Maarit Hurmerinta, 70, muutti alkukesästä puolisonsa kanssa uuteen pienempään kotiin. Enää ei tarvitse huolehtia isosta talosta eikä puutarhatöistä. Ajatus on Maaritista yhtä aikaa ihana ja kamala.
Laulaja Maarit Hurmerinta seisoi muutama vuosi sitten kotitalonsa kellarissa ja katseli tavaramäärää.
Hyllyillä oli muun muassa lasten pieneksi jääneitä luistimia, puoliso Sami Hurmerinnan vanhat hokkarit ja Maaritin lasketteluhaalareita.
Vanha käsisaha, sorkkarauta ja ruosteiset ruuvimeisselit olivat talon entisten asukkaiden perua.
Yli 40 vuodessa oli ehtinyt kertyä yhtä ja toista tarpeellista ja tarpeetonta.
Päätös muutosta oli hyvä tehdä nyt, kun voimia ja terveyttä on.
Alkamassa oli kellariremontti, ja ison huoneen kokoinen tila piti tyhjentää. Mitkä tavarat viemme pois, remonttimies kysyi. Viekää kaikki vaan, Maarit sanoi.
– Esimerkiksi työkaluja emme olleet käyttäneet lainkaan, emmekä olisi osanneetkaan niitä käyttää, Maarit nauraa.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/et_maarit_8920.jpg?itok=7pil9dvV)
Haikein mielin uuteen
Maarit ja Sami muuttivat kolmikerroksisesta talostaan pienempään, yksikerroksiseen kotiin toukokuussa.
Uusi koti valmistui Vantaan Hiekkaharjuun. Vanha koti laitettiin myyntiin haikein mielin.
– Muutos on iso, ja minua kauhistuttaa ja ilahduttaa yhtä aikaa. Vanha talomme on täynnä rakkaita muistoja, joita vaalin lopun ikäni. Lapset ovat kasvaneet sen seinien sisäpuolella ja saaneet temmeltää isolla pihalla.
Maarit ja Sami muuttivat taloon, kun Samuli-poika oli 6-vuotias. Tytär Janna ei ollut vielä syntynyt. Nyt Samuli ja Janna ovat aikuisia ja heillä on omia lapsia.
– Päätös muutosta oli hyvä tehdä nyt, kun voimia ja terveyttä vielä on, Maarit sanoo.
Runoja, nuotteja ja kolme pianoa
Tässä mummolassa lapset ovat saaneet hyppiä sohvalla. Sohvasta on tullut trampoliinin ja nahkasohvan yhdistelmä, Maarit kuvailee.
Trampoliinisohva pakattiin mukaan uuteen kotiin, samoin kitarat, kolme pianoa – pystypiano, sähköpiano ja flyygeli – sekä taulut.
Tässä mummolassa lapset ovat saaneet hyppiä sohvalla.
Maaritille rakkaat runokirjat, kuten L. Onervan ja Eino Leinon teokset, kannettiin uuden kodin kirjahyllyyn, samoin Samin isältään perimät taidekirjat, yhteiset nuottikirjat ja muusikoiden kuten Ray Charlesin elämäkerrat.
Maaritin tarmoa ja käytännöllisyyttä tarvittiin, jotta asioita tapahtui. Esimerkiksi demonauhoja oli kertynyt muusikkoparille 50 vuoden uran aikana kasapäin.
– Olen sanonut Samille, että haluaako hän, että lapsemme joutuvat tilaamaan caterpillarin raivaamaan tavaraa sitten, kun meitä ei enää ole.
"Nyt tuntuu, että surutyö on tehty."
Muistojen läpikäyminen vei aikaa, ja Maarit halusi antaa sille tilaa. Kun hän perkasi tavaroita, hän saattoi pysähtyä joidenkin kohdalla pitkäksi aikaa.
Eniten herkistivät valokuvat, joissa lapset ovat pieniä.
– Suurimman osan surutyöstä tein jo muuttoa suunnitellessamme. Nyt tuntuu, että se on tehty.
Kaikkea ei sentään tule ikävä
Ison talon siivoaminen ja pihan ylläpito olisivat käyneet vuosi vuodelta raskaammaksi.
Kymmenen omenapuuta ja kaksi päärynäpuuta pudottavat syksyisin satonsa nurmikolle.
Hedelmiä oli niin paljon, että Maarit joutui joskus lapioimaan niitä jätesäkkeihin ja viemään kaatopaikalle.
Uuden kodin ikkunoista näkyy pieni piha. Sinne Maarit aikoo istuttaa ainakin salaattia, basilikaa ja ruohosipulia.
Miksi Maarit ei käy mielellään lääkärissä? Miten hän suhtautuu katseiden kohteena olemiseen työssään laulajana? Lue lisää Maaritin kuulumisista ET Terveyden numerosta 6/2024. Tilaajat voivat lukea aiempia ET Terveys -lehtiä Digilehdet.fi-palvelussa.
