Hilkka Nuutilainen perusti unelmiensa kahvilan helsinkiläislähiöön. Vuodessa selviää, kannattaako vohvelinpaisto ja sopan keitto.

”Olen monta kertaa elämässäni kääntänyt uuden lehden niin työssä kuin parisuhteessa. Merkittävin uusi alkuni on ollut äitys 19 vuotta sitten. Olin aina ajatellut, ettei minusta ole äidiksi, ja epäilin kykyäni rakastaa lasta. Vaikka olin opettajana murkkujen kanssa kaiket päivät, en pystynyt näkemään itseäni vastuussa vauvasta. Onneksi silloinen aviomieheni ylipuhui minut. Olen siitä valtavan kiitollinen, sillä maailmaani avarsi todella paljon tulla 37-vuotiaana äidiksi.

Tosin avioliitto ei sitten kestänyt. Se päättyi, kun rakastuin toiseen Tuomas-poikamme ollessa viisivuotias. Jos ensimmäinen oli järkiavioliitto, toinen taas oli suurta hullaantumista. Ehdimme olla vain pari vuotta naimisissa. Hän lähti enkä minä estellyt. Tuomaksen isän kanssa olemme hyvissä väleissä.

Kävin toisen eroni jälkeen Erosta ehyeksi -kurssin. Siellä sain harjoiteltua muuan muassa sitä, kuinka pyydän Tuomaksen isältä anteeksi perheemme rikkomista. Itkien harjoittelin ja itkien pyysin, myös Tuomakselta. Mies sanoi jo antaneensa anteeksi.

Lapsuudesta opit työntekoon

Opin lapsuudessani maalaistalossa Ristiinassa tekemään kovasti töitä. Maalla ei lapsia viety harrastuksiin, niinpä leivoin ja kokkasin kotona. Kotitalousopettajani oli idolini, ja lopulta opiskelin samaan ammattiin.

Päädyin kotitalouden lehtoriksi helsinkiläiselle yläasteelle 12 vuodeksi. Olin hyvä opettaja ja osasin pitää kurin opetuskeittiössä – siitä oppilaat tykkäävät. Aloin väsyä, kun työhön tuli paljon muutakin kuin opettamista. Hermostuin ajoittain oppilaisiin, ja suhteeni heihin huononi.

Kun Suomessa alkoi ensimmäistä kertaa montessoriohjaajakoulutus, oli aika toimia. Opiskelin montessoriohjaajaksi. Aluksi otin puoli vuotta kerrallaan virkavapaata, mutta lopulta uskalsin sanoa turvallisen eläkevirkani irti. Sitä monet ihmettelivät ja kauhistelivatkin. Olin 1,5 vuotta vieraalla töissä, sitten perustin oman montessorileikkikoulun. Montessoripedagogiikan pääperiaate on ”auta minua tekemään itse". Montessoriohjaaja ei johda toimintaa, vaan tarjoaa apua, kun lapsi itse sitä tarvitsee. Sattui löytymään sopiva uusi tilakin, jonne loin pienen ja kodikkaan leikkikoulun, Kukonaskelen.

Työelämä on kulkenut 12 vuoden jaksoissa, ensin opettajana, sitten montessoriyrittäjänä. Jos hyvin käy, niin pidän kahvilaa seuraavat 12 vuotta.Oma kahvila oli unelmani jo opiskeluaikoina. Minulla on yhä jäljella kansio, johon tuolloin suunnittelin kahvilani tarjottavia.

Parhaimmillaan kahvila Neljä vuodenaikaa elättää minut, ja pahimmillaan terveyteni menee. Uskalsin kuitenkin perustaa kahvilan tänne Fallkullan pieneen lähiöön, koska päiväkotinikin oli täällä. Tunnen seudun ja monia täällä asuvia ihmisiä. Kahvila on ollut nyt auki kolme kuukautta, ja tarkoitukseni on katsoa koko vuoden kierto.

"Vuodessa näkee, kuinka ämmän käy."

Teen joka päivä erilaisen kasviskeiton ja sille tuoreen leivän. Minulla on 25 eri vaihtoehtoa, joita vaihtelen porkkanaleipäsistä rosmariini-parmesaanitikkuihin. Ehkä joskus tarjoan keiton koverretusta sämpylästä. Tuoreet vohvelit ovat tärkeä osa ruokalistaani. Täytteeksi saa niin suolaisia kuin makeita herkkuja. Haluan kaiken olevan hyvää ja aitoa, ja siksi keitän hillotkin itse. Marjat poimin kesällä Ristiinasta. Porkkana- ja punajuurikakku sekä lantturieskat ovat suosikkejani. Mehevyys tulee niihin raastetuista juureksista.

