Ystävänsä syövälle menettänyt Miitta Sorvali: "Ystävän jättämää aukkoa ei voi täyttää"

Olohuoneen ikkunasta näkyy vanhan omenapuun paljaita oksia. Sen punaisista hedelmistä syntyi syksyllä 60 litraa omaa tuoremehua. Seikka, jota näyttelijä Miitta Sorvali, 66, ei jaksa olla ihmettelemättä.

Kotipihan kasvihuone tyhjennettiin loppusyksystä kukkasista, ja osa niistä talvehtii lasitetulla terassilla. Sisällä olohuoneessa rätisee reipas takkatuli. Se levittää lämpöä vanhaan puutaloon Helsingin Tapiolassa.

Minulla on tarve levätä ja olla hissukseen.

Sorvalien koti näyttää siltä kuin se olisi luotu riehakkaisiin illanistujaisiin, joissa laulu raikaa ja ystävät kuljeskelevat viinilasit käsissä ja nojailevat keittiön kuparipannujen äärellä lieteen.

Mutta Miitta on mielellään kotona itsekseen.

– Ihailen ystäväni Krisse Salmisen tapaa pitää yhteyttä ystäviinsä. Hän näkee usein kavereitaan, kutsuu heitä kylään ja tekee kivoja juttuja heidän kanssaan. Minulla on tarve levätä ja olla hissukseen, sanoo Miitta.

Ystävyysaukko pysyy sydämessä 

Loppuvuoden ja ensi vuoden alun Miitta on mukana Kaikki ystäväni -näytelmässä, jossa hän esiintyy Sanna Stellanin ja Anu Sinisalon kanssa.

Esitys juhlii ystävyyttä elämän kantavana voimana ja pohtii ystävyyssuhteiden kipukohtia ja yksinäisyyttä.

Miitan pisimmät ystävyydet ovat syntyneet Teatterikoulun aikoina ja aikuisiän työvuosina.

Pisimmät ystävyydet ovat syntyneet Teatterikoulussa.

Rakkain ystävä oli näyttelijä Kaija Kangas, johon Miitta tutustui Teatterikoulun aikoina. Kaija kuoli vuosi sitten syöpään 69-vuotiaana.

– Kaija oli viisas, turvallinen ja hauska. Nauroimme yhdessä niin paljon.

Kun Kaijan lapset olivat pieniä, Miitta ja hänen puolisonsa Kari Sorvali omistivat vanhan kansakoulun Kiteellä. Siellä perheet viettivät yhdessä kesälomia. Aikuiset pelasivat jazzia iltaisin. Lapset juoksivat helteisinä päivinä nakuina pihalla.

Ystävän jättämää aukkoa ei voi millään täyttää. Miitta nostaa kämmenen rinnalleen.

– Säilytän hänet sydämessäni. Välillä minut valtaa viiltävä tunne hänen menettämisestään. Ehkä hän on olemassa jossakin toisessa todellisuudessa. Joskus tunnen sen, ja sanon itsekseni ´hei hei Kaija´.

Hauskat muistot lohduttavat

Miitalle ystävyyden ydin on siinä, että saa olla sellainen kuin on ja yhtään pinnistelemättä.

– Itse toivon olevani lisäksi hauskaa seuraa, Miitta määrittelee.

Näin oli esimerkiksi silloin, kun hän vietti Kaijan kanssa useamman viikon New Yorkissa.

Ystävysten reissuilla ei voivoteltu, ei vaikka hienoksi tarkoitettu illallinen olisi lopulta päätynyt ateriointiin huoltoasemalla. Suunnitelmat saattoivat muuttua hetkessä, eikä kummallakaan ollut mitään yllättäviä käänteitä vastaan.

Miitta arvelee, että hänellä on tapa ajaa itsensä tilanteisiin, jotka ovat oman mukavuusalueen ulkopuolella. Ja se on lahja.

Lue lisää Miitta Sorvalin hyvän elämän oivalluksista: ET Terveys 10/22.