- , kävely- ja kyykistelytyötä, vaatteiden ja varusteiden siirtelyä ja sovittamista. Jalat rasittuvat ja kroppaa särkee.

Haaste on myös hengen ylläpitäminen stressaavissa oloissa. Työtä tehdään kolmessa vuorossa, ja osa paiskii 12 tunnin päiviä.

Aamut ovat aikaisia. Kun yksi porukka on puvustanut kohtauksen ja se on kuvattu, seuraava alkaa purkaa sitä. Viimeinen ryhmä kuivaa vaatteet yöllä.

– Kesäkuvauksiin Vekaranjärvelle tavarat kuljetettiin konteissa. Oli Suomi-kontti, Venäjä-kontti, siviilikontti, kuivauskontti, huoltokontti ja näyttelijöiden pukeutumiskontti.

Konekiväärikomppanian miehet marssimassa Äänislinnan paraatissa, joka kuvattiin Suomenlinnassa viime syksynä.
Konekiväärikomppanian miehet marssimassa Äänislinnan paraatissa, joka kuvattiin Suomenlinnassa viime syksynä.

Suomenlinnan kuvauksissa oli paikalla myös siviileiksi pukeutuneita avustajia.
Suomenlinnan kuvauksissa oli paikalla myös siviileiksi pukeutuneita avustajia.

Nissinen itse ei osallistu kuvauksiin. Niiden aikana hän jatkaa puvustamista, valmistelee seuraavaa kohtausta tai tulevien päivien kuvauksia.

– Sanotaan, että kuvaaminen on tekninen suoritus. Ei siinä suunnittelijaa enää tarvita,

Nissisen oikea käsi, key wardrobe Janne Karjalainen hypistelee rekin edessä lumipukuja, joista osa on vitivalkoisia, osa patinoituja. Hän kertoo välillä sovittavansa pukuja itselleen etukäteen, jos sovitukseen on tulossa suunnilleen hänen kokoisensa näyttelijä tai avustaja.

– Minä olen mukana kuvauksissa. Key wardroben tehtävänä on seistä kameran vieressä ja vahtia, että lähi- ja laajakuvat samasta kohtauksesta pysyvät jatkumossa, klaffissa.

Mallina maailmalla

Kuopiossa 1954 syntynyt Nissinen on aina osannut piirtää. Hän on myös nuoresta pitäen ommellut omat vaatteensa. Luova ammatti ei silti tullut hänelle aikoinaan mieleen.

– Minä olin insinööri-isäni tapaan perheen matemaatikko. Sisareni ja äitini olivat taiteilijaluonteita.

Nissinen muutti 18-vuotiaana Helsinkiin ja hankki elantoa pakkaajana Anna-lehden kaavapalvelussa. Häntä käytettiin myös sovitusmallina, koska hän oli "oikean kokoinen".

Annan kuvaaja huomasi Nissisen mahdollisuudet. Yksi asia johti toiseen. Nissinen löysi itsensä Muoti + Kauneus -lehden isoista kuvauksista, joiden tuotoksista ranskalaiset agentit kiinnostuivat.

– Olin suihkussa, kun he soittivat ja kertoivat haluavansa tavata heti. Menin tukka märkänä ilman meikkejä, au naturelle. Minut pyydettiin Pariisiin siltä istumalta.

Marjatta Nissisellä on kokemusta mallintöistä.
Marjatta Nissisellä on kokemusta mallintöistä.

Nissinen sai neuvon ottaa mukaan lentolipun, jossa on avoin paluupäivä. Lisäksi oli hyvä olla käteistä sen verran, että pääsee tarvittaessa taksilla lentokentälle. Jos mallikokelas ei täyttänyt agenttien odotuksia, hänet saatettiin jättää täysin omilleen.

Nissinen ei tarvinnut taksirahaa. Hän teki vuodesta 1973 lähtien yli kymmenen vuotta mallintöitä Pariisissa ja Milanossa.

Tutuksi tulivat suuret muotitalot, kuten Kenzo ja Dior, jonka mallikoulun hän kävi. Hänen kuviaan ilmestyi muun muassa La Mode Internationalissa ja Ranskan Voguessa.

Savour the light, please, nautiskele valosta, Nissinen tyylittelee alan termein, kun kuvaaja pyytää häntä poseeraamaan.

Lantio työntyy eteen, kädet nousevat tyylikkääseen asentoon ja katse on terävä kohti kameraa.

Kohtalona elokuva

Elokuva-alalle Nissinen kertoo päätyneensä lähes vahingossa. Kerran hän vain oli tokaissut haluavansa isona pukusuunnittelijaksi.

Taustalla olivat puvustajan ja lavastajan puuhat Raahen nuorisoteatterissa. Hän oli myös aina kerännyt kuvia eri aikakausien vaatetusta silmällä pitäen. Pariisin-vuosina hän oli istunut paljon elokuvissa oppiakseen kieltä.

Ratkaiseva askel oli, kun hänet houkuteltiin kuvaussihteeriksi ja puvustoharjoittelijaksi Edvin Laineen elokuvaan Viimeinen savotta. Tammikuisen Taivalkosken hangessa rämmittyään hän tajusi olevansa oikealla alalla.

