Katriina Mähönen on haaveillut maalla elämisestä enemmän kuin ydinperheestä.
Katriina Mähönen on haaveillut maalla elämisestä enemmän kuin ydinperheestä.

Suomessa on yli miljoona yksin asuvaa, ja määrä kasvaa koko ajan. Moni nauttii sinkkuudesta ja sen mahdollistamasta vapaudesta Katriina Mähösen ja Finn Onni Niemisen tavoin.

Finn Onni Nieminen:

"Olen löytänyt kotiin"

Finn Onni Nieminen, 48, istuu pienen omakotitalonsa parvekkeella Ahvenanmaalla ja kokee huikaisevaa onnen tunnetta. Ympärillä on kaunis luonto ja sielussa rauha.

– Olen löytänyt sisäisesti kotiin jo aiemmin. Muutto Ahvenanmaalle on kruunannut ja vahvistanut sen. Täällä on tosi hyvä olla, Finn sanoo.

Hän on ollut kaksi kertaa naimisissa, mutta seitsemän viime vuotta käytännössä sinkkuna. Varsinaista kaipuuta parisuhteeseen hänellä ei ole.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– En etsimällä etsi parisuhdetta, vaan uskon siihen, että rakkaus löytää minut. Tiedän sen kokemuksesta. Olen sydän avoinna. Voi olla, etten enää huomenna olekaan sinkku, Finn hymyilee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaipuu on sammunut

Finn asuu Ahvenanmaalla jo kolmatta kertaa. Nyt hän uskoo tulleensa jäädäkseen. Hän on vuokrannut passiivienergiatalon Bertbyvikin kylästä Bergkullan alueelta, joka sijaitsee noin 30 kilometriä Maarianhaminasta. Talossa on kaksi terassia ja yksi parveke.

– Tämä on ihmeellinen, kaunis paikka. Luonto on minulle rakas ja tärkeä asia.

"Nautin yksin olemisesta. Yksinäisyyttä en koe koskaan."

Finnin lempipaikka on parveke, jolla hän nauttii maisemasta ja hiljaisuudesta. Välillä hän kävelee lähistöllä sijaisevalle Orrdalsklintille, joka on Ahvenanmaan korkein kohta. Sieltä on hienot näkymät kauas.

Kotonaan hän pyrkii pitämään paikat tiptop, koska rakastaa kauneutta. Kesäisen muuton jälkeen sisustus on vielä vähän kesken, mutta valmistuu vähitellen.

Finn on sosiaalinen luonne, joka tutustuu helposti uusiin ihmisiin. Hän on ammatiltaan elokuvaohjaaja, minkä vuoksi hänellä on joskus ylisosiaalisiakin työrupeamia.

– Varsinkin niiden jälkeen nautin yksin olemisesta. Yksinäisyyttä en koe koskaan.

Hän on meditoinut vuodesta 1998 asti ja oppinut, että elämä on tässä hetkessä. Oivallus on tuonut rauhan, joka on sammuttanut kaipuun.

Elämä on seikkailu

Finn sanoo, että naisen kanssa oleminen on yksi elämän arvokkaimmista asioista. Hän on kiitollinen siitä, että on kokenut rakkautta, kaksi avioliittoa ja muita kauniita asioita.

Ensimmäisessä avioliitossa Finn sai kokea rakkauden sielun tasolla. Toinen liitto antoi hänelle tyttären ja peilin itsessä olevalle keskeneräisyydelle.

– Toivon, että saan viettää tulevaisuudesssa enemmän aikaa tyttäreni kanssa. Olen kiitollinen myös vaikeista kokemuksista ja siitä, että olen saanut oppia elämästä syviä asioita.

Finn ei myönnä olevansa kohtalonuskoinen, mutta luottaa silti johonkin suurempaan voimaan.

– Olemme osa isompaa näytelmää. Emme näe koko käsikirjoitusta, vaan vain kohtauksen kerrallaan oman roolimme näkökulmasta. Elämä on ihmeellinen seikkailu. Olen onnellinen.

Katriina Mähönen:

"Täällä ei voi olla onneton"

Katriina Mähönen heiluttelee rehuastiaa. Hetken päästä tallista purkautuu tarhaan kuusi alpakkaa. Pienin niistä on Ulpukka, pari kuukautta vanha vasa.

Alpakat tuijottavat epäilevästi kameran kanssa liikkuvaa kuvaajaa, mutta uskaltautuvat pian syömään. Katriina katselee villaisia eläimiään hellästi.

– Näitä ja lauman keskinäisiä juttuja on niin hauska seurata, Katriina sanoo.

Hän asuu pienellä tilalla Loviisan Kuggomissa alpakoiden, kanojen ja kahden koiran kanssa. Kumppania hänellä ei ole, mutta hän on tyytyväinen.

