Armaksen koiraveli kuoli yhtäkkiä. Laumasta lähti paras kaveri. Minkälaista on koiran suru?
Kero-kaverin kuolemasta on jo pari viikkoa, mutta edelleen Armas nököttää portilla ihan kuin se odottaisi, että koiraveli tulisi kotiin?
Säälittävä näky. Mutta osaako koira surra ja kaivata, vai siirtääkö ihminen oma tunteensa – syyllisyytensä, säälinsä ja oman surunsa – koiraan.
Yksi puuttuu laumasta
Vaikka koira ei ehkä osaakaan surra ihmisten tapaan, tajuaa se, että laumasta puuttuu joku. Myös elämän rytmi ja päivän touhut muuttuivat, kun lauma pienenee. Enää ei ole kaveria viereisellä ruokakupilla, eikä ei kirmata yhdessä ulos, ei peuhata eikä nukuta vieretysten.
– Jos koirat on otettu pentuina suunnilleen yhtä aikaa, on niiden välille kehittynyt vahva laumasuhde ja silloin toisen kuolema voi olla kova juttu. Yleensä koirat elävät kuitenkin hetkessä eivätkä jää suremaan kaveriaan, sanoo eläintenkouluttaja Kirsi Liikanen.
– Kun koira menettää kaverin se voi tuntea turvattomuutta etenkin, jos lauman johtaja kuolee.
Ruokahalu katosi
Tiede-lehdessä pohdittiin alkuvuodesta eläinten tunteita ja johtopäätös oli, että jotkut eläimet osaavat surra. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osittaneet, että valaat, ihmisapinat, norsut ja monet kotieläimet ja lemmikit surevat.
Olipa Armas-koiran alakulon syynä suru tai jonkin sortin kaipuu – taju siitä, lauma oli pienentynyt – koiraparka kyllä reagoi kaverin lähtöön.
Se hakeutui yhä tiiviimmin lähelle ihmistä, tahtoi nukkua ihmisen vieressä tai sohvalla, pää isännän jalkojen päällä. Se seurasi isäntäänsä enemmän kuin koskaan ja kulki kannoilla ja parkkeerasi hänen lähelleen. Ruokakaan ei oikein maistunut vanhaan malliin.
Joskus se sentään livahti ulos ovelle sinne portille odottamaan kaveria tulevaksi.
Ihminen siirtää surunsa koiraan
Ihminenhän helposti inhimillistää lemmikkinsä. Niin myös Armaksen tapauksessa. Emäntä sääli koiraa: alkoi antaa ylimääräisiä makupaloja, ryhtyi leikkimään sen kanssa enemmän kuin ennen, oli näkevinään syyllistäviä katseita, kun koira jätettiin yksin.
Ehkäpä emäntä kävi omaa suruaan ja ikäväänsä läpi, sääli itseään säälimällä koiraa. Kero-koiran menetys oli kaikille kova isku.
Leikki on hyvä lääke
– Parasta olisi, jos ihminen pystyisi suhtautumaan koiraan samalla tavalla kuin ennen. Jos huomaa, että eläin on selvästi alakuloinen, on syytä yrittää aktivoida sitä leikkiä, kehitellä monipuolista tekemistä. Joskus jopa ruokavalion muutos saattaa piristää eläintä ja B-vitamiinikuurikin voi tehdä hyvää, Kirsi Liikanen opastaa.
Moni uskoo, että esimerkiksi koira haistaa kaverin kuoleman. Siksi olisikin hyvä, jos lauma näkisi, että sen jäsen on kuollut. Armas-koira ei nähnyt. Sen kaveri kuoli eläinlääkäriasemalla ja tuli tuhkauurnan kotiin jonkin ajan kuluttua.
Joskus tarvitaan tohtoria
Jos koira vaikuttaa masentuneelta parin viikon jälkeen kaverin kuolemasta, kannattaa se Kirsi Liikasen mielestä viedä eläinlääkärille.
– Joskus kaverin menettämisestä johtuva alakulo, voi laukaista jonkun perussairauden. Yleensä koira tottuu uuteen tilanteeseen aika nopeasti, jos isäntä ja emäntä käyttäytyvä samalla tavalla kuin aikaisemmin, Liikanen neuvoo.