Nissinen pyrki Taideteolliseen korkeakouluun mutta ei päässyt, koska ei sanojensa mukaan osannut alan termejä. Hän lähti uudestaan Italiaan, tällä kertaa palkattomaan työharjoitteluun.

– Pääsin yhtiöön, joka teki ensimmäistä pitkää elokuvaansa. He tarvitsivat käytännön tyypin, joka pystyttäisi puvuston ja maskeeraisi. Olin opiskellut maskeerausta Pariisissa.

Sotatapahtumat ja ylennykset aiheuttavat muutoksia univormuihin ja arvomerkkeihin.
Sotatapahtumat ja ylennykset aiheuttavat muutoksia univormuihin ja arvomerkkeihin.

Nissinen teki sekalaisia teatterihommia Napolissa ja Roomassa. Kun hän jälleen palasi Suomeen, häntä pyydettiin mukaan Timo Linnasalon Aurinkotuuli-elokuvaan.

– Hämmästyin, koska ei Italiassa ollut alle 40-vuotiaita pukusuunnittelijoita. Nuoremmat olivat kokeneempien assistentteina.

Nissinen pyrki uudestaan Taideteolliseen – ja pääsi. Valmistuessaan 1986 hän sai stipendin parhaasta lopputyöstä.

Kaikkien sota

Hallin takaosassa roikkuu tangoissaan yllättävän paljon siviilivaatteita. Uudessa Tuntemattomassa näytetään aiempia filmatisointeja enemmän kotirintamaa.

– Tässä on Kariluodon vaimon Sirkan vaatteita. On aamu- ja yöpaitoja sekä mekkoja, Nissinen esittelee naisellisia asusteita.

Elokuvassa esiintyy myös Antero Rokan jälkikasvu. Nissinen nostaa laatikosta aitoja 40-luvun jalkineita.

Lapset varttuvat sotavuosina 1941-1945. Esimerkiksi Terttuja on elokuvassa kolme, Tenhoja ja pikku Toivoja kaksi. Isompien vaatteet kiersivät pienemmille, niin kuin suomalaisissa perheissä aikoinaan.

– Sota oli kaikkien sota. Oli kotirintama ja rintamalla suomalaisten miesten rinnalla juutalaisia, tummaihoisia sekä kymmeniätuhansia lottia eri tehtävissä, Nissinen luettelee.

Puvustamon ilmoitustaululla ovat tallessa ohjeet, koepalat ja kokardit.
Puvustamon ilmoitustaululla ovat tallessa ohjeet, koepalat ja kokardit.

Jännitys tiivistyy

Kun kuvaukset ovat ohi ja porukan työ päättyy, puvusto tyhjennetään ja pidetään juhlat.

– Minulle on soitettu ja kysytty, milloin puramme puvuston. Kesällä Tuntematon on useissa kesäteattereissa, joten kamoille riittää kysyntää, Nissinen naurahtaa.

Elokuva saa ensi-iltansa 27. lokakuuta. Sitä ennen Nissinen ja muut tekijät saavat nähdä raakaleikatun version, josta voidaan vielä eliminoida virheet.

– Odotan vain henkeä pidättäen, että upea materiaali leikataan kokoon suurella viisaudella, Nissinen huokaisee.

Tulevista projekteista hän ei voi puhua, koska nimet eivät vielä ole papereissa. Kyse on elokuvasta, kahdestakin. Molemmat sijoittuvat 1900-luvun alkuun.

Pitkästä kokemuksesta on Nissisen mukaan hyötyä siinä, että on oppinut pakkaamaan autoon kaiken kuvauksissa tarvittavan. Silloin kiireisen logistiikan keskellä aikaa jää myös luovalle ajattelulle.

– Silti jokainen elokuva on aina ensimmäinen, hän sanoo.

Marjatta Nissinen ja malliompelija Matias Hirvonen syventyvät karvalakkien saloihin.
Marjatta Nissinen ja malliompelija Matias Hirvonen syventyvät karvalakkien saloihin.


Puvustajan työmaa

  • 80 kuvauspäivää
  • 45 pääroolia
  • 150 puheroolia
  • 3500 avustajaa
  • 14000 avustajapäivää
  • 90-120 puettavaa
  • per kuvauspäivä
  • 10000 kyykistystä
  • pukemiseen
  • 1300 asustekertaa
  • 300 paria saappaita
  • 100 paria siviilikenkiä
  • 150 kypärää
  • 200 metriä rekkejä
  • 15 rullakkoa
  • 6 merikonttia

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 8/2017.

Väinö Linnan romaani ilmestyi 1954 ja Edvin Laineen ohjaus elokuvasta 1955. Roolitöistä jäivät mieleen Reino Tolvasen Rokka, Heikki Savolaisen Hietanen ja Kosti Klemelän Koskela.

Rauni Mollberg tarttui romaaniin 1985. Päärooleissa olivat uuden sukupolven näyttelijät, kuten Pirkka-Pekka Petelius ja Kari Väänänen. Amatöörinäyttelijä Mika Mäkelä esitti Rahikaista.

Aku Louhimiehen Tuntemattoman ensi-ilta on 27.10. Louhimies on hyödyntänyt siinä myös kirjan esiversiota Sotaromaania (WSOY 2000).