Viiden suonen ohitusleikkauksessa ollut Seppo, 80: ”Olen elämäni kunnossa”

"En minä mihinkään leikkaukseen mene! Jos vain muutan ruokavaliota ja alan lenkkeillä? Eikös tämä sillä hoituisi?'

’Ei hoidu’, vastasi lääkäri tylysti ja passitti minut jatkotutkimuksiin.

Istuin lääkärin vastaanotolla lokakuussa 2010, koska olin ollut tavallista väsyneempi. Askel oli lyhentynyt, vaikka olin vasta 66-vuotias.

”Entä, jos sydän pettää ja kuolen tähän?”

Varjoainekuvauksissa paljastui, että sydämeni verisuonet olivat 50-, 60- ja jopa 90-prosenttisesti tukossa. Minulla oli sepelvaltimotauti.

Odotin kutsua leikkaukseen yli puoli vuotta. Loppukesästä lyhyen mäen nousu rannasta kotipihalle tuntui ponnistukselta. Minua alkoi pelottaa: entä, jos sydän pettää ja kuolen tähän?

Olin tehnyt vuosikymmenet töitä ravintola-alalla. Suuren osan ajasta olin isojen hotellien johdossa. Kun minun tuli nälkä, menin hotellin ravintolaan ja söin ja join mitä huvitti. Työnkuvaan kuuluivat pippuripihvi, punaviini sekä kakku ja konjakki jälkiruokakahvien kanssa.

Perheyrityksemme omisti kaksi isoa hotellia Jämsän Himoksella ja Rovaniemellä. Lisäksi meillä oli ravintola Lahdessa.

”Myimme hotellit ja ostimme vanhan maatilan.”

Ravasin paikkakunnalta toiselle valvomassa hotelleja ja ravintoloita. Aina oli jossain oli jotain sotkua, jota minun piti sitten selvittää. Kiirettä ja stressiä riitti.

Jo ennen väsymysoireita halusin hidastaa tahtia. Myimme hotellit ja ostimme vaimon kanssa vanhan maatilan Puujärven rannalta Karjalohjalta. Perustimme majatalon ja senioreiden mummonmökkikylän.

Matkustaminen väheni, mutta työtä ja kiirettä tonttien myyminen, talojen rakennuttaminen ja majatalon pito silti teettivät.

Kun pääsin vihdoin leikkauspöydälle, minut nukutettiin ja rintakehäni sahattiin auki. Sääristä otettiin puoli metriä suonta, joista tehtiin ohitus viiteen sepelvaltimoon.

Leikkauksen jälkiseurauksena minulle tuli paha kokovartalotulehdus, jolle ei löydetty syytä. Olin monta kuukautta sänkypotilaana, ja kovat säryt kestivät yli puoli vuotta. Siinä oli varmaan hengenlähtö lähellä.

”Muuten tapaamme uudelleen parin vuoden päästä”, lääkäri sanoi.

Sydän kuitenkin kesti. Kirurgi antoi tekemälleen työlle takuun: ohitusleikkauksessa korjatut suonet kyllä pelittävät. ’Herra voi elää vielä pitkäänkin, jos muuttaa ruokatottumuksiaan ja alkaa liikkua säännöllisesti. Muuten tapaamme uudelleen parin vuoden päästä’, hän sanoi.

Jos vuoden makaa ja kaikkia paikkoja särkee, liikunta on aluksi viheliäistä hommaa. Ei ollut voimia, ei halua, ei jaksamista.

Rinnassa ei kuitenkaan tuntunut mitään ihmeellistä, joten pakotin itseni kaksi kertaa viikossa altaaseen. Joka kerta pääsin hiukan pidemmälle. 

”Soudin ensin puoli tuntia, sitten tunnin päivässä. Joka päivä.”

Pari vuotta myöhemmin olin toipunut niin hyvin, että päätin alkaa soutaa. Kotimme vieressä on hieno järvi. Soudin ensin puoli tuntia, sitten tunnin päivässä. Joka päivä, jos ei ollut ihan mahdoton tuuli tai sade.

Soutaessa loputkin tulehdukset ja kivut hävisivät.

Parissa vuodessa tulin niin hyvään kuntoon, etten ole ikinä ollut. En ollut nuorenakaan kova liikkumaan, joten säännöllisen soutamisen vaikutus pääsi yllättämään: että voi mies olla elämänsä kunnossa yli 70-vuotiaana!

Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 20/2024 julkaistusta jutusta, jossa 80 vuotta täyttänyt Seppo Syvähuoko kertoo lisää liikuntaharrastuksistaan sekä nykyisestä ruokavaliostaan. Tilaajana voit lukea koko jutun täältä. Jos et ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun tai tee tilaus tästä.