Uskon myötä raitistunut laulaja Kaj Hyttinen: ”Huomasin, että ristinmerkki auttoi”

Jos tarinan Kujusta kertoo oikein lyhyesti, se menee näin: Kai Hyttinen syntyi Mikkelissä ja kävi koulunsa Hämeenlinnassa. 

Äiti kutsui poikaansa Kaijuksi,ja kaverit lyhensivät lempinimen Kujuksi.

Kun Kuju oli 19-vuotias, säveltäjä ja levytuottaja Toivo Kärki löysi hänet.

Dirlanda on se, jonka varassa tässä eletään.

Kihlajaismatkallaan vuonna 1972 Kuju äkkäsi Rodoksella paikallisen korvamadon, perinnelaulu Ntirlantán. Kun Kuju palasi laulun kanssa Suomeen, sanoittaja Sauvo Puhtila antoi laululle muodot Venuksen ja nimen Dirlanda. 

Laulu teki Kujusta tähden.

– Dirlanda on se, jonka varassa tässä eletään. Se tuo minulle edelleen esiintymisiä, Kuju sanoo.

Yksityisempää Kai ”Kuju” Hyttistä, 78, sen sijaan harva tuntee. Tämä taas johtuu siitä, että 55-vuotiaana Kuju otti elämässään uuden suunnan eikä oikein viihdy enää julkisuudessa.

Ei enää erityiskohtelua

Kujun suurimman suosion vuodet osuivat kostealle 1970-luvulle. Silloin sodan käyneet joivat traumoihinsa ja heidän lapsensa joivat muuten vain.

– Kysyin joskus Sajakorven Ismolta, jonka kanssa esiinnyin Kivikasvoissa, että miksi ihmeessä me juotiin aikoinaan niin paljon viinaa. Ismo mietti hetken ja sanoi, että kaikkihan silloin joivat. Humala oli luonnollinen ja hyväksytty olotila.

Runsas alkoholin käyttö alkoi epäilyttää Kujua vasta kypsässä keski-iässä. 

Miksi ihmeessä me juotiin aikoinaan niin paljon viinaa?

– Suosio vääristi minäkuvaani. Kun saa jatkuvasti solistina erityiskohtelua ja erivapauksia, niihin tottuu. Niin kävi minullekin, Kuju sanoo.

Kujun ryhtiliike alkoholin suhteen alkoi 1990-luvun alussa, kun hän aloitti teatterityöt.

2000-luvun alussa Kujun elämässä tapahtui toinen, vielä suurempi muutos. Hän halusi uuden ammatin ja uuden identiteetin.

– En halunnut olla enää se esiintyvä ihminen, joka ansaitsee erityistä kohtelua. Halusin tehdä arkista ja ruumiillista työtä.

Tähtitaivas ja tulisijoja

– Kun olimme Olli Ahvenlahden kanssa pohjoisessa keikoilla, päätin mennä kysymään Muonion eräopaskoulusta, vieläkö 55-vuotias kelpaisi opiskelijaksi.

Kuju kelpasi. 

Kuju oli kiinnostunut ortodoksisuudesta pikkuhiljaa. 

Huomasin, että ristinmerkki auttoi.

– Pietarissa käydessäni tein pitkiä kävelyjä ja usein poikkesin avoinna oleviin kirkkoihin. Jokin ortodoksikirkkojen ilmapiirissä tuntui saman tien kodikkaalta.

Kuju löysi anteeksiannon avaimet ortodoksien ajattelusta ja elämäntavasta.

– Kun sain itseni kiinni ikävistä ajatuksista, tein ristinmerkin. Huomasin, että se auttoi. 
Kujun itsetutkiskelu johti myös siihen, että alkoholi jäi. 

– Päätös oli looginen. Alkoholi otti enemmän kuin antoi. En halunnut enää tuhlata aikaani ja elämääni läträämiseen enkä krapuloihin.

Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 23/2024 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.