Koirat, metsästys ja luonto. Kun nämä yhdistää, ollaan päästy Leo Söderlingin rakkaimman harrastuksen ytimeen.

Porilaisen omakotitalon pihassa on koirilla oma talo ja koiratarha. Lämpimissä kopeissaan majaa pitävät suomenajokoirat Teemu ja Aku, jotka odottavat innoissaan, että isäntä, Leo Söderling, 65, lähtisi niiden kanssa metsään tai edes päivittäiselle lenkille. 

Rusakoita ja jäniksiä metsästetään ajavien koirien avulla. Leo on erikoistunut tällaisten koirien kouluttamiseen. Hän kilpailee koiriensa kanssa ajokokeissa  ja se vaatii harjoittelua. Nyt eläkepäivinä aikaa on tarpeeksi. Ja aikaa siihen kuluukin:

– Vien koirat metsään jänisjahtiin kaksi kolme kertaa viikossa. Mutta emmehän me jänöjä tapa eivätkä koirat saa niitä kiinni. Ammumme korkeintaan yhden tai kaksi vuodessa.

Koirien koulutus jänisjahtiin tuli Leolle tutuksi jo lapsena oman isän kautta. Harrastus on kulkeutunut Leolle verenperintönä, kuten ajokoirille se, että ne ajavat jäniksiä.

– Minulla on gps-paikannin. Se raportoi kaiken, mitä koira tekee ja missä se liikkuu. Voin seurata sen reittiä kännykästä. Tämä on niin helppoa nykyään. Ja jännittävää, Leo sanoo.

Hänen omat koiransa eivät ole karkailleet, mutta isän koira oli aikanaan ajon jälkeen kahdeksan viikkoa kateissa.

– Eniten pelkään sitä, että susi hyökkää koiran kimppuun. Periaatteessa me kaikki mahdumme metsiin, kunhan kukaan ei tapa koiriani.

"Meidän pojat ovat vähän myöhään syttyvää sorttia"

Sisäkoiria Leolla on kaksi. Halvauksesta selvinnyt, yhdeksänvuotias Hemi-mäyräkoira ajoi aikoinaan peuroja, kauriita ja jäniksiäkin. Alma on ajokoira, ulkokoirien emo. 

Nyt koulutettavana ovat nelivuotiaat Temu ja Aku eivät pääse taloon, koska jos niitä pitää sisällä, niiden tassut eivät kestä harjoittelua.

– Yleensä koirat oppivat ajamaan jo vuoden tai kahden ikäisinä, meidän pojat ovat vähän myöhään syttyvää sorttia. Viime vuonna ne kisasivat ensimmäistä kertaa, Leo kertoo.

Leo tunnistaa jahtihommaan sopivan ajokoiran jo pentuna muun muassa siitä, että se osaa irrottautua isännästä aika pienenä. Koirien koulutus vaatii vuosien kokemuksen ja kärsivällisyyttä.

– Se ei ole hätäisen miehen homma.

Suuri osa koirien omistajista ja niillä jänismetsästystä harrastavista on eläkeikäisiä miehiä. Leo iloitsee, kun nyt on saatu nuoria ja naisia mukaan.

Kiitä alituiseen

Kiitä, pidä hyvänä ja kehu koiraa aina kun se on onnistunut. Näin Leo opettaa.

– Kiitos pitää antaa heti. Ei koira ymmärrä enää tunnin päästä, miksi se saa herkkupaloja.

Koiraa ei saa koskaan lyödä. Jos se tekee väärin, se otetaan kiinni ja käskytetään. Pikkuisen voi ravistaa ja ottaa niskavilloista kiinni.

Leo ei osaa ajatella elämää ilman koiria. Metsästys ja luonnossa liikkuminen ovat hänelle elintärkeitä harrastuksia. Kun mies lähtee metsään koirien kanssa, hän ei koskaan osaa sanoa, kuinka pitkään hän on siellä.

– Joskus koira saa vainun jo kymmenessä minuutissa, joskus siihen menee monta tuntia. On mukavaa, kun kaikkea ei tarvitse suunnitella kellon tarkkuudella. Koirien kanssa voi aina sattua pikku yllätyksiä. Se pitää tämän harrastuksen mielenkiintoisena.

Kuka Leo Söderling?

  • Syntynyt 1.9.1949 Porissa, jossa asuu edelleen.
  • Eläkkeellä oleva koneistaja.
  • Perheeseen kuuluvat vaimo, kaksi lasta ja kaksi lastenlasta.
  • Harrastaa myös marjas­tusta ja sienestystä.