Uuden sydämen saanut Pekka, 69: ”Olo oli kuin olisin saanut kaksi lottovoittoa ja joululahjan”

”Kevätpäivä alkoi kuten muutkin. Heräsin, hain postin ja aloin lukea lehteä. En kuitenkaan ymmärtänyt lainkaan mitä luin.

Kun vaimoni heräsi, aloin jutella hänelle tavalliseen tapaani. Vaimo ei saanut puheestani mitään selvää, pelästyi ja hälytti paikalle ambulanssin.

Paikalle tullut hoitohenkilökunta totesi, että olen saanut aivoinfarktin. Sairaalassa todettiin aivoissani ollut tukos.

Vaimo ei saanut puheestani mitään selvää, pelästyi ja hälytti paikalle ambulanssin.

Tutkimuksissa selvisi myös, että sydämessäni on eteisvärinää ja rytmihäiriöitä. Sydämeni löi ajoittain todella hitaasti, ja lääkärit sanoivat aivoinfarktin johtuneen siitä.

Runsas kuukausi aivoinfarktin jälkeen minulle asennettiin sydämentahdistin. 

Viisi vuotta elinaikaa

Sydänoireiden syy löytyi lopulta geenitestillä. Minulla on periytyvä geenimutaatio, joka aiheuttaa sydänlihaksen liikakasvua ja sydämen pumppaustehon heikkenemistä.

Lääkärit kertoivat elinaikaodotteen olevan 5–6 vuotta, mikäli mitään ei tehdä.

- Olen hyvin kiitollinen luovuttajalle ja hänen läheisilleen, vaikka en tiedä keistä on kyse, Pekka Huhtisaari sanoo..

Minulle tehtiin uusi sydämentahdistusleikkaus. Päivitetystä tahdistimesta huolimatta kuntoni heikkeni. Väsyin aina vain helpommin. Syksyllä 2021 jaksoin kävellä muutamia satoja metrejä ennen kuin minun oli pakko pitää monen minuutin istumatauko.

Jaksoin kävellä vain muutamia satoja metrejä.

Kardiologi totesi, että sydämen pumppausteho oli heikentynyt niin paljon, että jos tilanne vielä pahenee, pitää harkita sydämensiirtoa.

Huhtikuussa 2022 pääsin vihdoin sydämensiirtolistalle.

Odotettu soitto

Odotettu soitto tuli vihdoin marraskuussa. Meilahden sairaalasta ilmoitettiin, että uusi sydän on löytynyt ja minun pitää olla sairaalassa neljän tunnin kuluessa.

Vaimon kanssa olimme jo aiemmin jutelleet siitä, että en välttämättä palaa sairaalasta. Tiesimme kuitenkin, että leikkaus on ainoa selviytymiskeinoni.

Tiesimme kuitenkin, että leikkaus on ainoa selviytymiskeinoni.

Operaatio meni hyvin. Heräsin neljän vuorokauden kuluttua, ja paikalla olivat vaimoni ja poikani. Minut valtasi niin valtava kiitollisuus ja helpotus, että kyyneleet alkoivat valua silmistäni.

Kuntoutus käynnistyi melkein nollista, sillä painoni oli pudonnut yhdeksän kiloa ja jalkani olivat kuin ohuet tikut.

Fysioterapeutin ohjaamana opettelin ensin kävelemään rollaattorin avulla. Vähitellen voimat alkoivat palata. Tunsin olevani uusi mies, kun sydän ei enää ahdistanut.

Kolmen sairaalaviikon jälkeen palasin kotiin. Olo oli kuin olisin saanut kaksi lottovoittoa ja joululahjan.”

Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 16/2025 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.