– Katso ympärillesi – miten joku voisi olla onneton täällä? Minä viihdyn maalla ja nautin arjen pienistä asioista. Joku voi sanoa, että olen vähän yksinkertainen, mutta voin istua pitkään ihmettelemässä jotain kukkasta tai perhosta, Katriina hymyilee hieman huvittuneena.

Italialaisen suvun huomassa

Katriina kaipasi jo nuorena asumaan maalle. Kolmekymppisenä hän toteutti unelmansa ja muutti Helsingistä Länsi-Uudellemaalle. Sieltä hän tuli Porvoon kautta Loviisaan, jossa on nyt asunut nelisen vuotta.

Katriinalla on ollut seurustelusuhteita, mutta hän pitää itseään eräänlaisena elämäntapasinkkuna.

– Toisinaan tulee kumppanin kaipuu. Olisi kiva joskus jakaa arjen juttuja jonkun kanssa tai tulla valmiiksi lämmitettyyn saunaan. Tämä ei ole kuitenkaan sellainen asia, jota mietin päivittäin.

Hän uskoo, että yksin elämisessä on pitkälti kyse siitä, kuinka hyvin kestää itseään ja omaa seuraansa. Katriina viihtyy hyvin itsekseen, joskin hänellä on paljon ystäviä ja ”italialainen suku” eli tiivis perheyhteisö. Omia lapsia hänellä ei ole.

– Minulla ei ole koskaan ollut ehdotonta haavetta, että haluan oman lapsen. Olen kuitenkin aina pitänyt lapsista ja hoitanut paljon sisarusteni lapsia sekä nuorempia serkkujani.

"Minulla ei ole koskaan ollut
ehdotonta haavetta, että
haluan oman lapsen."

Alpakat tyky-toimintana

Päivisin Katriina tekee kääntäjän töitä kotonaan päätteen äärellä. Välillä hän nousee tyky-toimintaan eli ruokkimaan ja hoitamaan eläimiään. Tilalla riittää paljon myös muuta puuhaa, sillä sen yhteydessä on koulutustilaa tarjoava Villitarha. Lisäksi Katriina antaa eläinavusteista toimintaa alpakoiden ja kanojen kanssa. Asiakkaina on muun muassa mielenterveyskuntoutujia ja kehitysvammaisia.

Tilalla vallitsee idylli, mutta aina elämä ei ole ruusuilla tanssimista.

– Välillä lentää kaikki suomen kirosanasarjastot ilmoille. Tilalla on niin moni asia vielä kesken. Onneksi saan paljon apua, Katriina kertoo.

Hänellä on elämänfilosofia, joka pitää mielen iloisena ajoittaisista vastoinkäymisistä huolimatta.

– Jos asiat ovat sellaisia, että niihin pystyy vaikuttamaan, niin sitten niitä voi yrittää muuttaa. Ja jos ne ovat sellaisia, ettei niihin voi vaikuttaa, ei kannata murehtia! On myös ihmisestä itsestään kiinni, mihin energiansa panee.

Lue juttu Katriinan alpakoista: Alkoholisti voi saada apua Ulpukka-alpakalta

Antero

Hienoa. Ei sinkkuus välttämättä paha asia, varsinkaan heille, joille se on oma valinta. Jokainenhan etsii onnellista olotilaansa välttämättä sitä koskaan löytämättä ja jos se on sinkkuus, niin sydämestäni heille onnea toivotan. Siltikin, vaikka minusta näin parisuhteessa olevana ei elämä ole mitään ilman "aitanpolulla" astelevaa emäntää, joka pitää minut "herran nuhteessa" ja aina kertoo mitä minun milloinkin on seuraavaksi tehtävä. Hän rakkaani helpottaa eloani kaikin tavoin aivan suunnattomasti, josta sinkut voivat vain uneksia :)

Antero

Vierailija klo: 19:56:

Niinpä, kirjoitin vähän "pilkettä silmässä" kuin aina vähän silmässä näin vanhana halontekijänä  sinänsä vakavasta asiasta ( melkein kaksi kymmenestä meistä sinkkuja) joka luku saa ainakin minut vähän surulliseksi vaikka tiedänkin, että tuohon sinkkuuteen vaikuttavat niin moninaiset elämäntilanteet ja kuin myös nuo omatkin valinnat elämäntilanteista riippumatta. Tuntemani sinkut ovat minusta sinut itsensä kanssa, vaikka ympäristön, ja lähipiirinsä taholta paineet ja painostukset parisuhteeseen ovat kovat uskoakseni. Rohkeitakin ovat eläessään omaa elämäänsä painostuksesta parisuhteeseen   huolimatta. Jatketaan "pilkettä silmässä ja vaikka molemmassa".  Nyt hyvää yötä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla