Koripallolegenda Bernard Harris, 75: ”Haluan pysyä poissa hoivakodeista niin pitkään kuin mahdollista”
Ex-ammattilaiskoripalloilija Benkku Harris ei halua kaatua eikä joutua hoivakotiin. Siksi hän käy ahkerasti salilla ja jakaa liikuntavinkkejä myös ikätovereilleen.
Ihmiset aina sanovat minulle, että et voi olla jo 75-vuotias. Vastaan siihen, että harvapa meistä valehtelee ikänsä ylöspäin. Kyllä, olen täyttänyt 75 vuotta.
Minä myös tunnen sen joka aamu. Selkä on jäykkä, usein jalatkin. Siksi aloitan aamuni venyttelemällä.
"Sellaista se on vanheneminenkin. Jossain tuntuu joka aamu."
Oikeastaan aamut ovat nyt samanlaisia kuin silloin, kun pelasin koripalloa ammattilaisena. Siihen aikaan tiesin aina herätessäni, miten koville olin edellisenä päivänä kehoni pannut. Tunsin sen milloin selässä, milloin nilkoissa, sormenpäissä, kyynärpäissä.
Sellaista se on vanheneminenkin. Jossain tuntuu joka aamu.
Ei enää paineita
Käyn kuntosalilla, jotta pystyisin jatkossakin kävelemään portaat ylös ja alas, vaihtamaan autoon renkaat ja avaamaan suolakurkkupurkin.
"Voin jäädä kotiin katsomaan televisiota."
Ammattiurheilijana jouduin monta kertaa lähtemään treeneihin, vaikka ei olisi yhtään huvittanut.
Enää en ota paineita, vaikka jäisin treenipäivänä kotiin katsomaan televisiota. Voin tehdä niin, koska tiedän, että palaan salille seuraavana päivänä.
Kolme syytä treenata
Olen kuullut monenlaisia selityksiä sille, miksi joku ei voi lähteä harrastamaan liikuntaa. Ei ole harrastuskaveria, ei keksi sopivaa lajia, ei osaa käyttää salilaitteita.
Selityksiä on helppoa keksiä, mutta minusta on vielä helpompaa löytää syitä sille, miksi kannattaa lähteä liikkeelle.
"Hyväkuntoinen jaksaa viettää aikaa lastenlastensa kanssa."
Lapset ovat yksi syy. Kun pysyn toimintakuntoisena, lasteni ei tarvitse auttaa minua joka asiassa.
Lastenlapset ovat toinen hyvä syy. Hyväkuntoinen jaksaa viettää aikaa lastenlastensa kanssa.
Kolmas syy on terveydenhuolto. Hoivan tarvetta riittää, mutta hoivakodeissa on pulaa hoitajista. Minua motivoi liikkumaan jo se, että haluan pysyä poissa hoivakodeista niin pitkään kuin mahdollista.
Eihän kukaan nähnyt?
Kolmen viime vuoden aikana en ole liukastunut kertaakaan. Sitä ennen kaaduin joka talvi.
Kerran kaaduin pienessä rinteessä tyttäreni auton viereen. Olin juuri puhdistanut auton lumesta ja olin lähettämässä tyttärelle siitä kuvaa, kun jalat liukuivat pois altani.
En satuttanut itseäni. Katsoin vain huolestuneena ympärilleni, että eihän kukaan nähnyt rojahdustani.
"Hyvänä päivänä olen 208 senttiä pitkä, huonona 207."
Tasapainoni on vanhetessa huonontunut. Siihen on pakko kiinnittää huomiota jo siksi, että olen pitkä – hyvänä päivänä 208 senttiä, huonona 207. Jos kaadun, putoan korkealta.
Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 7/2026 julkaistusta jutusta, jonka voit tilaajana lukea kokonaan täällä. Jos et ole lehden tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
Bernard Harris, 75
tunnetaan lempinimellä Benkku.
Hän saapui Suomeen vuonna 1980 ensin pelaamaan koripalloa ja ryhtyi sittemmin myös valmentajaksi. Edelleen hän ohjaa naisten, miesten ja lasten koripalloryhmiä kotikaupungissaan Espoossa.
Benkku asuu avopuolisonsa kanssa, ja hänellä on kaksi aikuista lasta aiemmista liitoista. Vuodesta 1990 hän on ollut Suomen ja Yhdysvaltojen kaksoiskansalainen.
Hän julkaisee Facebookissa ja Instagramissa Keep It Moving -videoita, joissa hän antaa senioreille vinkkejä siitä, miten omassa iässä voi harrastaa liikuntaa.
