Suomalaiset ovat alttiita auttamaan muita, sanovat vapaaehtoistyön konkarit. Heidän mielestään ei haittaa, vaikka apua antaisi myös saadakseen itselleen iloa.

Suomen Punainen Risti on tänä syksynä saanut riveihinsä 10 000 uutta vapaaehtoistyöntekijää.

– Kolmen viime kuukauden aikana Suomessa on näkynyt hienosti talkoohenkeä ja auttamisen halua, iloitsi SPR:n kansainvälisen katastrofiavun päällikkö Andreas von Weissenberg tiistaina Helsingin Kallion kirkossa järjestetyssä tilaisuudessa.

Auttaminen ei aina ole epäitsekästä, mutta ei sen tarvitsekaan olla.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Von Weissenbergin mielestä on ihan ok, että avun antaja vahvistaa auttamistyössä omia sosiaalisia verkostojaan, lisää elämäänsä merkityksellisyyden tuntua ja kokee yhteisyyttä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Paneelikeskusteluun osallistunut Helsinki Mission toiminnanjohtaja Olli Valtonen kertoi esimerkin omasta elämästään.

Tuli hyvä tunne, että kerrankin minusta oli jotain hyötyä

– Olin Paloheinässä ruokakaupan parkkipaikalla, missä eräs vanha herra koputteli autojen ikkunoihin. Toivoin, että ehtisin alta pois ennen kuin hän tulisi minun kohdalleni. En ehtinyt ja niinpä avasin oven. Mies halusi kyytiin, pyysi viemään itsensä kotiin. Hän mainitsi osoitteen.
Valtonen lähti ajelemaan kohti miehen antamaa osoitetta, mutta koko kadulta ei löytynyt taloa, jonka mies olisi tunnistanut kodikseen.

–Sain selvitettyä hänen nimensä, ja numerotiedustelusta löytyi osoite. Siellä, ihan toisella kadulla, rouva jo odotteli muistisairasta puolisoaan. Tuli hyvä tunne, että kerrankin minusta oli jotain hyötyä.

Pienituloiset anteliaimpia  

Olli Valtosen havaintojen mukaan suomalaiset ovat auttamishaluisimpia silloin, kun Suomella menee huonosti.

– Helsinki Missiossa olemme huomanneet myös sen, että eniten auttavat pienituloiset.

Kun kysyn, miksi annatte rahaa tai aikaanne meille, ihmiset vastaavat: siksi kun te pyysitte.

– Moni vapaaehtoinen on itse saanut apua ja haluaa siksi antaa sitä itsekin.

Jos joskus epäilee, ettei tiedä, miten voisi auttaa, riittää, kun tekee sitä, mitä itsekin toivoisi saavansa.

Valtosella oli ehdotus niille, joilla riittää varallisuutta perinnöksi asti.

– Suomalaisten pitäisi oppia tekemään testamentteja. Eräs englantilainen säätiö teki tutkimuksen, jonka mukaan ne, jotka testamenttaavat varojaan hyvään tarkoitukseen, elävät pitempään.

Ilman vapaaehtoisia ei pärjätä

Vapaaehtoisia tarvitaan täydentämään yhteiskunnan palvelutarjontaa, Olli Valtonen uskoo.

– Ennen ajateltiin, että yhteiskunta huolehtii heikoista. Nyt tiedetään, ettei yhteiskunta voi kaikkea tehdä, esimerkiksi selättää yksinäisyyttä. Siinä kyllä vapaaehtoisia tarvitaan.

Olemme huomanneet, että eniten auttavat pienituloiset

– Helsinki Missiolla on nuorten kriisipiste, jossa on 14 kriisityöntekijää. Pisteeseen voi tulla vaikka nimettömänä. Julkispalveluissa tällainen nimettömyys ei onnistu.

Syntisen virsiä ja enkeleitä

Paneelikeskustelun jälkeen kirjailija-pastori Jaakko Heinimäki laulatti yleisöllä kokoamansa Syntisen virsikirjan lauluja, joista monet ovat virallisesti iskelmiä, mutta puhuttelevat vähintää yhtä vahvasti kuin virret. Joukossa oli muun muassa J.Karjalaisen Sankarit, Saukin suomentama Vanha holvikirkko ja venäläinen klassikko Rakastan elämää.

– J. Karjalaisen laulusta tulee mieleeni Martti Luther, joka palautti kunniaan ihmisen arkisen kutsumuksen. Arkihommamme hoitaen me elämme kristittyinä tässä maailmassa, Heinimäki totesi.

Arkiseen kutsumukseen liittyy muiden auttaminen. Heinimäki nosti esiin Uudessa testamentissa esiintyvän termin filoxenia, joka on suomeksi muukalaisten rakastaminen.  

– Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä, Heinimäki siteerasi Heprealaiskirjettä.

 

 

 

Lähde laulamaan

Syntisen virsiä pääsee laulamaan Jaakko Heinimäen kanssa muun muassa ET-lehden virsiristeilyllä 13.–14.12. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla