Vaikeina aikoina Kaija Montin, 63, tiesi, että hän löytäisi vielä uuden rakkauden. Uusi elämä avioliittoineen ja omakotitaloineen alkoi nyt.

"Kevättalvella 2010 olin ystävättäreni kanssa Kanarialla. Menin joka ilta nettikahvilaan lukemaan sähköpostini. Olin juuri tavannut mielenkiintoisen miehen verkon treffipalstalla enkä malttanut olla päivääkään viestittelemättä.

Miehen profiilikuvasta deittipalvelussa ei juuri saanut selvää, koska hänellä oli siinä laskettelukypärä ja aurinkolasit. Onneksi hänen ilmoituksessaan oli muitakin kuvia, joista yksi oli erityisen ihana: hän hymyili siinä lastenlastensa kanssa. Olin myyty.

Lisäksi miehen profiili vaikutti rehelliseltä ja aidolta. Siinä ei ollut mitään kuorrutusta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Solmin ensimmäisen avioliittoni nuorena. Saimme kolme poikaa, ja elämä sujui mukavasti. Sitten tuli yllätysero. Se oli hirveä sokki."

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jäin kolmen lapsen yksinhuoltajaksi, kun nuorin lapseni oli vasta puolitoistavuotias. Se oli raskasta aikaa, mutta selvisin siitä. Uskon, että elämänkoulun vaikeudet vahvistavat ihmistä. Eron jälkeen pomoni totesi:

"Pomoni totesi, että sinähän olet elänyt prinsessaelämää. Melkein loukkaannuin, kunnes tajusin ettei elämässäni ollut juuri vastoinkäymisiä ennen eroa."

Jossain kohtaa aloin seurustella uudelleen, mutta se suhde oli enemmänkin kaveruutta. Suhde kesti vuosia, mutten ollut onnellinen. Olin kuitenkin varma, että elämääni tulisi vielä muutakin. Jotain, jonka olin mielessäni nimennyt hyväksi, kolmanneksi elämäksi.

Minulla on aina mennyt työelämässä ja muutenkin hyvin, mutta yksityiselämässäni olin surullinen. Kaipasin aitoa rakkautta. Kun olin taas sinkku, päätin kokeilla E-kontakti-palvelua.

Kun palasin Kanarialta, teimme Markuksen kanssa heti treffit kahvilaan. Kohdatessamme syöksyimme kädet levällään halaamaan toisiamme.

Juttu luisti heti. Fiilis oli hyvä, ja kemiat toimivat. Huomasimme jo alussa, että meillä oli paljon yhteisiä tuttavia. Olemme molemmat toimineet Suomen Markkinointiliitossa jaostojemme puheenjohtajina. Voi olla, että olemme jo tuolloin tavanneet toisemme.

Sovimme heti uudet treffit, tällä kertaa yhteisen kävelyretken. Seuraavalla tapaamisella menimme hiihtämään. Minuun teki vaikutuksen se, kuinka huomaavainen Markus oli. Hiihtolenkille hän oli pakannut eväät ja lämmintä juomaa, jotka nautimme laiturilla kevätauringossa. Herrasmiehenä hän myös saattoi minut kotiin ulkoilujemme jälkeen.

Mies kosi polvilaan

Saman vuoden joulukuussa Markus polvistui eteeni. Kosinta tuli yllätyksenä, mutta vastasin heti myöntävästi. Markus pujotti nimettömääni isoäitinsä 95 vuotta vanhan sormuksen. Miehenä hänellä ei ollut käynyt mielessäkään se ajatus, ettei sormus olisi sopiva. Mutta se oli. Se sopi minulle täydellisesti.

Oli aivan ihanaa tavata mies, jonka kanssa on niin paljon yhteistä tekemistä. Olen aina kaivannut kumppani esimerkiksi patikointiin ja reissaamiseen. Yhteiset harrastukset ovat suhteen liima.

Olin jo luopunut laskettelusta, koska minulla ei poikieni aikuistuttua enää ollut siihen puuhaan kaveria. Markuksen kanssa aloitin harrastuksen uudelleen. Markus puolestaan meni pyynnöstäni laitesukelluskurssille, ja nyt sukellamme yhdessä. Olemme käyneet sukeltamassa muun muassa Thaimaassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.

Matkustamme muutenkin paljon. Pari vuotta sitten Markuksen pitkäaikainen haave toteutui, kun kävimme Kiinan muurilla. Kuulumme myös parinkymmenen hengen ystäväporukan muodostamaan matka-klubiin. Seuraava kohteemme on Madrid.

Kun tapasimme, Markus oli juuri jäänyt eläkkeelle. Asuimme Espoossa, mutta kun minä jäin eläkkeelle, ostimme asunnon Lahdesta. Sillä tavoin olisimme lähempänä kesämökkiäni Pertunmaalla.

Omakotitalo mökkirantaa kuuskymppisenä

Tarkoituksenamme oli ensin laajentaa 30 vuotta vanhaa mökkiä. Sitten ajattelimme, että uusi on aina uusi, ja aloimme suunnitella mökkirantaan taloa.

Taloon liittyy hauska sattuma. Minusta tehtiin vuosia sitten Kodinrakentaja-lehteen juttu, jossa kerroin haaveestani rakentaa mökkitontille pieni talo. Markus oli lukenut tuon lehden ja muisti jutun. Ja nyt aloimme rakentaa taloa yhdessä! Kävimme asuntomessuilla ja päätimme rakentaa kunnon talon, lämpimän ja nykyaikaisen kodin, jossa voimme elää pitkään yhdessä.

Helmikuussa 2011 tehtiin talon perustat.

Rakennusprojektin aikana meillä ei ollut erimielisyyksiä lainkaan, koska makumme ovat niin samanlaiset. Teimme saunapäähän oman spa-osaston.

Tämä paikka on minulle todella rakas. Lapsuudenkotini on lähellä, ja kesämökki nousi tähän rantaan 1979. Olen nauttinut suuresti.

Moni on ihmetellyt, että miksi te sinne korpeen muutitte. Vastaus on helppo: täällä olemme onnellisia.

Menimme naimisiin viime kesänä omalla hiekkarannallamme. Paikalla olivat ainoastaan lapsemme perheineen ja tietysti pappi.

Varsinainen hääjuhla pidettiin paria päivää myöhemmin Kuortissa Kuortinkartanossa. Paikalla oli sata vierasta. Ilma oli ihana, ja kuohujuomat nautimme omenapuiden varjossa.

Sekä Markuksen että minun lapset ovat todella onnellisia puolestamme. Poikani puhe jäi hääjuhlassa lyhyeksi, koska häntä alkoi itkettää. Sen hän ehti sanoa, että lapseni ovat nähneet minun olleen surullinen ja iloitsevat nyt uudesta onnestani.

"Joskus harmittaa, että tapasimme vasta nyt, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan."

Haaveenani on, että pysyisimme terveinä ja voisimme asua yhdessä mahdollisimman pitkään.

Markus on rehellinen, rauhallinen, luotettava ja huumorintajuinen mies. Hänen kanssaan on vain niin hyvä olla. Rakkautta ei voi oikein kunnolla selittää eikä varmaan tarvitsekaan.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla