Rockmuusikko Pelle Miljoonan, 61,  ja toimittaja Teija Variksen, 48, tarina alkoi rock-festivaaleilla. Vierähti liki 30 vuotta, ennen kuin he päätyivät saman katon alle.

Teija Varis oli 13-vuotias punkkari, kun hän kohtasi Pelle Miljoonan ensimmäistä kertaa. Se tapahtui vuonna 1980 Pihtiputaalla, missä pidettiin silloin Saapasjalkarock-festivaali.

− Vietin paikkakunnalla kesää mummolassa. Pääsin festivaalille isosiskon ja kavereiden kanssa. Äiti vei ja tuli myös hakemaan, Teija muistelee.

Pelle bändeineen soitti festivaalilla. Musiikki on tuttua Teijalle, joka oli kuunnellut sitä kasettisoittimella.

Lue myös: Keskustan Timo Kaunisto uudesta onnestaan

Kun keikka oli ohi ja bändi lähdössä pois, Pellelle tuli jotain asiaa festivaalialueen ulkopuolella olevaan toimistoon. Teijalla oli mukanaan kamera.

− Ajattelin, että tuossa hän nyt on, uskaltaisinko pyytää kuvaan. Sitten vain menin kysymään.

”Ota kuva, jos sulla on kamera”

Pelle vastasi tokaisemalla, että ” jos sulla on kamera”. Teija hihkaisi, että ”kyllä minulla tässä kamera on”. Hän otti kuvia, jotka ovat edelleen tallessa.

− Kun vertaa nykyisiin, fanit olivat siihen aikaan tosi ujoja. Nyt kaikki haluavat kaverikuvan vaikka kesken soiton. Ennen homma oli hienotunteisempaa, pyydettiin nimikirjoitus ja otettiin valokuva kaukaa, niin kuin Teija teki, Pelle kertoo.

Toinen kohtaaminen

1980-luvun mittaan Pelle Miljoonasta tuli nopeasti niin iso tähti, ettei hänen musiikkiaan voinut välttyä kuulemasta. Teija seurasi hänen vaiheitaan niin kuin tuhannet muut nuoret.

Pitkään punkrock oli Teijalle tärkeätä, mutta lukioaikoina muukin musiikki alkoi kiinnostaa.

Elämäni matkat: Rotta ryömi Pellen rastoissa

− Joskus 1990-luvun alussa kohtasimme uudelleen. Asuin Jyväskylässä ja huomasin Keskisuomalaisessa ilmoituksen Pellen keikasta Tikkakoskella ravintola Jyväsjokivarressa, Teija kertoo.

Hän koki ahaa-elämyksen. Hän tunsi, että oli aivan pakko mennä kuuntelemaan kymmenen vuoden jälkeen. Ja hyvältähän se edelleen kuulosti.

”Keikan päätyttyä koin yllätyksen”

− Keikan päätyttyä sain kokea melkoisen yllätyksen. Kun bändi lopetti, Pelle marssi suoraan luokseni ja kysyi: ”Kuka sä olet?”

Teijaa kiinnosti siihen aikaan psykologia. Hän oli lukenut, että jos toista pyytää piirtämään talon, lopputuloksesta voi tulkita, millainen ihminen hän on.

− Pelle piirsi talon siinä tanssilattialla istuessamme, ja minä analysoin sitä. En vaan yhtään muista, mitä olin siinä näkevinäni, Teijaa nauraa.

Lue myös: ”Kaustisen kansamusiikkijuhlilla tärppäsi”

Pelle oli ollut Teijalle iso hahmo. Kun tämä yhtäkkiä laskeutui hänen tasolleen ja oli kiinnostunut hänen tekemisistään, se tuntui jännittävältä. Jälkeenpäin Pelle soitteli Teijalle aina silloin tällöin.

− Minusta tuntui aina, että hän on jotenkin hirveän tuttu. Tunnen ihmisen, vaikka en tiedä kaikkea, mitä hän tekee. Se on hengenheimolaisuutta.

Matka Goaan

Loppuvuodesta 2008 Pelle eli muutosten aikaa. Hänellä oli tunne, ettei enää koskaan halua yhteen kenenkään kanssa.

− Minulla on ollut jokunen parisuhde, ja ne ovat kaikki päättyneet eroon eivätkä aina niin nätisti. Ajattelin, ettei minusta ole elämään ja asumaan yhdessä kenenkään kanssa, Pelle kertoo.

Talvella 2009 Pelle ja Teija kuitenkin päätyivät yhtä aikaa Intian Goaan. Teija kokosi materiaalia matkaopaskirjaan, ja Pelle äänitti levyä.

Huutokauppakeisari Aki Palsanmäki: ”Kärsin pitkään esiintymiskammosta”

− Teija lähti aamuisin skootterilla retkilleen. Minua hirvitti, koska hän on vaalea nainen ja joutui menemään yksin aika pahoihin mestoihin.

