Presidentti Tarja Halonen, 80: ”Saan kuntoilusta voimaa, vaikka aina ei huvittaisi lähteä”

On croquis-ilta. Presidentti Tarja Halosella, 80, on ollut piirtämisessä taukoa, mutta hän on taas mukana joukossa.

Nopeita vetoja pehmeällä lyijykynällä valkoiselle paperille, ja sitten malli vaihtaakin jo asentoa. Hiljalleen piirtäjät pääsevät keskittyneisyyden tilaan, joka vie kohti rennompaa kättä.

– Jostain lihasmuistista se tulee. Ei tauko piirtämisessä olekaan tehnyt pahaa. Englantilaiset sanoisivat, että olen vasta warming up my hand, Tarja Halonen kuvailee.

Vesijumpassa on hyvä vahvistaa pari vuotta sitten operoituja lonkkia ja leikkauksesta toipuvaa selkää.

Ennen iltaa hän on käynyt toisessa vakioharrastuksessaan, vesijumpassa.

Se on mukava laji ja tällä hetkellä myös kuntouttaja. Altaassa on hyvä vahvistaa pari vuotta sitten operoituja lonkkia, ja leikkauksesta toipuvaa selkää.

Ensimmäinen porras, toinen porras

Halonen kuvailee liikuntaansa ennen kaikkea kuntouttavaksi.

– Pyrin mahduttamaan myös kuntosaliharjoittelun ja avantouinnin viikkoihin, mutta välillä ulkomaanmatkat häiritsevät säännöllisyyttä.

– Olen aina ollut aktiivinen kuntoilija, mutta ei aina tunnu siltä, että onpa taas kiva lähteä. Tiedän kuitenkin, että tässä iässä täytyy pitää kiinni säännöllisyydestä.

Tarja Halonen toteaa olleensa väärällä tavalla suomalaisen sisukas. Vaikka lonkat ja selkä olivat antaneet jo pidempään oireita, hän ajatteli, ettei suurta hätää ole.

Tarja Halonen toteaa olleensa väärällä tavalla suomalaisen sisukas.

Jonot leikkauksiin olivat pitkiä, ja varmasti niissä oli kiireellisempääkin hoitoa tarvitsevia. Sitten selkärangan ahtauma alkoi rajoittaa melkein kaikkea tekemistä.

– Sen ohjeen antaisin, että kun kuntoutus lähtee hyvin liikkeelle, ei pidä hämääntyä tuloksista vaan jatkaa eteenpäin. Vähän kuin itämaisissa taistelulajeissa: Ensimmäisen suoritetun vyön jälkeen voi todeta, että tämä oli ensimmäinen rappunen. Sitten mennään ylöspäin.

Usein kun käy niin, että voinnin alkaessa parantua annetaan myöten. Ei kannattaisi, sillä vielä on matkaa siihen, miten hyvin voisi toipua.

– Liikunnan voi mitoittaa aina uudelleen niin, että se sopii jäljellä olevaan kuntoon. Onnekseni myös puolisoni harrastaa pitkälti samoja asioita, sanoo Halonen.

Kun kuntoutus lähtee hyvin liikkeelle, ei pidä hämääntyä tuloksista vaan jatkaa eteenpäin.

Puoliso Pentti Arajärvi jättää kuitenkin vesijumpan väliin, sillä sitä tehdään suljetussa ryhmässä.

Me vasta opiskelemme vanhuutta

Halonen oli 67-vuotias, kun hänen toinen presidenttikautensa päättyi vuonna 2012. Se tarkoitti, että hän saattoi vapaasti keskittyä itselleen tärkeisiin asioihin – parantamaan maailmaa niin kuin haluaa.

Sitä varten syntyi Tarja Halosen kestävän kehityksen säätiö. Se jatkaa presidenttikaudella aloitettua työtä.

Voimat on keskitetty YK:n kestävän kehityksen ohjelmaan nimeltä Agenda 2030. Siinä on 17 kohtaa, joissa määritellään tavoitteet maailmanlaajuisesti.

– Noista tavoitteista kohta viisi on minulle hyvin läheinen, koska se liittyy sukupuolten tasa-arvoon. Sillä saralla riittää todellakin vielä paljon työtä. Rytmitän viikkoa nyt niin, että työn lisäksi aikaa olisi myös latautumiseen. Kansainvälisessä yhteistyössä osa aikatauluista tulee kuitenkin annettuna, ja sopeudun siihen.

Rytmitän viikkoa nyt niin, että työn lisäksi aikaa olisi myös latautumiseen.

– Hieman huumoria silmäkulmassa sanoisin, että pyrin olemaan hengissä ja työkuntoinen tuona vuonna 2030, mikä on melkoinen haaste.

Neljä vuotta sitten ilmestyneessä kirjassa Tarja Halonen – erään aktivistin tarina päähenkilön elämänasenne avautuu napakasti: olen aktivisti niin kauan kuin henki pihisee.

Ikä voi olla hidaste mutta sen ei tarvitse olla este. Kuitenkin moni eläköityvä pitää tulevaa elämänvaihettaan jaksona, jolloin vetäydytään sivuun, annetaan tilaa nuoremmille, mitäs tässä nyt enää...

– Olemme Suomessa vasta opiskelemassa sitä, että voimme elää vanhoiksi. Tämä johtuu maamme historian kovista käänteistä.

Vielä sata vuotta sitten toivuttiin 1800-luvun nälänhädän seurauksista.

Olemme Suomessa vasta opiskelemassa sitä, että voimme elää vanhoiksi.

1900-luvun puolivälissä suomalaiset olivat yksi Euroopan sairaimmista kansoista: miesten keskimääräinen elinikä oli 55 vuotta ja naisten 61. Ne ovat nousseet nopeaa tahtia, ja kuulumme nyt vauraisiin, terveisiin kansakuntiin.

– Kahdeksankymmentä vuotta ei näytä olevan mikään kummallinen ikäraja millekään, sanoo Tarja Halonen

Lue lisää Tarja Halosen hyvinvoinnin tekijöistä: ET Terveys 3/2024. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.