Uuttakin suunnittelen sopivissa annoksissa. Itsenäisyyspäivän brunssi maakuntateemalla onnistui hyvin. Aion vaihtaa valikoimaa vuodenajan mukaan. Keväällä tykkään hortoilusta. Silloin teen hortapiirakkaa, nokkosvohveleita ja ihanan keltaista voikukkamarmeladia. Marinoin myös voikukan nuppuja. Tämän sadon kerään Ristiinan puhtaissa maisemissa.

Yrityksen perustaminen on teknisesti erittäin helppoa. Viralliset jutut hoituivat alle tonnilla. Liiketilan elintarviketoimilupa maksoi 130 euroa. Rekisteröin myös kotikeittiöni elintarvikehuoneistoksi 130 eurolla. Osakeyhtiön rekisteröinti Patentti- ja rekisterihallitukseen maksoi 340 euroa.

Kahvilani hankin päiväkodin myynnistä saamillani rahoilla.

"Kun teen tästä hyvän, joku ostaa sen vielä minulta. Mitään ei saa, ellei uskalla yrittää."

Liiketila oli ollut 4,5 vuotta tyhjillään, ja remontti piti tietenkin tehdä. Kalleimmaksi tuli täysin uusi keittiö koneineen, 7000 euroa. Remonttityöt maksoivat 6000 euroa, valaistus 4000 euroa ja kalusteet Kierrätyskeskuksesta 600 euroa. Muutama tuhat meni logoon ja kotisivuihin. Paloturvalliset verhot kiinnittimineen maksoivat noin 600 euroa ja Arabian Paratiisi-astiat noin 1500 euroa. Tilavuokra on vähän alle 1200 euroa. Saan starttirahaa kuuden kuukauden ajan, sillä voin maksaa esimerkiksi oman asuntoni vuokran.

Eilen katsoin kynttilöin valaistua kahvilaani ja tuumasin, että kyllä se on kaunis. Päiväni ovat 10-tuntisia, mutta minulla on kuitenkin varaa pitää kahvila kiinni kaksi päivää viikossa. Unelmoin kyllä työparista. Aion ottaa peruskoulusta tet-harjoittelijoita, mutta uskon aika pitkälle pärjääväni yksin, kunhan opin askeleeni täällä. Eli sen, miten asiat sujuvat jouhevimmin.

Poika auttaa arjen pyörittämisessä

On hienoa, että olen voinut kehittää kahvilaa poikani kanssa. Hän on auttanut tavarakuljetuksissa, asiakaspalvelussa ja kassassa ja kotona tietokoneasioissa. Kasvissyöjänä hän on mainio keittojen valmistaja. Nyt hän on armeijassa.

Luotan tulevaisuuteen. Minua yllätti se, että osasin tehdä tämän. Kahvilasta tuli vähän isompi kuin ajattelin, 90 neliötä. Nyt sinne mahtuu lapsille leikkinurkka ja aikuisille keinutuoli.

Asiakkaat ovat ihania ja mukana suunnittelemassa, he toivovat kahvilalle menestystä. Vakioasiakkaita on muodostunut yllättävän nopeasti. Yksi äitiporukka tulee silloin tällöin jumpan tai muskarin jälkeen keitolle. Eräs taloyhtiö tilasi 20 hengelle yhtiökokouksen. Logokahvila kokoontuu kerran kuussa. Siellä puhutaan logoterapiasta ja elämän tarkoituksesta.

Olen onnellinen siitä, että iloitsen taas pienistä lapsista ja tykkään kovasti seurailla heidän leikkimistään. Isoäitejäkin käy lastenlastensa kanssa. Voisin järjestää kahvilassa myös lastenjuhlia.

Kahvilayrittäjän pitää olla ahkera, työtä pelkäämätön ja fyysisesti hyvässä kunnossa. Minulle oli pienoinen yllätys, kuinka raskasta tämä on fyysisesti, vaikka olen aina pitänyt kunnostani huolta. Aloitan aamun lattialla joogalla ja vetämällä jo makuuasennossa tukisukkahousut jalkaan. Fysioterapeutillakin pitää käydä.
Työpäiväni ovat pitkiä. Kassittomina päivinä voin kävellä kotoa kahvilaan. Matkaa on parisen kilometriä ja osaksi metsätietä pitkin.
Meni syteen tai saveen, niin minulla on vielä unelmia. Toivon tulevaisuudelta monenlaisia luonto- ja liikuntaelämyksiä. Rakkaus ja parisuhdekin mahtuisivat elämääni.”

 

Tieto

HILKKA NUUTILAINEN

Syntynyt Ristiinassa 1959, asuu Helsingissä.
Perhe Eronnut, 19-vuotias Tuomas-poika asuu jo omillaan.
Työ Aiemmin kotitalousopettaja ja montessoriohjaaja. Nyt pitää omaa kahvilaa Helsingin Fallkullassa.
Harrastukset Liikunta, luonnossa liikkuminen, marjastus.