Yli 50-vuotiaiden erot lisääntyvät vauhdilla – mutta miehille huonompikin suhde on ihan ok

Lea piti naamansa peruslukemilla, vaikka sisällä myrskysi. Viisikymppinen tytär Sari oli juuri kertonut aikovansa erota puolisostaan, vain vuotta ennen hopeahääpäivää.

Parin lapset olivat muuttaneet omilleen, ja nyt yhdessä rakennettu omakotitalokin menisi myyntiin.

Tytär kertoi eroavansa – juuri ennen hopeahääpäiväänsä.

– Sepä ikävää, Lea sai sanotuksi.

Hän ei ollut nainen, joka sanoi, mitä ajatteli, mutta suunnilleen näin se meni:

”Eikö nykypolvilla ole sisua ja pitkäjänteisyyttä! Ei meillä Reinonkaan kanssa niin helppoa ollut, mutta 55 vuotta jaksettiin ennen kuin se kuoli. Hyvä mies se oli, minuun suhtautui niin kuin siihen syöpäänsäkin: se, mikä kohtaloksi suodaan, sen kanssa sitä mennään.”

Sarin teki mieli selittää, että lasten muutettua pois avioliitosta oli kadonnut viimeinenkin yhdistävä asia. Hän kaipasi elämäänsä taas onnea, muutosta ja värejä, mutta ei sitä äidille voinut kertoa.

Lean sukupolvi oli tehty toisenlaisesta aineesta: jääräpäisestä velvollisuudentunnosta, jonka avulla mentiin läpi harmaiden vuosien.

Kunnes keski-ikä erottaa

Edellinen esimerkki on kuvitteellinen, mutta yhä useammissa perheissä leat ja sarit yrittävät ymmärtää toisiaan. Suomessa avioeronneisuus on pitkään ollut yksi maailman korkeimmista. Nyt se ulottuu myös yli viisikymppisiin.

– Uusimmassa perhebarometrissa suuri yllätys oli se, miten paljon 50–60-vuotiaiden erot ja uudet suhteet ovat yleistyneet, Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch sanoo.

Suuri yllätys on, miten paljon 50–60-vuotiaiden erot ovat lisääntyneet.

Vielä vuonna 1990 yli 50-vuotiaiden osuus kaikista avioeroista oli alle kymmenen prosenttia. Toissa vuonna osuus oli jo miltei 30 prosenttia. Osa viisikymppisten avioeroista koskee toisia tai kolmansia liittoja, mutta suurin osa pitkään jatkuneita ensiliittoja.

– Ehkä meidän pitenevään elämänkulkuumme on syntymässä uudenlainen keskivaiheen kriisi, jossa nuorena tehtyjä valintoja voi vielä kyseenalaistaa, Rotkirch arvelee.

Sitoutumisen hankaluus

Avioero sinänsä ei ole enää eri sukupolvia erottava kokemus, sillä eroja on paljon eläkeikäisiin asti. Sukupolvet eroavat enemmän siinä, että yhä harvempi nuori solmii avioliiton.

– Yhä enemmän on niitä, jotka eivät muuta koskaan yhteen kenenkään kanssa tai tekevät sen hyvin myöhään, Rotkirch kertoo.

Perheen perustamista ja suhteen virallistamista lykätään pidemmälle. Joka toisessa perheessä ensimmäinen lapsi syntyy avo- eikä avioliittoon. Moni alkaa harkita naimisiinmenoa vakavissaan vasta vanhemmuuden myötä.

Naimisiin mennään yhä myöhemmin.

Rotkirchin mukaan avoliitot ovat eräänlainen avioliiton esivaihe. Ne myös purkautuvat avioliittoja helpommin.

– Avioliitto kielii edelleen sitoutumisesta. Avioon mennään ajatuksella, että se kestää.

Vaikeat ensivuodet

Avioliittojen ensimmäiset vaaran vuodet ovat liiton alkutaipaleella, kun sitoutuminen hakee vielä muotoaan.

Keskimäärin avioeroon päättyvä liitto kestää kymmenisen vuotta. Eronneista noin neljännes solmii uuden liiton.

Jos avioliitto kestää ensimmäisen vuosikymmenen, se lujittuu. Intohimo muuttuu toimivaksi arjeksi ja lujaksi kumppanuudeksi. Se, että pitkät liitot purkautuvat myöhäisessä keski-iässä, on yllättänyt myös Rotkirchin.

Liitto yleensä kestää, jos se selviää ensimmäisestä 10 vuodesta.

– Perhebarometrin mukaan syyt ovat samoja kuin nuoremmillakin, eli fyysisen läheisyyden puute, heikko tunneyhteys ja toimimaton kommunikaatio. Hälyttävän moni ilmoittaa ongelmaksi myös puolison päihteiden käytön.

Vaatimus onnellisuudesta

Uuden vuosituhannen parisuhteeseen kohdistuu entistäkin kovempia odotuksia. Kyläily on vähentynyt ja sukulaissuhteet höltyneet, mikä lisää paineita löytää unelmien kumppani.

– Vaatimus omasta onnellisuudesta on vahvistunut parisuhteessa. Osa voikin parisuhteissaan yhä paremmin, mutta ne, joilla parisuhde ei vastaa odotuksia, eroavat herkemmin kuin ennen, Rotkirch sanoo.

Perhebarometrin mukaan naiset ovat tyytymättömämpiä avioliittoonsa kuin miehet ja heidän odotuksensa ovat kovemmat.

Naisten odotukset avioliittoa kohtaan ovat miehiä kovemmat.

– Naiset kärsivät enemmän, jos suhteen laatu on huono. Miehillä se menee enemmän niin, että huonompikin suhde on ihan ok.

Yhteen asiaan miehet ja naiset ovat yhtä tyytymättömiä – seksiin ja fyysiseen läheisyyteen.

Tahdon asia?

Edelleen reilusti yli puolet ensimmäisistä avioliitoista kestää kuolemaan asti. Tilastojen valossa onni löytyy varmimmin ensiliitossa, sillä ensiliittojen mediaanikesto on yli 20 vuotta, toisten ja kolmansien alle 10 vuotta.

Suomessa on paljon 1950–1970-luvuilla solmittuja liittoja, joissa riittää yhä rakkautta.

– Moni saa nauttia todella pitkästä liitosta, sillä elinikä on pidentynyt, Rotkirch sanoo.

– Pitkän suhteen yhteys hyvinvointiin ja terveyteen on vahva. Perhetutkijan paras terveysvinkki onkin, että löydä hyvä kumppani ja pidä hänestä kiinni.

Miesten pitkää liittoa suojaa hyvä tulotaso ja korkea koulutus, mutta naisilla asia on päinvastoin. Hyvin koulutetut ja tienaavat naiset eroavat yli viisikymppisinä herkemmin kuin matalapalkkaiset naiset.

Tässä Sarin sukupolvi eroaa äitinsä sukupolvesta: pitkä liitto on nyt valinta, ei taloudellinen tai sosiaalinen pakkoratkaisu.

– Se on hyvinvointivaltion yksi seuraus, että voi erota, jos liitto ei tyydytä, Rotkirch sanoo.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 22/2021.