He sopivat, että Teija tulee aina ennen auringonlaskua takaisin. Joskus Pelle oli kuskina, mutta ei ehtinyt mukaan niin usein kuin olisi halunnut.

”Saimme viettää illat yhdessä”

− Oli mukavaa, kun Teija tuli takaisin ja saimme viettää illat yhdessä. Viihdyimme toistemme seurassa kivalla tavalla.

Kun he palasivat keväällä Suomeen, tuntui luontevalta jatkaa suhdetta. Siitä lähtien he ovat olleet yhdessä.

− On hämmästyttävää, miten ihmissuhde voi kehittyä pitkän ajan kuluessa. Se sai kypsyä rauhassa. Vaikka olin aina kokenut Pellen jotenkin tutuksi, en ollut ikinä ajatellut, että meillä olisi yhteinen arki. Minulla ei ollut sellaista pyrkimystä, Teija pohdiskelee.

Luonnollista tietä

Rockmuusikko on usein keikoilla viikonloppuisin, mutta Pelle ja Teija onnistuvat olemaan paljon yhdessä, jopa enemmän kuin normitöissä käyvä pariskunta.

− Ihmiset eivät tutustu toisiinsa, jos he eivät asu yhdessä. Ainahan kumppanista paljastuu uusia piirteitä, kun hänen kanssaan jakaa jokapäiväisen elämän, mutta ei minulla ollut mitään hirveitä odotuksia. Kimppaan meno kävi luonnollista tietä, Pelle sanoo.

Teija voi tehdä toimittajan töitä kotona ja myös ulkomailla, kiitos internetin. Pelle voi väsätä biisejä kotona.

− Vaikka kumpikin teemme omiamme, olemme yhdessä. Se tässä on nastaa. Kyllähän se ihmisen elämässä on niin, että jos arki ei toimi, ei skulaa mikään muukaan, Pelle toteaa.

Syntyvyys on alimmillaan sitten 1860-luvun nälkävuosien, vaikka yhteiskunta on perhe- ja lapsiystävällisempi kuin koskaan.  ET:n kolumnistilla on ehdotus lapsipulaan.

Götan hovioikeuden varapresidentti Henrik Hammarberg sanoi 1700-luvulla, että onanismi, itsetyydytys, on uusien ihmisten murhaamista ja tulisi kriminalisoida. Ajatus oli järkiperäinen valistuksen ja hyödyn aikakaudella. Esivalta pelkäsi, että veronmaksajista ja sotamiehistä tulee pulaa. 

Suomesta, valtakunnan harvaan asutusta itäosasta raportoi maaherra Lars Johan Ehrenmalm, että avioparit yhteispäätöksellä välttivät lasten synnyttämisen ja kasvattamisen vaivaa, ja miehet purkivat viettinsä sekaantumalla eläimeen.

Hammarberg ja Ehrenmalm olivat väärässä sikäli, että suvunjatkaminen sujui ihan sutjakkaasti savupirtin hämärässä vällyjen alla. Väestötilaston ongelmat painottuivat tuolloin kuolleisuuden puolelle. Alamaisten määrää säännösteli etupäässä nälän, sotien ja tautien tappokoneisto.

On oikeastaan ihme, ettei ehkäisyä yrteillä, taioilla, keskeytetyllä yhdynnällä ja kuukautiskierron arvauksilla yritetty enemmän. Abortti oli hengenvaarallinen ratkaisu, mutta saattoi säästää jonkun hengen nälkäkuolemalta. Putkinotkoissa ja ryysyrannoissa ei todellakaan koettu kaikkia raskauksia Jumalan lahjoiksi. Kirkko ja kruunu yllyttivät lisääntymiseen, mutta eivät palkinneet siitä. Pikemmin päinvastoin: maatilojen ja torppien lohkominen perillisille oli hankalaa, avioliiton ulkopuolinen hedelmällisyys laitonta.

Kansaa ei enää kiinnosta elämän luominen ja vaaliminen.

Suomen syntyvyys on nyt alimmillaan sitten 1860-luvun nälkävuosien. Näivettyminen ei mitenkään voi johtua yhteiskunnan teoista tai tekemättä jättämisistä. Lääketieteen apu synnytykseen, neuvola, päiväkoti, peruskoulu plus suora taloudellinen tuki ja turvaverkot... Elämme periaatteessa niin perhe- ja lapsiystävällistä aikaa kuin olla ja voi. Mutta kansaa ei kiinnosta elämän luominen ja vaaliminen vaan esimerkiksi internetin keinoelämä.

Mikäpä siinä. Yksilön vetelyys ja nautinnonhalu ei kai ole synti, mutta jokin lasku lapsettomuudesta lankeaa, ennemmin tai myöhemmin. Mikä neuvoksi? Haittaveroja peritään alkoholista, tupakasta ja makeisista, vaikkei niistä koidu kansakunnalle vuosisatojen mitassa mitään haittaa. Hoitovapaan kaltaiset kannustimet ovat reiluja, mutta todistetusti tehottomia. Perin juurin yhteiskuntavastainen onanismi pitäisi panna verolle.

Kolumni on julkaistu ET-lehdessä 17/2017
 

Mummit ja vaarit: lukekaa lastenlapsille! Vuoden 2017 isovanhemmaksi valittu kirjailija Kirsi Kunnas uskoo, että lukeminen luo yhteyden sukupolvien välille.

Vuoden isovanhemmaksi valittu kirjailija Kirsi Kunnas, 92, palkittiin elämäntyöstään sukupolvien välisen yhteyden ja sen vahvistamisen parissa.

– Kunnaksen rakastettuja runoja on luettu sukupolvien ajan kodeissa, kouluissa ja päiväkodeissa. Niiden äärellä on kohdannut lukematon joukko lapsia, vanhempia ja isovanhempia, sanoo toiminnanjohtaja Virpi Dufva Valli ry:stä. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry myöntää Vuoden isovanhempi -palkinnon myöntää vuosittain.

ET soitti iloiselle voittajalle, joka haluaa kannustaa isovanhempia viemään lapsenlapsiaan kirjojen ja kielen maailmaan. Ihmettelemään luettua yhdessä, oppimaan toisiltaan.  

– Lapsi ottaa maailman haltuun kielen kautta. Lukemisen eri kehitysvaiheissa hän myös oppii oivaltamaan, että kielellä meitä hallitaan, Kunnas sanoo.

Neljän jo aikuisen nuoren isoäiti Kunnas muistelee lukeneensa lapsenlapsilleen muun muassa omia runojaan ja kääntämäänsä lastenkirjallisuutta. Puoliso, Jaakko Syrjä, puolestaan kuljetti lapsenlapsia Rudyard Kiplingin Viidakkokirjan seikkailuissa.

ET-lehden haastattelussa vuonna 2010 Kunnas kertoi omistautuneensa aikanaan kirjoittamaan lapsille, koska lapsilla on kyky ihmetellä, kyseenalaistaa ja nauraa. Lastenkirjallisuudessa on Kunnaksen mielestä kyse suuremmista asioista kuin vain loruista ja tarinoista – nimittäin identiteetin rakentamisesta ja kielenhuollosta. 

Isovanhempien tehtävä

Kun mummo tai vaari lukee lapselle kirjaa, tapahtuu Kunnaksen mielestä jotain aivan erityistä. 

– Pieni lapsi erottaa kielen sävyt ja tunnistaa, että mummo puhuu eri tavalla kuin äiti. Keskusteluyhteys siirtää kieltä sukupolvien ja vuosikymmenien yli.

Satujen maailmaan lasten kanssa sukeltava isovanhempi saa tilaisuuden myös löytää uudelleen lapsen itsessään. Tämän Kunnas on itsekin kokenut.

– Uskon kielen taikaan. Vanhoissa sanoissa on säteilyä. Niitä käyttäessään isovanhemmat auttavat lasta ymmärtämään, ettei kieli ole staattista ja kuivaa.

Kunnas muistuttaa, että isovanhemmilla on elämänkokemusta ja henkistä perintöä. Kielen avulla he siirtävät tunteita. Syntyy yhteys, henkinen ketju. 

– Tutustukaa lapsenlapsiinne, naurakaa yhdessä, katsokaa toisianne silmiin. Kirja on tähän hyvä väline.

Kunnaksen mielestä isovanhemmilla on myös toinen, tärkeä tehtävä.

– Maailma muuttuu niin nopeasti, että emme tiedä millaiseen maailmaan lapsia kasvatamme. Isovanhemmat jarruttavat nopeaa kehitystä, vieraantumisen tunnetta. Minusta aika on muuttunut niin, että isovanhempia tarvitaan entistä enemmän. 

Vuoden isovanhemman valitsee Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry. Tunnustus on myönnetty vuosittain vuodesta 1992. Tunnustuksen saa vuosittain henkilö tai taho joka on myönteisellä tavalla edistänyt lasten ja isovanhempien suhteita ja isovanhempien arvostusta.

Tunnustuksen ovat aiemmin saaneet muun muassa rap-mummo Eila Nevanranta, arkkiatri Risto Pelkonen, näyttelijä Eila Roine sekä Enter ry, joka tekee ikäihmisten tietotekniikkataitoja edistävää toimintaa. Viime vuonna palkinnon sai geriatrian professori Jaakko Valvanne. Lue hänen haastattelunsa täältä.  

Varsinaista isovanhempien päivää vietetään tänä vuonna lauantaina 21.10. Merkkipäivää on vietetty vuodesta 1985. Päivän tavoitteena on kiinnittää huomiota isovanhempien merkitykseen lapsille ja isovanhempien arvostukseen yhteiskunnassa.